Kiitos, Nanna, tarkistin jo kirjan löytyvyyden kirjastostamme ja siellä se on hyllyssä. Pitänee käydä lainaamassa ja alkaa lueskelemaan.
Jan Fennelin kirja kertoo olennaisimman, ehdottomasti suositeltavaa lukemista! Tosin pinellä brittisuodattimella, Suomalainen koiranpitotapa poikkeaa kuitenkin jonkin verran Britannian tavoista.
Koiran kanssa elettäessä pitää aina muistaa johtajuus - koiralla ei ole kykyä millään muulla tavalla määritellä yhteiselämän sääntöjä kuin laumakäyttäytymiseen peilaten. Johtajuus taas on asia, joka joillakin ihmisillä on aivan luonnostaan, toiset joutuvat sitä opettelemaan ja jotkut eivät sitä pysty sisäistämään koskaan.
Tärkeintä johtajuudessa on huomioiminen tai ennen kaikkea kaiken koiran saaman huomioinnin lähteminen omistajan tahdosta. Koiraa ei koskaan saisi huomioida silloin kun se itse huomiota hakee. Koiran aloitteesta ei saa tapahtua mitään. Kun tietynlaisen perushuomioimattomuuden oppii elämäntavakseen koiran kanssa, ollaan jo hyvällä mallilla.
Toinen asia, mitä minä pidän erittäin tärkeänä omaan kokemukseeni perustuen, on hihnakäytös. Joka ainoa kerta, kun koiran annetaan kiristää hihnaa, jonka päässä omistaja on, se tuntee johtavansa menoa, päättävänsä mihin suuntaan ja mitä vauhtia liikutaan. Ja kun koiran annetaan se tehdä, se alkaa väistämättä pitää itseään johtajana lenkkeilytilanteessa ja ottaa siten itselleen myös johtajan velvollisuudet - kuten suojella laumaansa, ns. "remmirähjäys".
Itse olen hihnakäytöksen suhteen tavattoman tarkka, mutta muuten en jaksa nipottaa. Koirat menevät ovista miten tahtovat, saavat nukkua sohvilla ja kerjätä pöydästä (mieheltä, minulta eivät kerjää, koska ovat sen turhaksi todenneet). Kaikessa olen kuitenkin tarkka siitä, että JOS satun haluamaan, että koirat menevät pois pöydästä tai alas sohvalta, niiden on myös mentävä. JOS haluan niiden odottavan ovella, niin on tehtävä. Ja mitään ei tapahdu koirien aloitteesta - jos tulevat rapsutuksia kerjäämään, komennan pois - vaikka saatan pian kohta jo itse kutsua luokse rapsutuksille. Kun toimin näin, säilyy minun antamani huomio arvokkaana ja siitähän taas on suurta hyötyä koulutettaessa.
Eleruokintaa en harrasta, mutta erityisesti silloin, kun johtajuus on hakusalla, siitä voi olla hyötyä.
Meidän pentu synty viime yönä
. Nyt toivon, että kaikki pienet pennut selviävät ja ovat vahvoja.
Hienoa Torvikukka ja odottamisen iloa. Toivottavasti emolla on hyvä hoivavietti ja maitoa riittää pienokaisille, montako pentua syntyi?
Kiitos, kiitos. Kun sain tiedon että meille olisi pentu, ihan liikutuin (tunteellinen höppänä kun olen). Yksi iso unelma on toteutumassa. Kovasti toivon että ovat vahvoja ja selviävät. Pentuja on 7.
Onnea tulevasta perheenlisäyksestä! 
"Zip-a-dee-doo-dah, zip-a-dee-ay,
My, oh, my, what a wonderful day.
Plenty of sunshine headin'''' my way,
Zip-a-dee-doo-dah, zip-a-dee-ay!"
Katselin tänään pentuilmoituksia ja haikailin ja huokailin, sillä miehen kanssa oli sovittu että talouteen tulee toinen koira vasta vuoden, parin kuluttua. Joten arvatkaas vaan kuinka yllätyin kun otin asian puheeksi. Mies tuumi että perusteluni sille, miksi uuden koiran aika jo olisi olivat hyvät, joten hänen puolestaan meille tulee sitten uusi perheen jäsen.
Tosin ennen kuin ehdin täysin revetä riemusta laittoi hän ehdoksi että pudotan painoni 62 kiloon, eli 6 kiloa täytyy karistaa. Ja laihdutuksen tulee tapahtua järkevästi, joten en ihan ensiviikolla voi pentua ruveta varailemaan. Mutta kuitenkin! Erinomainen motivaatio painon pudotukselle ja uusi karvaturri tulossa meidän talouteen! Yes!
Taas on huoli koirasta. Se on kolmannen kerran aivan apaattinen. Makaa vaan korvat luimussa, muutaman tunnin jälkeen juo reilusti vettä ja sitten alkaa olo olla normaali. Ei arista mitään kohtaan eikä valita, on vaan ihan hölmistyneen oloinen.
Epäilen Epilepsiaa tai vastaavaa, onko kellaan kokemuksia. Kohtausta en ole nähnyt.
Lääkärille kerroin, mutta hän ei osannut sanoa yhtään mitä voisi olla, ei kuitenkaan ensimmäisenä sydänvaivaksi sanoisi. Pyysi vaan laittamaan kohtaukset almanakkaan ylös ja niiden kestot.
Sanoi, ettei kannata huolestua, mutta helpommin sanottu kun tehty.
Kurpitsa, meidän nuorempi koiramme sairastaa epilepsiaa. Koirasi käytös muistuttaa kohtauksen jälkitilaa, tai lievää kohtausta.
Kohtauksen jälkitilassa koiramme on hämmästyneen ja vaivaantuneen oloinen ("Mitä tässä nyt on meneillään?"). Koiralla on nykyään epilepsialääkitys. Suurempia kohtauksia ei ole lääkityksen aloittamisen jälkeen näkynyt, ainoastaan poissaolokohtauksia (koira kuljeskelee vaivautuneen oloisena edes takaisin, jähmettyy paikalleen seisomaan).
Minkä nimistä lääkettä syötät sille.
Huh kun jo helpotti. Jos saisin kokeiltua tuota lääkitystä niin jäisi monet itkut itkemättä. Kiitos paljon tiedoista.
Epilepsialta kuulostaa, hyvin yleistä koirilla. Meidän koiralla oli partial epilepsia, kohtaukset eivät olleet suuria ja voimakkaita, mutta saattoi jäädä "looppiin" joiksikin hetkiksi, läähättää, silmät muljuivat päässä jne. Sen jälken oli ihan poikki ja nukkui. Lääkitys auttoi huomattavasti, Mimo söi lääkkeitä kuolemaansa asti. Ainakin meillä se oli hieman erikoisempi lääke, jota ei ilman erikoislupaa edes saanut. En tiedä saako täällä merkkejä mainita, mutta lääkärihän sen sitten tietää mikä on vialla ja mitä määrää. Tsemppiä, toivottavasti ratkaisu löytyy.
Toivottavasti Kurpitsan koiran vaivojen syy selviää eikä ole vakavasta kyse. Tsemppiä täältäkin!
Kiitos paljon, eiköhän se siitä, kun ei mistään kuolemanvakavasta ole kyse.
Meillä epilepsiakoira oksensi kohtauksen jälkeen aina runsaasti pelkkää vaahtoa. Silä ei ollut lääkitystä kun saattoi olla yli vuosi kohtausten väliä. Jonain vuonna taas voi olla 2-3 kohtausta, mutta kuitenkin hyvin harvoin.
Tunteeko kukaan näitä hampaita? Meidän koira kaivelee naapurimetsästä kaikenlaista kivaa (entinen metsämies, pienpetojen loukuttaja yms.). Tässä tämänpäiväinen "löytö". Tuskin annan Vilman antaa mulle pusuja tänään tai huomenna tai enää ikinä...
Hieno kalusto. Varmasti annat jo huomenna pussata:)
Märehtiän hampaat. Nuoren elukan.
Mistäs sen näkee, että ne nuoren ovat? Onko märehtijöillä tuollaiset "kaksinkertaiset" hampaat? Kamalan näköiset mun mielestäni. No, sopii kuvaan. Naapurin liiterinseinässä roikkuu joku sonnimullikan pääkallo, missä on pyöreät luodinreijät ohimossa ja keskellä otsaa, pienoiskiväärin varmaan. Very nice!
Noissa ei ole vielä kulumista mikä tulee iän myötä.
Kurpitsa, meidän koiran epilepsialääke on Barbivet. Eläinlääkäri kirjoittaa aina puolen vuoden tabletit kerrallaan, ts. 300 kpl, 2/vrk. Mitään näkyviä sivuvaikutuksiakaan ei ole ollut.
Koira on ehkä hieman lihonut, mutta olikin ennen laiha ja anorektinen :) Ruokatarjoilua säännöstelemällä tiedän kokemuksesta painon pysyvän sopivana, emännällä on paljon vaikeampaa...