Kyllä sitä ei syö sikakaan kiljumatta, no makuasioista ei voi kiistellä sano musti kun kilikkaraansa nuoli
Hyvä mumi! Mulla on ollut koiria venäjänvinttikoirasta chihuahuaan ja kaikki ne ovat olleet koiria! Rottia, marsuja, hamstereita ja gerbiilejäkin ollut, mutta ei niitä voi verrata koiraan.
Koira se on pikkunenkin koira
Minä ainaskin tykkään kaiken kokoisista ja -karvaisista koirista 
Noilla pienilla koirilla on yleensä suuren suuri sydän ja ego. Kelläs täällä oli joskus se hauska tarina papasta jolla oli susikoiria ja yksi mäyräkoira. Joku sitten ihmettelemään, että mites tuo pieni koira pärjää noiden isompien kanssa, niin siihen pappa tuumas, että oikein hyvin, se on lauman pomo. Ruoka-aikaan mäyräkoira syö ensin ja muut koirat katsoo ja odottaa vieressä ja kun mäykky lopettaa mahtuu muut koirat vasta sitten syömään 
Niin miekin, mutta mielumin pystykorvallisista ja pitkähäntäisistä jotta niitä on helpompi “lukea”
Lissulle vielä vastavetona; mielestäni pienien koirien hyvänä etuna on mm. se, että elävät usein puolta pidempään kuin kookkaat rodut. Aika hyvä ominaisuus
Ei mullakaan ole mitään pikkukoiria vastaan, mutta en minä sellaista oikein osaisi itselleni ajatella. Taputtaisin sen varmaan rusinaksi… Enkä kyllä osaisi ajatella mitään jättikoiraakaan, koska jos mentäis kokoluokkaan säkä metrissä, laittaisin ponin 
Russelista tosin salaa haaveilen, tosin lähinnä sen takia että käyn tallissa jatkuvaa rottasotaa jossa uskolliset liittolaiseni kissat tahtovat olla vähän voimattomia. Kyllähän ne rotanpoikasia pyydystävät, mutta aikuisille eivät mahda mitään.
Isohan tuosta Elsa-pennusta kasvaa. On hieno pentu, tottakai tulee penturiehuja ja pitää yrittää syödä 4- ja 5-v lasten housunlahkeita. Siinä sitten ruotuun ensin lapset, sitten vasta koira. On tullut seliteltyä että koira ei ajattele kuten ihminen. Jos ensin yllyttää riehumaan ja sitten marisee kun on koira lahkeessa kiinni, on itse tehnyt väärin (kyllä irrotan koiran lapsesta tottakai).
Minä yritän kanavoida nuo riehut pihalle (pieni paritalo/rivari-piha) mutta aidattu. Siellä pelaan Elsan kanssa palloa aamulla, päivällä ja illalla. Hihnalenkit tietysti päälle. Nätisti vielä kulkee, ei ole kellistymisiä eikä vetämistä. Siitä on hyvä alkaa oikeille hihnatreeneille (niitähän nämäkin ovat kun käydään hihnassa ulkona
Ennen olin aina sitä mieltä, että kyllä koiran tulee olla koiran kokoinen, mutta nykyisin osaan jo arvostaa kompaktia kokoakin. En hankkisi itselleni jättirotua, mutta tuskin ihan kissankaan kokoista. Tiltu on kooltaan varsin passeli, 43 cm ja 15 kg - kääpiötolleri... Konsta nyt on jo ainakin 50 cm ja painoa reilu 20 kg. Selman korkeus on 51 ja paino 28-32 läskin määrästä riippuen...
Mistä se muuten johtuu, että Jahtivahtia pidetään edelleenkin kotimaisena koiranruokana? Siitäkö kun se on Suomen Rehun maahantuomaa...?
Itse syötän koirat raksuilla, mitä nyt ruuantähteitä saavat lisukkeeksi ja joskus jaksaessani keitän puuron tai lisään jauhelihaa. Nuorelle koiralle olen aina syöttänyt laadukkaampaa evästä, Tiltu ja Konsta ovat kasvaneet Bento Kronenilla. Aikuiset koirat ovat syöneet yleensä joko Nutros choicea tai nykyään Biofarmin Jeppeä kun en sattuneesta syystä ilkeä olla omilleni syöttämättä samaa mitä asiakkaille myyn. Ja yksikään koirani ei ole ollut allerginen, ei korvatulehduksia, ei ihovaivoja, maha toimii ja kakat ovat kiinteitä. Esim. Tiltu ei ole eläessään ollut kertaakaan ripulilla... Santun ja Selman kasvattaja aikanaan sanoikin, että loppujen lopuksi taitaa olla ihan sama mitä koira syö tai millä pennut kasvavat (kunhan ruuan määrä on oikea), hyvistä perintötekijöistä kasvaa aina terveitä koiria. Olen myös sitä mieltä, että koiran henkinen hyvinvointi vaikuttaa suuresti siihen, miten se voi, allergiat ym. tulevat helpommin pintaan jos koira voi henkisesti huonosti. Ja olen sitäkin mieltä, kuten ihmisilläkin, että liian hygieeniset olot aiheuttavat myös allergiaa ja mahavaivoja. Ja hyvät perintötekijät vielä päälle. Tosin ruokakaupparaksuista, serteistä sun muista pysyttelen erossa, niissä sulavuus on huomattavasti heikompaa.
Ai niin, muistui mieleen Elsan lahkeiden pyydystelystä, millaista elämä oli Tiltun ollessa pentu - en nimittäin vielä ikinä ole tavannut yhtä hampaikasta koirakakaraa. Ensimmäiseen puoleen vuoteen Tiltua ei yksinkertaisesti voinut silittää, sillä se puri kaikkea ja kaiken aikaa, kamala pentu. Tytöt olivat silloin 3-vuotiaita ja kahden muun lapsen juostessa pentua kirkuen karkuun, otti toinen tyttö pentua tukevasti kaulasta kiinni, siirsi sivuun, sanoi "Ei pule!" ja jatkoi tyynesti matkaa 
OI! Ihana EI PULE! Sitä minäkin teen, mutta kun nuo ipanat juoksevat karkuun ja yllyttävät kimppuun vaikka kuinka kieltää. Oppia ikä kaikki.
Elsukka on ihana koilalapsi. Töissä jo pyytävät näytille kun käyn ruokiksella "vauvaa" ruokkimassa ja pissittämässä :) (Uskallankohan viedä - joku voi vielä varastaa tuon ihanuuden.
Muoks - Elsa saa liotettuja raksuja, sekä jauhelihaa, kermaviiliä (HYLA) ja katsellaan tuossa tuota raakalisää enempi kun saan pakastimeksi muutakin kuin ehkä 10 litran ämpärin kokoisen lokeron.
Muoks2 - siis en vain kiellä lapsia vaan yritän myös selittää miksi ei jne... Joskus (usein) tuntuu, että sama kuin seinille puhuisi. Esikoinen tajuaa puhetta pätkittäin, mutta hän on jo 12 v.
koira se on pienikin koira
Kaikki tohvelit suloisesti nipussa 
Äänta, älliä ja egoa, kuin isommalakin koiralla.
Työkavereita on kiinnostanut Elsa, ehkä aamulla käydään pikanäytillä (kun on vain n 5 min työmatka)
Molemmat russelini allergisoituivat kaikelle - IHAN KAIKELLE - valmisruoalle siinä seitsemännen ikävuoden paikkeilla. Oli jatkuvia vatsavaivoja, oksentelua, iho auki tassuissa ja korvissa jne. Sitten alkoivat syödä pääruokana porkkanaraasteella höystettyä yrjölänpuuroa ja raakaa lihaa, lisänä piimää, ihmisten ruoan niille sopivia tähteitä, viiliä, makupaloina juustoa. Kaikki vaivat loppuivat kuin seinään.
Mulla oli aikaisemmin collie,joka alkoi ripuloimaan nuoresta lähtien.Silloin ol vallalla parvovirus ,jota aluksi epäiltiin.Sitä tutkimusten ja kokeiden määrää ei enää budjetti kestäisi,(onneksi silloin vielä1)
Kuka viisas sitten neuvoikaan; …loppuelämänsä söi keitettyä riisiä ja keitettyä seitä! Ei se koskaan valittanut,että en syö!
Mulla on ollut sentään undulaattejakin leegio ja yks kanarialintu.
tarleena, eipä tuosta tarvitse sen ihmeemmin kiitollinen olla. Me säästyttiin isolta vaivalta kun ei tarvinut haudata ruhoa Voisin minä omankin hevosen syödä tai koiralle laittaa, mutta just sitä hevosta en olisi voinut, se oli liian läheinen. Sääli sitä silti olisi ollut maahankaan laittaa mätänemään, lääkitsemätöntä luomulihaa. Se oli onni että asia ratkesi silloin sillä tavalla helposti, ja vielä hauskempaa että asianlaita sitten myöhemmin paljastui tätä kautta Tällä hetkellä meillä on pakkasessa sellainen vanha tamma, jonka omistaja ei halunnut itselleen lihoja mutta halusi ruhon mieluummin hyötykäyttöön. Hyvin maistuu, ja hyvä kiertää
Se on kyllä sikälikin jännä noiden hevosten kanssa, että suurin osa lopetetuista menee multiin. Jotkut jopa tuhkataan (siinä palaa hirveät määrät polttoöljyä samalla). Liian moni hevonen kiertää vaivaisena kodista toiseen ehkä parin sadan euron hintalapulla. Ja sitten suurin osa koirista syö jotain ulkomailla tehtyä teollista nappulaa, jonka lihapitoisuus on oikeasti kaikkea muuta kuin lihaa. Eikä ne nappuloiden lihat mitään lihoja ole vaan tasan niitä roippeita, mitkä ei kelpaa ihmisravinnoksi. Meidän koira syö ne roippeetkin sellaisenaan, menee keuhko keuhkona ja kurkkutorvi torvena. Mä olen sitä mieltä, että kotimainen hevosenliha on sekä eettinen, terveellinen että ekologinen vaihtoehto. Sekä hevosten että koirien kannalta. Saatavuus vaan on ongelma, kaikilla ei ole näin hyvää rahtiteurastamoa lähellä kuin meillä, eikä varmaan kaikilla koiranomistajilla ole mahdollisuutta mennä kaivamaan niitä roippeita teurastamon jätekuormasta.
Pakko laittaa teille tämä kuva kun kerran koiran ruokinnasta oli puhe;
Nero meni ihan hiljaiseksi kun grillikauden aloitus oli näin massiivinen Siinä on lihaista luuta suun täydeltä 
Ja loppujen lopuksi tuo ranka oli pakko sahata pienempiin osiin. Nero koitti viedä sitä piiloon, vaan kun ei jaksanutkaan kantaa sitä, niin ei suostunut sitten ollenkaan kajoamaan siihen 
Toi Neron ilme tossa Nero&Ranka -kuvassa on aivan huippu! “No auta ny ees vähän, kanna vaikka toisesta päästä” =DD