Kyl meil meni ne muovimattolattiatkin mattojen alle. Keittiöstä tehtiin Tahvolle turvallinen tila. Ylimääräiset tuolitkin vein pois, ettei kolhi kylkiään siellä kompuroidessaan. Siellä se vinku portin takana kuono pinnojen välistä anova ilme naamalla, kun ite oltiin olkkarissa. Sillon tuli kyl oltua paljon enemmän keittiössä 
.
Nyt on onneks maa jo näkyvissä varmaan jo teidänkin nurkilla. Se hihnaulkoilukin on meinaan aikamoinen haaste, kun toipuminen edistyy.
http://puutarha.net/keskustelukanava/ketjut/8618/886/883361/1/
Tossa persistunta a la Tahvo. Jos ei aukea, ni Koirat, osa 2, suljettu. sivu 886.
lis: ja Tahvon takana näkyy mattoja, kas kummaa
Minä pikaiseen lueskelinkin jo teidän tuota tarinaa alusta asti, pääsin sinne tuettuna ulkoilemassa-osioon 
Ihan mahtavia juttuja nuo lääkärit pystyy nykyään tekemään!
Leikattiin tänään omenapuita. 
Sul on hakettimet omasta takaa
.
Huh, kyllä nyt jo viimestään huomaa kuin Savu on kasvanu. Ei oo ennää vauvan näköne.
On se kasvanut mahdottomasti. Piki on aika iso mutta Savusta saattaa tulla vielä isompi. Se on nyt puolivuotias.
Elikkäs tässä kuva minun kasvateista tänään jotka kävivät kaunistautumassa 
"Ei tartte tulla tänne, nii!! Mee pois sielt pellolt, mokoma bordercollie!"
"Meniköhän se ny varmast?"
Niksinurkalle olisi käyttöä … miten sosiaallistaa tätä meitin 8 kk vanhaa poikaa ? Kauhean arka…haukkuu aitauksessa niinko varmuuten varaksi…mieheni ei kiellä…hakkuu hulluksi piskiksi vaan minulle…ikään kuin olisi minun syyni ? Minä kiellän …ja saankin senhiljaiseksi mut se edellyttää joka kerta 3-13 kieltoa kun ollaan omas piha tarhassa. Vietiin ne mustiin ja mirriin pentutapaamisiin 3 krt mut miro räkytti siellä koko 1,5 tuntia kokoajan…mikään ei rauhoittanut. Ei voitu terrorisoida tapahtumaa enempää. Nero 6 kk ottaa joskus mallia mut on sosiaallisempi ja alistuu isommilleen.
Miraemmi…minkä rotuinen tämä haukkuva kaveri on?
Miraemmi, onkohan sinun louskuttajalla uhmaikä ja näkee pikku-ukkoja? Kirjoittamaton faktahan on se että mäyrikset ovat äänekkäitä . Koirasi on pelkkä pojankloppi ja nuori, ja hormoonit hyrrää.
Tiedän että tuo jatkuva louskutus syö hermoja, mutta oletko yrittänyt pelkkää lahjontaa, siis niin että et välitä äänestä vaan kuljet poispäin (käännä selkäsi, paha juttu kun laumanjohtaja kääntää selkänsä) kutsuen koiraa mukaan ja heti palkkaat herkulla kun tulee viereen. Puuhaile koiran kanssa hetki jotain mukavaa. Aina vaan sama juttu, kun louskuttaa, kävele poispäin, kutsu ja mahtava herkku, puuhastelu.
Meillä riiseninarttu oli varsinainen louskuttaja ja oli arka, epävarma nuorena, ja on yhä. Tein noin, sanoin koiralle; ei välitetä, kävelin poispäin, kutsuin ja palkkasin sekä retuutettiin jotain riepua. Kysyy voimia omistajalta mutta toimi meillä. Nyt louskutta vaan kun näkee oikeasti liikettä, mutta nytkin tuo : ei välitetä, lopettaa haukkumisen.
Meillä raivoisa vahti kuvittelee että nami,jonka se saa tultuuan rähjäämästä ohikulkijoille, on palkkio rähjäämisestä. Tulee ja salamana takaisin rähjäämään. Se on perusluonteeltaan arka ja epäluuloinen, nutta samalla utelias. Vaikka joku asia pelotta niin pikkuhiljaa se ottaa siitä kuitenkin selvän.Minä olen jo luovuttanut tuon rähjäämisen suhteen.
Nyt lähen tämän karvapöpön kanssa saunaan ja ilta kuluu sitä föönatessa. Huomenna pitää sitten trimmata neito edustavamman näköiseksi
Jässikkä, en palkkaa haukkumisesta, kuljen poispäin koirasta (käännän selkäni koiralle ja olen välittämättä, silloin koiralle tulee "yksinäinen olo" (koira: mutta minähän tässä vahdin, Minä: ei voisi vähempää kiinnostaa) pyydän luokse ja kun tulee saa namin + riepuhässäkän jota vedetään ja kiskotaan. Se on leikki joka uppoaa koiraan ja unohtaa äskeisen räyhäilyn ja haukkumisen.
On vähän eri jos haukkuu ohikulkijoita tai että vaatii huomiota ja pyytää sisälle tai leikkimään tai mitä tahansa muuta. Meillä tuo liikenteenvalvoja saadaan hiukan vähentämään varoitusääntä sillä, että kiitän häntä kauniisti kaikista varoituksista, katson mitä varoittaa, mutta en välitä siitä yhtään enempää, ja sanon koiralle, että se o traktori, kyl mää sen tiän. Aika pian se hoksaa, ettei tarvitse varoitella, mutta jossain vaiheessa tulee taas se paha kaivinkone, jonka nimeä se ei ole vielä oppinut, ja kaikki varoittelu alkaa alusta.
Chali joo siis nyt pitkäkarvainen kaniini-kääpiö sekoitus on tasan 8 kk ja niin äijää…pelkää ja riehuu. Saan sen hiljaiseksi kun karjaisen kovempaa sanan HILJAA ja sohotan sormellani …siis pihalla se sopii.
Isnnällä ei ole otetta siihen eikä edes yritä antaa sen räkyttää vaan…
Minä olen jättänyt sen aitaukseen yksin räkyttään ja vienyt hiljasemman kaverin sisään ja laittanut ulkovalot pois ja oven kiinni.
Kun on hetki hiljaista niin sitten avaan oven ja kysyn haluaako kotiin ?
KYLLÄ ! Muttei se siitä ota opikseen…kokeiltu on jo ainakin 10 krt…
Naapuri on pakko haukkua aina kun näkee
Mulla oli samanmoinen narttu tätä ennen …tää MIRO on uudelleen syntynyt MIRA ? Meillä on ollut 3 narttua mäykyissä ja yksi kultsi uros… Arkuus on yksi syy räkyttämiseen tiedän sen ja vinkit on tarpeen et saan uusia aseita
pöheiköstä löytyi kaunotar
Chali mäykkypoijat kuljetetaan häkkiin sylissä rappusia pitkin ja annas olla jos naapuri samaanaikaan tuloo ovesta ! Korvista vaikot lähtee…
Sitten kun ne päästetään häkkiin niin miro haukkuu ihan varmuuden varaksi kaikki möröt pois…linnutkin saa huutia…
Se on turhauttavaa… uusi häkki tulee oleen sisäpihan puolella ens kesänä, eivät nää kaikkia ja on varjoakin tarpeeksi.
Kävelyllä kieppuminen narussa on noloa… ei siin oppikirjan opit auta kun isäntä nimittelee koiraa kaheliksi eikä ota oppeja tosissaan 