Joku joskus kyseli, onko EasyPilliä koirille. Täällä.
Hinta 8,10 plus toimituskulut.
Kaivelin kaapin kätköistä joskus saamani "Tasty Pill" pakkauksen . Eläinlääkäriltä sen ilmaiseksi sain, ei ole tullut käytettyä. Pakkauksen selosteessa lukee mm. näin " Tasty Pill on laite joka peittää pillerit makutahnalla ja helpottaa niiden antamista kaikille eläimille (paitsi kaloille, linnuille ja liskoille)".
"Best if used by 8/06" näkyy lukevan, eipä tarvitse enää miettiä että käyttäisinkö vai enkö
Muoks; jäi se tärkein kirjoittamatta äsken. Eli kysykää eläinlääkäriltä onko heillä myytävänä tuontyyppistä tuotetta. Olen aika varma että heiltä löytyy tuotevalikoimista.
Onko kenenkään koiralla välilevyn pullistumaa? Miten sen kanssa on pärjätty, onko leikattu jne?
Meidän pojalla (kuvassa 10 v.) on kaularangassa välilevyn pullistuma 6ja7 nikaman välissä. Tarkalleen ottaen en tiedä mistä se alunperin on tullut, rupesi ontumaan yhtäkkiä lenkillä n. 3vuotta sitten. Etujalkaa tutkittiin eikä mitään löytynyt. Muutaman päivän päästä koira oli tosi tuskissaan jäykkänä, tärisevänä kun tulin töistä kotiin. Eläinlääkäri totesi varjoainekuvauksessa välilevyn pullistuman. Pullistumaa hoidettiin tulehduskipulääkkeellä 2vko, eikä saanut liikkua kuin pakolliset pissat ja kakat.
Nyt on kolmen vuoden aikana kipukohtauksia tullut harvakseltaan. Alussa vähän useammin, ehkä 3kk välein nyt ei ole ollut puoleen vuoteen (se tarkoittaa sitä että kohta varmaan taas tulee). Kotona on aina lääkkeet valmiina ja onneksi niillä menee ohi. Nykyään osaan onneksi jo tulkita etukäteen tulevaa kipua ja etukäteislääkitys näyttää ainakin meillä toimivan tosi hyvin. Riittää muutaman päivän lääkekuuri ja pahaa kipua ei tule. Toisaalta on vaikea sanoa kuinka paha kipu on, sillä varsinkin rotikka ei pahemmin kipuja inise.
Kurjaahan se on kun ei kunnon lenkille pääse, eikä voi mitään harrastaa. Alle kilometrin lenkkejä voi tehdä, sen pidemmistä tulee heti kipuja. Käytännössä vain pissa ja kakkalenkki, ei muiden koirien kanssa riehumista, ei rajuja rätinvetoleikkejä, ei pitkiä automatkoja yms. Harmittaa, että ei ole edes ketään koirakaveria jota voisi haistella. Alussa oli pakko vältellä kaikkia koiria ja lopputulos on se että kaikille pitää nykyään haukkua ja murista. Kiva siinä sitten on olla, kun ei voi fyysisesti mitenkään komentaa omaa koiraa esim. niskavilloista kiinni tms. ja käskeminen useimmiten ei tuota täydellistä tulosta. Muistelen aikaa, kun lenkeillä oli kivaa eikä vastaantulijalle muristu.... Onneksi asumme metsän vieressä, jonne pääsee suuremitta murinoitta.
Ainakaan vielä en ole huomannut merkkejä siitä, että koira olisi mitenkään apaattinen kotona. Näilä eväillä mennään niin kauan kun kohtalaisesti selviää. Monta kertaa olen miettinyt kohtausten aikana, että tämä oli se viimeinen kerta. Aina niistä on selvitty, mutta joskus tulee se viimeinen... Herkkua ei ole olla sairaan koiran kanssa, kun sairaus rajoittaa elämää tosi paljon.
Leikkausta en halunnut koska riskit ja leikkauksen jälkeinen hoito olisivat mielestäni olleet liian kohtuuttomat isolle koiralle kuten omani on. Päätin katsoa miten pärjää pelkällä lääkehoidolla. Kuulin myös että on koiria, jotka syövät joka päivä elämänsä loppuun saakka kipulääkkeitä. Mun mielestä se ei ehkä ole järkevää, toisaalta kyllä. Kipulääkkeistä tulee koiralle samalla tavalla sivuvaikutuksia kun ihmiselle, sekään ei ole kivaa. Yritän pitää mielessä, että vaikka koira olisi kuinka rakas on aina tehtävä koiran parhaaksi vaikka luopuminen, sitten kun sen aika tulee, omasta mielestä olisi kuinka vaikeaa tahansa.
Minun koiralleni tuli välilevyn pullistuma 11 vuotiaana. Vaihtoehtoina leikkaus tai täydellinen lepo. Leikkaus ei ole varma parannuskeino sillä pullistuma voi uusia, mitään takuita ei ole auttaako leikkaus kovinkaan pitkäksi aikaa. Täydellinen lepo tarkoittaa todellakin täydellistä lepoa, häkkiä lääkäri ehdotti meille. Koiran luonteesta johtuen en voinut häkkiä ajatellakaan sillä se ei olisi siellä ollut kuitenkaan rauhallisesti makuulla, joten ratkaisin asian niin että istuin koiran kanssa lattialla kaiken muuan ajan kuin mitä töissä kävin. Näin se pysyi makuulla paikallaan. Tiesin että se ei pahemmin koskaan liiku silloin kun en ole itse paikalla. Ovikellon soittamisen estin jotta saimme vältettyä koiran nopeat liikkeet. Pissat ja kakat käytiin tekemässä pihalla nopeasti.
Täydellinen lepo tarvitaan jotta pullistumapaikka luutuu (rustottuu? en muista nyt kumpi sana on oikea) kiinni. Kun se on luutunut, selkä on jäykempi kuin ennen mutta kivut poistuvat.
Muistan vieläkin ihmetykseni kun lääkäri tutki koiraa ensimmäistä kertaa, hän katsoi sen kynnet. Selityskin oli luonteva, sillä selkävammaisen koiran liikkuminen on erilaista kuiten terveen, ja kynnet kuluvat eri tavalla.
Pari kuukautta elimme lattialla, minä ja koira, ja se auttoikin. Ei se aika vielä parantumiseen riittänyt, mutta mielestäni tilanne oli parempi. Koira liikkui eri lailla ja mielellään. Hieman myöhemmin se sairastui niin että olisi vaatinut leikkauksen. Lääkäri sanoi että vaikuttaa että pernassa on kasvain. Hän sanoi että voi leikata koiran, ja jos tilanne on liian paha niin hän voi vain jättää sitten koiran herättämättä. Siinä oli se raja jolloin päätin ettei enää yhtään lisää kärsimystä minun koiralleni. Vilkas, valpas, aina valmis partiolaiseni.
Meidän Aatukka keksi viime yönä kolmen aikaan että nyt pitää vikitellä Eetu niihin hommiin, mahottomat kosiorituaalit se teki ja kun Eetu ei lämmennyt ajatukselle niin Aatukka ajatteli sit kokeilla josko mamma lämpenis, aivan piti kauhtua sille ja komentaa nukkumaan
Mitähän Jadeliila tekee kun se kauhtua
mulle tulee mieleen jotain nuhjaatumista tai huopumista ja silloin on kysymys jostakin vaatteesta eikä koirasta
samat sanat kuin muumimyy!
pikemminkin kauhtunut vaate on kulahtanut vaate.
Kauhtua tarkoittaa hermostua
Sen verran lukenut päätaloa että ymmärrän nuo pohjosen ilmaisut.
Heh, kauhtua (tuossa yhteydessä) oli ihan selvää, kun olen pohjoisessa asunut. (Miekin jouvun joskus kauhtumhaan läpeille, kun net riehaantuu. Tai mitä läppejä net ennää on, isoja akkoja.)
Toki vaatekin kauhtuu, kun se kuluu, värit häipyy ja kangas hiutuu.
Tämä oli taas OT, mutta asiasta: näin minä tänään söpön koiranpennun kuvan, bostonin terrierin ja griffonin pentu oli hän 
Nuu, olen pahoillani…
Huomenna mennään Lissun luo hakemaan Elsa uuteen kotiin
Ja Scilla laittaa sitten paljon kuvia
Tinden lauman tapahtumista muistui elävästi mieleen pari tapausta omien, edesmenneitten jackrusseleitteni Hauken ja Pauhun kanssa, jotka tulivat taloon runsaan puolen vuoden välein emänsä perättäisistä pentueista. Hauke oli vanhempi, ensin tullut ja siis koirien keskinäisessä arvoasteikossa Pauhun yläpuolella.
Kerran koiralauma leikki tallin pihanurmikolla, ja tanskandogi ''siirsi'' Hauken vauhdikkaasti mutta ilman mitään vihamielisyyttä pois itsensä ja pallon välistä sillä seurauksella, että Hauke lensi ilmassa muutaman metrin, ja alas tullessa toiseen lapaluuhun tuli murtuma. Leikkikavereitten kokoero oli kertakaikkiaan liian suuri.
Haukelta kiellettiin liikunta joksikin aikaa, joten se ei päässyt mukaan päivittäisille tallireissuille. Tallihan oli tietysti koirille aivan ykköspaikka. Siellä oli aina kavereita ja herkullisia hevosenmunkkeja, siellä saattoi jahdata rottia ja jos kävi oikein hyvä säkä, pääsi mukaan metsälenkille juoksemaan hevosen perässä. Sitten minä tein ymmärtämättömyyksissäni emämokan. Otin Pauhun mukaan tallille, ja Hauke jäi kotiin potemaan kipeää lapaansa.
Kun tulin Pauhun kanssa kotiin, se juoksi suoraan korissaan makaavan Hauken luokse ja alkoi rökittää tätä oikein olan takaa. En ensin ymmärtänyt yhtään, miksi näin kävi, mutta sitten alkoi kirkastua. Vaikka koirien keskinäinen arvojärjestys oli jo vuosia ollut itsestäänselvä, ei nuorempi koira hetkeksikään lakannut odottamasta tilaisuutta nousta pykälää ylemmäs. Yksi massiivinen suosionosoitus minulta, tallille pääsy yksin, ilman korkea-arvoisempaa veljeään, riitti Pauhulle merkiksi siitä, että mahiksia olisi.
Sain rähinän lopetettua siihen paikkaan ja aloin pienillä, mutta ehdottomasti aina toistuvilla viesteillä kertoa koirille, mikä niitten keskinäinen järjestys oli ja tulisi olemaan vastakin. Laskin Hauken ruokakupin lattialle kaksi sekuntia ennen Pauhun kuppia, Hauke meni ulos ja autoon aina ensimmäisenä, se sai kädestä tarjotut herkkupalat ensin jne. Niiden neljätoistavuotisen yhteiselämän aikana tuo kerrottu jäi ainoaksi välienselvittelyksi, koska minä lauman johtajana piirsin koko ajan selkeää kuvaa arvojärjestyksestä.
Tinde voi minusta aivan hyvin suosia Lattea pienin merkein. Ei se tarkoita, että Rummukainen jäisi mistään paitsi. Se saisi kaiken, mutta pikkiriikkisen myöhemmin kuin Latte.
Meillä oli tänä aamuna vaikeuksia ylittää pieni harva silta,Saaraa pelotti kamalasti. 
Eihä ninun tarvi mennä sillan yli. 
Odotellaanpa sitten tässä.....ei sitten menty sillan yli. 
Voi Saaraa,ei saa pakottaa. Siinä on liukasta ja koloon voi jalka pudota.
mulla on taas “koirakuume”,mut ei käy,kun ei käy.
Kuka mokoma tuollasia siltoja tekee koiraparkojen kiusaksi :-/
Pelottavia on kolot sillassa.
Meilläkin Riku pelkää esim. rappuralleja kun niissä on juuri sellaiset välit että tassu mahtuu putoon kiertää aina jos mahdollista tai hyppää yli.
Saaran katse on juuri sellainen että auta minua en uskalla tulla.
Kaunis koira on Saara eikä enää mikään tytön hupakko