Max 8 vuotta!
Synttärisankari saa extra nakin tänään 
Onpas se aika mennyt, äskenhän Max tuli meille.
Onnea Max!
Onnea Max.
Onnea myös Max!
Ei täällä kai sitten ilman koiraa pärjätä. Mutta mitä tehdä, ottaako vuoden ikäinen narttu nyt heti, vai odotella kesään saakka, josko tässä aika lähellä piakkoin astutus onnistuisi ja saataisiin ehkä uros kesällä. Uros siksi, kun mulla ei ole kokemusta nartuista ja juoksuista lainkaan. Tästä vuoden ikäisestä nartusta tiedetään jo luonteesta sen verran, että vaikuttaa sopivalta kaikin puolin, rokotettu ja opetettu, sisäsiisti, ei syö tavaroita. Ne pennut ovat sitten täysi arvoitus, kunhan nyt edes syntyisivät.
Pentu vai aikuinen nuori koira, siinäpä pulmaa.
Vuoden ikäinen on oikein kivan ikäinen aikuisena otettavaksi ja jos on vielä mukavan luonteiseksi todettu, en epäröisi ottaa.
Pennussakin on toki puolensa, mutt nyt kun 4kk ikäinen täystuho ahkeroi täällä kotona, niin välillä se pistää vähän ahdistamaan.
Minulla on ollut uroksia ja narttuja ja molemmat on ihan hyvin menneet, itseasiassa en kauheasti ole eroa ajatellut.
No tytöt tietty elelee hormooniensa mukaan, eli on valeraskautta sun muuta ollut ja silloin ovat aika vaisuja ja outoja, eli ei pelkästään ne juoksut ole sitä narttuelämää.
Jotkut urokset taas on yliaktiivisia tyttöjen perään ja leikattuina helposti ainoa mikä kiinnostaa on ruoka, eli puolensa siinäkin.
K-E, ajattele näin, kumpi tuntuu paremmalta, tyttö vai poika.
Minulla pojat sopivat paremmin käteen kun tytöt.
Nykyinen seniorityttö on niin kultainen kun vaan voi olla, ja äärettömän rakas.
Mutta se “informaatiokemia”, pojat ymmärrän paremmin kun tyttöjä (?!?!).
Siis, luen kehonkieltä pojilla paremmin kun tytöiltä.
Onhan se koirayksilöllistä ja kun sen koirulin näkee, niin kyllä siinä herää ne tietyt fiilikset.
Niiden mukaan on vaan rehellisesti mentävä.
Mukavia harkintahetkiä…
Mulla on ollut poikia ja tyttöjä ja minusta tyttökoirat on sillee helpompia kunhan lauma asema on selkeä.
Eikä tytöt sillee lähde rimpsalle kuin pojat 
Meidän karkkis poika on ainakin ihan jäärä vaikka onkin muutoin ihana oikea mummomagneetti ja tää pitkäkarvainen on taas niin herra ja hidalko ettei siltä saa vartiointiviettiä kitkettyä.
Repellä kävi tyttöystävä kylässä.
Kyllä oli mukuloilla rallia, kun löytyi samalla aaltopituudella oleva kaveri.
Demi on 3kk ikäinen sekarotuinen likkakoira, äiti oli saksanpaimenkoira ja isä luultavasti berninpaimenkoira.
Demi on siskoni koira.
Auringon noustua oli oikein mukava lenkki-ilma 6 astetta pakkasta ja lähes tyyntä.
Kyllä nuo ipanat menikin lujaa ja ralli jatkui sisälläkin, niin että tuli vesikupit kaadettua ym. pientä hässäkkää.
Tehtiin treffit jo ensi viikollekin, silloin mennään Demin kotimaisemiin metsälenkille.
Minulla on ollut aiemmin kaksi uroskoiraa, kumpaakaan ei kastroitu.
En aio leikkautaa myöskään Repeä, tarkoitus on kuitenkin käyttää jalostukseen, jos luonne ja ulkonäkö siihen sopivat.
Repen jalostusoikeus jäi pyynnöstäni kasvattajalle, en ole itse mikään kasvattajahenkinen ja tuo oli pentueen lupaavin uros luonteensa ja ulkonäkönsä puolesta.
Kelmillä oli 4 pentuetta, hänellä oli viimeiset 2 vuotta hormoonikapseli käytössä eturauhasongelmien takia, en voinut niin vanhana enää leikkauttaa ja olisi kyllä noiden ongelmien takia leikattu muuten.
Hormoonikapselit kyllä toimivat oikein hyvin muuten , mutta tuolla meni turkki pehmeäksi ja tuli hyvin ahneeksi “kemiallisen kastroinnin” jälkeen.
Sama vaikutus olisi todennäköisesti tullut normaalista kastraatiosta.
Puolensa kummassakin, mutta itse en todennäköisesti edelleenkään leikkauta koiriani, jos ei ole ongelmia.
Helgalle eläinlääkäri suositteli, että ei missään nimessä leikata, Helgalla on pari kertaa ilmennyt juoksujen jälkeen hormonaalista virtsankarkailua ja lääkäri epäili, että se voisi helposti muuttua koko aikaiseksi, jos steriloidaan.
Näistä koirakeskusteluista tulikin mieleeni, eli mitä kaikkia koirarotuja teillä on ollut elämän varrella?
Meillä on ollut vanhemmilla minun aikana
1 karjalankarhukoira uros
1 cockerspanieli uros
1 sekarotuinen uros
2 briardi narttuja
1 saksanpaimenkoira narttu
Itselläni on ollut
1 briardi uros
2 briardi narttuja
2 lapinporokoira urosta
2 lapinporokoira narttua
Ja etänä tyttärellä, jotka paljon täällä kuitenkin ovat
1 lapinporokoira narttu
1 mittelspitz narttu
Koirahommissa on tullut touhuiltua muutenkin ihan koko ikäni.
Olen ollut nuorena likkana kolmessa eri paikassa töissä kennelissä/koirahoitolassa.
Yksi kasvatti briardeja, partacollieita ja saksanpaimenkoiria ja otti vastaan löytökoiria, täällä lähes asuin ja olin paljon.
Toisessa oli tosi iso hoitola, kasvatti partacollieita ja briardeja, tännekin tuli löytökoiria, täällä olin hiihtolomalla kiireapuna.
Kolmas kasvatti bordercollieita ja partacollieita, täällä oli “vain” 9 koiraa, olin hoitamassa niitä, kun emäntä joutui pitkäksi aikaa sairaalaan ja sairaslomalle leikkauksen jälkeen.
Itselläni kotona on aina ollut saksanpaimenkoiria ,springereitä ja mäyräkoiria sekä flattejä nyt viimmoiset vuodet. Koiria olen kasvattanut enemmän tai vähemmän pian kaksikymmentä vuotta ja työskennellyt koirien/ omistajien kanssa vielä kauemmin. Eli ne on on ollut elämässä 24/7 sekä työn että harrastuksen kautta =)
Kotikotona oli 
, aina muistaen:
Karkeakarvainen kettuterrieri uros “Ludde”
Sileäkarvainen saksanseisoja uros “Beni”
Saksanpaimen uros “Freddy”
P/S Snautseri uros “Jimmy”
P/S Kääpiösnautseri uros “Sami”
Itselläni omassa kodissani:
- Karkeakarvainen saksanseisoja narttu ( mieheni) “Sofi”, edesmennyt
- 4 mustaa Suursnautseria josta tänään elää: 1 seniorinarttu “Hobby” ja 1 vallaton 1v uros “Toto”
edesmenneet urokset “Zippo” ja “Beni” - M/H Kääpiösnautseri uros “Max”
Mä en vois ottaa itelleni koiraa jokon jo aikunen. Jotenki se koiruus tuntuu enempi omalta ku sen ite ihan pennusta asti hoitaa ja opettaa
Mulla oli afgaani ja whippet, vaimolla venakko kun hynttyyt pantiin yhteen.
Niiden lisäksi ollut
1afgaani
2whippettiä
2venakkoa
2pitkäkarvaista mäykkyä
1griffon bruxellois
1pitkäk chihuahua
9 kiinanharjakoiraa
Kauan sitten Suomen pystykorva.
Vanhemmillani oli, kun olin pieni:
- sheltti “Rifi”
- shih tzu “Susu”
- dalmis “Zona”
- cavalier “Manu”
Minulla oli oma beagle aikoinaan. Eli 16 vuotiaaksi. Sai paljon aikaiseksi sellaista, mikä ei niin toivottua ollut. Metsässä seurasi minua, ei jänistä.
Lapsuudessa sekarotuisia
-hoitokoira: beglinton
-omia, vuosien varrella: briardi, cairn
-nykysin (lainakoira) cairn 10 v.
Meillä on ollut neljä seropia, yksi (kasvattajan mukaan) puhdasrotuinen, paperiton suomenpystykorva ja yksi kaksirotuinen eli corgi+rotikka.
Yksi seropeista poikkesi muista, se oli ainoa musta ja ainoa narttu. Se myös ainoana karkaili kotoa, vaikka oli leikattu. Yhdellä karkureissulla se jäi auton alle ja kuoli sisäiseen verenvuotoon matkalla eläinlääkäriin. Se oli silloin kuusivuotias.
Pystykorva oli hyvä vahtikoira, mutta arka ja salavihainen. Neljävuotiaana se puri yhtä vierasta, silloin isä lopetti sen.