Onneksi olkoon Steedalle ja Temskukalle hienosta menestymisestä ekassa näyttelyssä!
Onnittellut Steedalle hienosta suorituksesta ja ruusukkeesta.
Meillä on ollut varsin puuhakas viikonloppu - Paulastiina ja Mahla ja Tolkkuhan ovat olleet täällä ilonamme.
Aamulla tehtiin tunnin lenkki Pyhäjärven rannalla. Ja Eräs otti hommasta kaiken ilon irti.
Eräällä menee lujaa.
Kuvista päätellen Steeda on ihan pokaalinsa ansainnut, on paremman näköinen kuin muutamat lähisukulaiset, jotka ovat muotovalioita. Mutta tärkeintä koirassa on terveys ja ennenkaikkea pään terveys, se tosin shiballa ei vastaa sitä, mikä koiramaailmassa on yleinen mielikuva… Mutta ihanaa, että tulette prinsessan kanssa hyvin toimeen!
Jäi tosiaan sanomatta (tuli mieleen tuosta Nopsiksen huomiosta erilaisista päänterveyksistä) ettei yksikään Shiba kulkenut kehässä hienosti liukuen, aivan jokainen edes vähän pukitteli takajaloilla pomppien tai muuten kummaillen. Minä kun olen tottunut villakoirien liikkumiseen kuin ajatuksena esittäjän kanssa olin aivan shokissa Steedan kanssa ennenkuin näin miten muut shibat siellä esiintyivät.
Ettäkö vähän pässiä porukkaa? Hurmaavan omapäisiä. Olenhan jo Steedan pentuajoista asti sanonut että sillä on Peppikarismaa, maailman vahvin tyttö ja aikamoinen anarkisti.
Tulee kulkemaan kehässä kuin unelma, kun vain tietää miksi se kannattaa! Eihän kukaan täysijärkinen juokse ympäri kehää, jollei siitä saa jotain palkkiota… Shiba on fiksuakin fiksumpi…
Tarjosin sille kahdenlaista namia sekä bonuksena serlanpalaa revittäväksi, nämä tarjoukset se hylkäsi oitis arvottomina. Kotona ko. namit ja serlanpalat ovat kovaa valuuttaa.
Hoh hoijaa. Kaikki koirankasvatusoppaat neuvovat, miten opettaa koiraa joka kiskoo remmissä eteenpäin, kukaan ei neuvo mitä tehdään jos koira ei vain niinkuin halua tulla.
Iltapäivällä laitoin sen remmiin kun tulimme metsälenkiltä autoakohden ja se liikkui taas kuin unelma. Steedalle siis pitää olla auto houkutteena.
Entäs se Steedan huutosakki?? ;D
Kokonainen nakkipaketti pilkottaen taskusta voi innostaa liikkumaan enemmän 
Se vaan sitten, että kiinnostaisiko koko näyttelyn koiria myös
Nelli jarrutteli pentuna ja nuorena paljonkin aina kun oltiin vieraalla alueella. Se ei tahtonut suinpäin mennä viipottaa (hihnassa) tutkimattomalla alustalla. Ihan viisasta kyllä, mutta noin olisi meillekin näyttelyssä käynyt jos koskaan oltaisi kokeiltu. Kyykkyyn meneminen houkutteli sen sitten jatkamaan eteenpäin, mutta esim. sellaisesta agilitykentän putkesta sain sen välillä pihalle vasta kun söin jo toista nakkia pakkauksesta. Pelkäsi varmaan että sille ei riitäkään… ahne ämmä meinaa syödä kaiken itse!
Siitä ei tullut agikoiraa. Sen mielestä kiikkulauta on sulaa hulluutta ja siihen ei paljoa nakit auttaneet, puomeista voi juosta läpikin kun ne kerta irtoavat tai vaihtoestoisesti esteen voi myös kiertää, alittaa, kaataa, tuhota ja leikkiä sen osilla tai taktisesti taklata emäntä niin loppuu se mellestys, mutta ylitse hyppääminen oli vallan harvinaista (oishan se nyt ollut ihan järjetöntä). Niin ja putki on passeli pesä. Onneksi testailimme sitäkin harrastusta vain korpiseurueen kesken eikä missään oikeassa kaupunkilaisten agilityssä
Steedan The Kuvaa odotellen <3
Epäilen, että ainoastaan elävä minkki, joka olisi juossut Steedan edellä, olisi voinut motivoida tarpeeksi. Sen jälkeen kun tulimme näyttelytilaan se ei suostunut juomaan, ei maistunut nami eikä nakki eikä mikään. Pikkuisen se höristi korviaan kun koitin mukana ollutta lelusikaa röhkittää mutta pian se kyllästyi siihenkin.
Toivotaan että aikuisempana se ottaa coolimmin nämä näyttelyt, nyt sitä ikäänkuin masensi se ylitse ymmärryksen käyvä koira- ja ihmismassa, kova melu sun muu. Se olisi vaan nukkunut kaikessa rauhassa kunhan oma väki oli ympärillä. Ja toisaalta sen päivärytmiin kuuluu se että nukutaan keskipäivällä, joten...
Yritimme isännän kanssa sitä kuvata tänään mutta Steeda ei innostunut siitä nyt ainakaan. Luonnonlapsi kun on. Jätimme turhat yritykset ja lähdettiin metsälenkille. Mutta tämmöinen kuva napattiin:
No mutta sehän on tosi hieno kuva! Onnea Steedalle!
(Sivuhuomautuksena... millä sinä teet kuviisi nuo upeat softaukset reuna-alueille, niissä on upea tunnelma. Tahtoisin kovasti osata keijukuvistani tehdä samanmoisia luulen että se sopisi niihin kuin nenä päähän! Vai onko se ammattisalaisuus...? Mulla un on vaan köpsä Paint Shop Pro 5, sillä en osaa yhtään mitään noin hienoa.)
Hieno kuva todellakin!
Jonnekin vilkkaisiin torimaisemiin voisi tutustua keskipäivällä silloin tällöin? Tottuisikohan helpommin siihen näyttelyn outouteen. Nelliparka oli ihan shokissa jo Joensuuhun muutosta muutama vuosi sitten, mutta asteittain se tottui ihan parissa viikossa yleiseen hälinään ja liikenteeseen. Pahimman liikenteen aikaan en sitä kyllä vie keskusta-alueelle sillä se stressaa miutakin ja siitäkös koira vasta stressaisikin.
Nuorena kun sen malttoi totuttaa outoihin asioihin niin nyt vanhemmiten se tottuukin melki mihin tahansa tosi pian ja kuorsaa tyytyväisenä myös junassa. Paitti pendolinoa se pelkää niin, että enpä taida siihen laitteseen sitä enää viedä. 22 kiloa olkapäälle pyrkivää ja naamaa pelokkaasti nuolevaa sylikoiraa kolmen tunnin matkalla on vähän liikaa. Siellä kun ei ole mitään mihin eläimen voisi sitoa, peitellä tai edes vessassa käynnin ajaksi kiinnittää. Pitäisi olla oma häkki mukana ja sinne ei sekään kyllä mahdu jos on vähänkään enää polvenkorkuista isompi eläin. Lisäksi se lemmikki"vaunu"(kaksi päätypaikkaa) ainakin paukkuu välillä niin lujaa että minäkin hätkyn. Mistähän sekin pauke oikein tulee? En oo missään muissa raideratsuissa törmännyt moiseen. Äijäke epäilee jotain sähköjuttuja. Musta ei kuulosta kamalan turvalliselta jos sähkö paukkuu niin lujaa?
Onnea Steedalle ja koko porukalle! Kaunis kuva, kaunis koira 
Seinäjoellakos te olitte? Ei ole mikään ihmekään, jos iso kaikkien rotujen näyttely koiran pään pistää sekaisin, mutta siihenkin ne tottuvat. Itse otan aina mukaan häkin, jossa koira saa levätä hälinästä vähän erillään, Selmakin aikoinaan suorastaan steppasi vieressä, laita laita jo häkki kasaan!
Selman siskosta kuulin juuri huonoja uutisia, verisyöpä on iskenyt nyt 12-vuotiaaseen ja enintään puoli vuotta elinaikaa jäljellä. Sitä vaan ei koskaan tiedä, miten pitkään näitä vanhoja ystäviä saa pitää.
Poppius, ihan vaan kotokoneelle ladatulla googlen Picasalla minä softailen.
Steedaa on totuteltu mätsäreissä ja se kulkee mukanani puodissa sekä taluttelen sitä kaikissa yleisötapahtumissa mihin vain ikinä koiran kanssa pääsee. Mutta Seinäjoelle oli kuulemma ilmoitettu n. 4500 koiraa kaksipäiväisiin näyttelyihin, väkeä oli kuin pipoa ja käytävillä kauhea tungos.
Minä pidin sitä urheana kun se varsin pian totesi olevansa oman lauman keskellä, pisti kyljelleen maaten omalle petille ja nukkui. Mistä tietää jospa lapsi oli simppaillen kehässä kun oli päivänukkuaika…
No hitsi, minä luulin että sulla on joku erikoisempikin ohjelma! Pitääpä ladata Picasa ja kokeilla sen herkkuja, kiitos!
Onnea Steedalle ja kotijoukoille 
Ja KP & ROP on ansaittuja kun niitä ei tosiaan ole pakko tuomarin jakaa 
Oikein kovasti onnea Steedalle! Tosi kaunis kuva, kauniista koirasta 
Onnea!!!
Steeda näyttäisi olevan kuten kaikki teini-ikäiset - raajat hujahtaneet pitkiksi ja katseessa jotain pentumaisen ja aikuisuuden välistä hämmennystä…
Oltiin tiistaina maksullisessa, kouluja käyneen koiranomin vetämässä näyttelykoulutuksessa. Enpä ole taas vähään aikaan turhemmasta maksanut!
Beagle oli tälle koiranomille sen verran eksoottinen rotu, ettei tunnistanut, yhdenkään rodun esittämistapaa hän ei tuntunut tietävän, palaute kaikesta kaikille oli “hyvä”. No paljonpa siitä oppii!!
Hampaat hän katsoi Nopalta kaksi kertaa, ja eka kerta meni sen verran hyvin, mitä nelikuiselta, hampaita juuri vaihtavalta voi odottaa. Toisella kerralla tämä kouluja käynyt ihminen lykkäsi minulta mitään kysymättä ison, kuivatun maksapalleron koiran suuhun, ja koiran sitä vielä syödessä, rupesi niitä hampaita sitten tutkailemaan =:O Toinen raukkahan luuli, että nyt sitä herkkua ollaan sitten väkisin viemässä, ja koko homma meni kauheaksi rimpuiluksi. Voi, sanonko mitä!! >:( Kaikki kävi niin äkkiä, etten kerennyt arvon koiranomia estämään, mutta sanoin kyllä pari vähemmän valittua sanaa, kun tajusin mitä oli tapahtumassa. No kyllä hänkin sitten myönsi virheen tehneensä, mutta myöhäistähän se siinä vaiheessa oli. Nyt ei auta, kuin pitää vähän taukoa koko hampaiden katsomisessa, ja toivoa, että koira unohtaa koko episodin. Ja aloittaa sitten aivan alusta. Jäi sellainen olo, että eipä ole kovin kummoinen titteli tuo koiranomi. Ilmeisesti sen saa aika heppoisin perustiedoin ja -taidoin.
Mutta kallista lystiä näkyy olevan sellaiseksi kouluttautuminen! Vuoteen ahdettu kovasti asiaa, ehkä kaikkea ei kerkiä omaksua.