Ihana on Poppiuksen koiruli, ja kaikki muutkin!
Tässä on meidän lumistrutsi kolmikuisena.
Tässä vielä pää poissa hangesta. 
En voi olla hymyilemättä, kun ajattelen, millainen Eden sieltä lumen alta näille talven pennuille paljastuu, kaikkine ihanaisine tuoksuineen ja ennen kaikkea ötököineen! 
Poppiuksen sakilla onkin näämmä tosi söpö Nata :] Hauskaa!
Poppius, suukottele vaan :), eihän koiran oksennus haise millekkään tai ei ainakaan mun nokkaan haise
Ja tässä taas meidän Elviksen ja Doriksen tyttäret Pilvi ja Lyyli.
Elvis ihmettelee Onnia…
Voi herttinen sentään! Pilvi ja Lyyli ovat jo niiiin isoja tyttöjä!
Otti koville Natan pesuoperaatio tänään… ensin neiti vänkyili ja sai kauhukohtauksia pestessä, suihku erityisesti oli ihan hirmuista! Sitten otettiin spurtteja pyyhekuivana pitkin olkkaria, ja kaameaa kiemurtelua ja sydämentykytyksiä sai aikaan fööni… oli sitä kuulemma kasvattajalla pesty, mutta epäilen ettei oltu fööniä käytetty. Huhhuh… onneksi tyttö oli kaverina, ei olisi kädet riittäneet muuten. Ei ollut kunnon koirashampoota vielä ehditty ostaa, mutta pesin marseillesaippualla kun Temsku joskus mainitsi sillä Shelbyä pesseensä. Mutta tässä on puhtoinen tuoksuva tyttö.
Ja sitten todistusaineistoa! Mallu sietää jo Nataa jotenkuten, vaikka välillä sähisee ja pitää kyllä melkein koko ajan silmällä. Tässä nukkuu melkein kahden kerroksen väkeä. Nata ei ole ihan tuon ikkunapäydän alla, mutta melkein, ja Mallu nukkuu siinä päällä ihan rauhassa, pitkään siinä olivat. Juuri ja juuri sain molemmat näkymään samaan kuvaan. (Natan pyyhe tuossa kuivuu tuolilla, pöh.) 
Poppius, siitä se lähtee. Kannattaa kuitenkin olla parisen viikkoa varuillaan ettei tule mitään ikäviä vahinkoja kynsistä. Totutteluajan jälkeen kissakin pitää läppäistessään kynnet nätisti piilossa - ainakin meillä kävi niin.
Juu, varovaisia ollaan.
Ja voi hiivatti että sitä on tyhmä. Nata tuli tuohon äsken inisemään viereen, ja ajattelin että kun olin työhuoneessa jossa se ei ollut koskaan käynyt, se inisi sitä, kun on niin kamalasti mun perääni koko ajan… no sittenpä se lirautti pissit ja kakat heti perään tuohon matolle. Että viisas tyttö on, osaa pyytää ulos, mutta emäntä on ihan tyhmä eikä tajua!
Mellä pojat siis Buubi ja Silakka olivat tottuneet koiraan kasvatus paikassa, mutta sen jälkeen 6v ilman koiraa sitten tulivat meille.
Meillä Riku on tottunut kissan koko elämänsä paitsi 1v ilman kissa ennekuin pojat tulivat.
Nyt pojat ovat olleet 1,5 vuotta sietävät toisiaan mutta meivät ole juurikaan lähi kontaksissa salaa haistavat hiukan toisiaan kun ohitte menevät sillai ettei toinen huomaa.
Riku on onneksi rauhallinen eikä hotkota eikä tuppaa kissojen työ sillä olen varma että silloin tassu heilahtasi.
Olisi ihan jos jos Poppius saisi Mallun rakastaan Natan, mutta jo hyväksyntä olisi iso asia.
Meillä joskus vuosia sitten kissa joka oli tottunut koiraan koko elämänsä päätti kouluttaa pentua kun änkesi samalle ruoka kupille seurauksena silmän viottuminen lääkäri sai onneksi korjattua sitä vähän pari tikkiä oli ja silmä laittiiin tikillä kiinni viikosi pienestä kulmasta tippoja sinne laitettiin.
Myöhemmin siittä silmästä huomasi kun ihan läheltä katso pienen vian ja näkö kentässä oli varmaan kanssa vikaa mutta normaalisti siittä ei huomannut mitään.
Jaaha. Nyt ilmeni sitten semmoinen ongelma, että Nata murisee miehelleni, joka käyttäytyy kuitenkin oikein mukavasti koiraa kohtaan ja tykkää siitä (vaikka ei ensin koko koiraa olisi halunnutkaan) Nyt ihmetyttää että mitenkäs tässä nyt pitäisi edetä, että heti alkuunsa saataisiin semmoinen pois? Ruokaa mies on yrittänyt antaa, mutta ei suostunut ottamaan, ei edes tulemaan lähelle. Höh!
Nata kulkee minun perässäni kuin varjo, onkohan tuo nyt ihan normaalia vai onko se liian arka? Onhan nämä nyt tietysti vasta ensimmäisiä päiviä meillä, mutta haluaisin että ei heti alkuun tulisi tehtyä mitään väärin, olisi mukavaa että siitä tulisi koko perheen koira.
En tunne koirulaista mutta ehdotus on tämmönen: mies voisi käyttäytyä niin kuin koiraa ei olisi olemassakaan. Antaa sen itse tulla tutustumaan sitten kun tulee. Jos esim. tulee haistelemaan niin mies voisi olla reagoimatta siihen mitenkään. Kyllä se siitä 
Sit mies voisi ruokkia koiran kunhan on koira itse ensin ottanut kontaktia.
Ns. houkuttelu voi saada koiran entistä varovaisemmaksi.
Moni koira pelkää miehiä, kyllä se koiruus tulee miehesi luo sit kun on siihen valmis
Miikoksen kanssa täysin samaa mieltä.
Samaa mieltä Miikoksen ja jutin kanssa.
Ei kannata kieltää pentua vaikka se murisee ja se on ei toivottua käytöstä tietty. Pentu voi kuitenkin tulkita sen niin että jos sinä kiellät (sinäkin rupeet pitämään älämölöä) niin sillähän oli oikein aihetta murista pelottavalle miehelle-ja se vain pahenee.
Kun pentu murisee-miehesi pitää käyttäytyä kuin pentua ei tosiaan olisi olemassakaan ei edes katsoa päin.
Kun pentu lähestyy häntä rauhan hengessä uteliaana olkoon hyvin rauhallinen jotta pentu huomaa ettei tässä mitään.
Ei varmasti haittaa jos miehesi kädestä löytyy aina ohimennen joku lihapullanmuru tms herkku
Miehesi voi istua lattialla ja on näin pennun tasolla (pienempi ja vähemmän pelottava) jolloin pennun on helpompi lähestyä häntä ohimennen.
Moni pentu pelkää miehiä tai partaa tai silmälaseja tai miehen möreämpää ääntä…kai siihen on moninaisia syitä.
Ihana teidän pikkuinen "lelu"koira-ei sanottuna pahalla. Minusta vain näyttää ihan epätodelliselta pieneltä karvapallolta.
Alkuperäinen kirjoittaja: Rosmariini&Timjami
Mun hoitokoira aikanaan pelkäsi silloista miesystävääni, murisi ja luikki mun taakse piiloon. Mies ei sitten edes katsonut koiraan päin, ei lähestynyt eikä puhunut. Istui lattialla lukemassa, katsomassa telkkaria, rapisteli koiran namipussia yms. muttei reagoinut koiraan mitenkään. Jossain vaiheessa koiran uteliaisuus voitti ja hiipi lähemmäksi, siihen oli lattialle pudonnut sattumalta muutama nami… Kumpikaan meistä ei reagoinut koiran murinaa, jätettiin se täysin huomiotta siinä vaiheessa. Kohta se koira tajusi että kivempaa meillä on kaikilla kun hän ei murise, mutta muutaman päivän tuo vaati ja lopulta tilanne oli se että koira tykkäsi enemmän miehestä kuin minusta, olivat kuin paita&perse kun koira oli meillä hoidossa =) Sellaista rauhallista tutustumista, ei nopeita liikkeitä eikä kovia ääniä. Ja kärsivällisyyttä!
Murinasta: Steeda pentuna murisi kun pojat meni sen luo kun se vaikka nukkui sohvalla. Sanoin aina että antakaa olla, se haluaa nukkua. Myöhemminkin jätettiin se huomiotta jos se murisi, lähdettiin pois.
Mutta siitäpä seurasikin se että se murisi loppujen lopuksi aina ja kaikille jos vain lähestyikin sitä ja katsoi päälle…nyt olemme opettaneet, että mennään reippaasti sen luo, jutellaan luontevasti ja hellitään vaikka se murisee. Oikein ihanasti hierotaan (murinan ajan käden pysähtyy) ja sitten taas vastaansanomattomasti jatketaan. Sitten annetaan kinkunsiivun puoliska lopuksi. Katsotaan silmiin lempeästi kuin äiti Amma, mutta odotetaan että koiran katse väistyy ennen omaa.
Ihan pienessä ajassa Steeda oppi että mitään pahaa ei tapahdu vaikka joku tulee, ja jo selvästi odottaa että noh - helli mua! Se on myös paljon rennompi eikä enää etsi pöydänalusia tai sivukämppiä nukkumatiloikseen.
Eli murinaa ei pidä liikaa kunnioittaa. Tai sitten meidän Steeda tekee asiat vaikeimman kautta : ) Mutta on tärkeää että pentu saa nukkua rauhassa.
Murina voi olla niin monesta asiasta johtuvaa