Tankille kanssa huikeat onnittelut! Siinä sitä on muutama askel ehditty noihin vuosiin mahduttamaan. Meillä eilen vietettiin 11 viikkoista ja päikkärit vedettiin pää äidin pepulla ja peppu tyynyllä.
Tankki kiittää onnittelijoita!
Voisihan sitä joskus kokeilla, osaisiko laittaa sankarista kuvan.
Tankki 3.6.2001 - 7.6.2016
Trimmeröin marjapensaiden ympäriltä ja kun lopetin, huomasin Tankin kävelevän muutaman metrin päässä. Takajalat eivät liikkuneet kunnolla ja pettivät. Vähän aikaa katselin ja nostin jaloilleen. Etujalat toimivat, mutta takajalat eivät kantaneet. Soitin eläinlääkärille, meni reilu tunti, kun hän tuli ja piikitti. Tavallisesti Tankki juoksee hänen luokseen, mutta nyt vain nousi etujalkojen varaan eikä häntäkään heilunut niinkuin ennen.
Laittaisin kuvan, mutta en osaa. Saako sen siirrettyä omalta koneelta niinkuin ennen? Englantia en osaa.
Leo sai toissa iltana kaverin, kun äitini sai 60 vuotislahjaksi 11 viikkoisen kleinspitz pojan, Apin. Vielä ei ihan uutta tulokasta ole sulatettu. Haukkuminen on kovaa ja näykkiä Leo yrittää koko ajan, mutta yllättävän hyvin on tuo ADHD poikani ottanut pienen vauvelin vastaan.
Eläinlääkäri sanoi epäilleensä Tankkia nuorena lyhytikäiseksi, kun se oli pitkäselkäinen. Ilmeisesti Tankilla oli mäyräkoirahalvaus, mikä se sitten viralliselta nimeltään onkaan. Joskus tuollaisia katsotaan seuraavaan päivään, mutta pidimme parempana nukuttamista heti. Oli pitkä tunti, kun istuin vieressä nurmikolla itkemässä, silittelemässä ja hyvästelemässä, loppuajan töistä tulleen pojan kanssa. Oikeastaan pääsimme helpolla, kun lähtö tapahtui noin äkkiä, eikä tarvinnut miettiä sairaan koiran kanssa, joko pitäisi lopettaa vai vieläkö paranee.
Vääntäkää joku rautalangasta, miten kuva lisätään. Löysin kyllä kuvakkeen Lisää kuva, mutta entä sitten. Kun klikkasin kohtaa lisää kuva kovalevyltäsi, ei tapahtunut mitään. Mitä tein väärin? Kuvani eivät ole kovalevyllä, vaan vain koneen kuvatiedostossa.
Kiitos neuvosta, Chali!
Tämä on viimeinen kuva. Vajaa kaksi tuntia myöhemmin Tankkia ei enää ollut.
Kiitos osanotoista.
Tuntuu kyllä aika tyhjältä. Tankki oli meillä suunnilleen saman ajan kuin Mökö, kissa, joka tuli meille ihan itse aikuisena kissana ja jäi. Mitä kauemmin eläin on talossa, sitä kovempi ikävä.
Tankki on kuudes koira meillä minun aikanani ja pitkäikäisin. Viksun tarkkaa ikää en tiedä, vanha se kuulemma oli. Terri lopetettiin 12 vuotiaana. Panu kuoli yllättäen 9 vuotiaana. Jeppe oli hyvä vahtikoira, mutta arka, lopetettiin 4 vuotiaana, kun se puri yhtä miestä. Sitten oli 11 vuoden tauko ja meille tuli Hari, joka karkasi naapuriin, jäi siellä auton alle ja kuoli matkalla eläinlääkäriin. Muutaman päivän päästä haettiin Tankki.
Meillä haukut haluavat syödä säkkimultaa ja turvetta tuolta kuivatussuolta.
Välillä oksentavat, jos en huomaa ja pääsevät kunnolla herkuttelemaan.
Tuolla sohvankulmassa tuo mun potilas nyt torkuttelee, äsken oltiin pihalla kävelemässä ja katselemassa, eiköhän me tässä vielä vähän aikaa yhdessä kuljeta.
Ei onneksi tarvinnut mitään rauhotuksia ym. mutta kai tuo pipiys vähän väsyttää.
Osanotto LeVä kaverin poismenon johdosta.
Pitkään sait kyllä pitää Tankin.
Tässä mun potilaspoika Kelmi.
Hän on ollut vielä kovin touhukas ja pirteä, nuo pissavaivat on vaan nyt tulleet kiusaksi, sai nyt taas hormoonikapselin niskaan, Edellinen auttoi 9kk, kun en halua alkaa noin vanhaa nukuttaa leikkausta varten.
Isäntä aina naureskelee näitä meijän juttuja, kun koirallakin pitää olla aina oma tyyny, eli tyykkä.
Kelmi tietää kyllä jos kysyn, että onko tyykkä pudonnut, huonosti tai kadonnut, niin heti alkaa katsella, että missä se on.
Myötätuntoisia ajatuksia LeVän murheeseen myös täältä.
Ja Suokukan Kelmille toipumista niistä “vanhanmiehen vaivoista”. (Meillä pissavaivaiselle vipukka-mummolle aikoinaan laitoin ruokaan aina muutaman karpalon - eikä sillä enää myöhemmällä iällä pissatulehduksia ollutkaan)
Ymmärtävästi nyökytellen luin teidän (Suokukka, Nuu, Chali, Maksaruoho) koirajuttujanne ärsytys-ketjusta.
Meillä myös aidattu pihapiiri, ja kylätie kulkee vierestä.
Edesmenneen kääpiöpinserin aikana tuo haukku-saattelu pitkin aidan viertä oli joka päiväistä, ja toteutui joka ainoalle jalankulkijalle, sekä pyöräilijälle. Kokeiltiin kieltoja ja karjumista, haukkupantaa, kolinatölkkiä, aktivointia (agility-treenit) yms. Mutku ei, niin ei.
Joka kerta säntäsi kääkkä ensin ja vinttarit perässä - ja armoton rähinä aidalla. Vähänkös hävetti.
Jopa niin, että jossain vaiheessa olimme jo luopumassa siitä kääkättimestä. Viikon se oli koeajalla uudessa kodissa,
ja minä täällä kotona itkeskelin joka päivä; muuten täällä oli hiljaista kuin haudassa, kun primus motor oli poissa.
Mutta takaisin kotiinhan se pirulainen oli tuotava - ei siinä muu auttanut, en pystynyt siitä luopumaan.
Ja jälkeen päin ajattelen, miksi olisi pitänytkään?
Oli varmaan rakkain otus kaikista. Siinä oli paljon koiraa pienessä koossa - niin hyvässä kuin pahassa (kuten joku mainitsi). Vinttarin kasvattaja aina tapasi kysellä: “Vieläkös teillä on se pienpeto?”
No, enää ei ole … mutta ikävöin sitä enemmän kuin ketään koskaan.
Nää on meidän lapsia. Ja jos muidenkin kersat saa melskata, niin miksi ei meidän?
Siihen minäkin olen tuudittautunut, että jos joku kehtaa koirien satunnaisista haukahteluista valittaa, niin sitten voin minäkin yhtä hyvin valittaa muiden tuottamasta metelistä.
Ja sitä on kyllä takuulla ihan puolueettomastikin ajatellen hyvin paljon enemmän, kuin meillä koirien haukkumista.
Suokukka, Millilläki on kaks omaa tyynyä. Pirtin sohovalla on toinen ja toinen on makkarissa 
Ne on aina kuonon alla ku se nukkuu <3
Kelmillä vaivaa enemmänkin tuon eturauhasen kautta, eli just vanhojen ukkojen juttuja vissiin taitaa olla.
En tiedä auttaiskohan karpalo, mutta tuskin siitä haittaakaan olisi, kun tuo tykkää marjoista muutenkin?
Nykyisin vien likkakoirat koko juoksun ajaksi hoitoon, pois antamasta ärsykkeitä turhaan.
Harmittaa kun muuten pirteä ja elämäniloinen koira sai tuollaisen riesan itselleen.
Parin viikon päästä on kontrollikäynti, että onko bakteerit saatu pois.
Nuokin molemmat kun näkyy tuossa on Kelmin tyynyjä, sillä on monta tyynyliinaakin, että saa välillä lakanoita vaihdella.
Osanotto LeVä
Pitkän elämän sai Tankki elää. Aika tuo lohdutuksen.
Jouduin käyttämään riiseninartun ellipäivystyksessä tänään. Silmä oli miltei täysin ummessa aamulla. Tulehdushan siinä oli, tuli antibioottitipat, antibioottivoide ja suunkautta antibioottikuuri.
Onneksi päivystämässä oli pätevä elli ja tutki hyvin kyynelnesteen tulon, onko sarveiskalvo naarmuuntunut, mahdollinen trauma ja vierasesinemahdollisuus.
Simmu on niin turvoksissa ja rähmii kovasti. Menoa se ei hillitse, ja täällä remutaan taas kolmistaan. Taas olen tyytyväinen että pennusta alkaen, kaikki meidän koirat, totutellaan kopelointiin ja tutkimuksiin.
Narttu istui niin nätisti pöydällä ja antoi tehdä kaikki tutkimukset. Elli antoi palkan, namin, kun kaikki oli ohi. Narttu oli niin hessuna 
.
Paranemisia Chalin haukulle myös.
Meidän potilas oli aamulla oikein virkkunen.
Minä opetan myös aina koirat pienestä asti kunnolla käsittelyyn.
Monasti ollaan kehuja saatu eläinlääkärissä fiksusta käytöksestä.
Ja monta turhaa rauhoitusta vältetty ihan sillä kun antavat hyvin tutkia itsensä.
Saan itse myös putsattua aika hyvin hammaskivet, tyhjennettyä anaalirauhaset, ym hoitotoimenpiteet.
Eilenkin kun Kelmille laitettiin se kapseli oikein paksulla neulalla(yök), niin hän vaan huiskutti häntää hoitajalle, kun on niin ihana täti hänen mielestä.
Olen saanut myös kissani opetettua hyvin sietämään käsittelyä, meidän pienintä kiukkupussia lukuunottamatta.
Se pisti joka asiassa vastaan ja rajusti, matolääkkeen antokin oli oikein kunnon show.
Nythän minulla ei enää kissoja olekaan.
Se koirien käsittely on ihan pakko meillä. Kaikki kolme on trimmattava kaksi kertaa vuodessa ja trimmien välillä on väliputsaukset. Silloin on trimmikone, sakset, trimmipuukko ja kynsileikkuri käytössä. Pöydällä ollaan nätisti, piste. Muuten tulee reikiä niin koiraan kun omistajaan.
Suokukka kirjoitti hyvin, mitä enemmän koira on totutettu kopelointiin, myös ellikäynnit ovat niin paljon helpommat. Monet monet rauhoitukset on jäänyt tekemättä kun koirat on luottavaisina ja antavat tutkia ja hoitaa.
Edes-edesmennyn riisenipojalta piti ottaa ihobiopsia. Ongelmana oli kun koiralla oli epilepsia. Rauhoitus ei tullut ihan heti kysymykseen. Sanoin ellille että pintapuudutus ja sitten se biopsian otto. Elli ei ensin uskonut eikä uskaltanut, mutta hän teki sen sitten kuitenkin. Kaikki meni hyvin, koiruli katsoi minuun, pariin kertaan vinkasi mutta ei elettäkään että oli vihastunut. Koepalat onnistui ja koira sai maukkaan palkan. Risukkapoika käveli ulos vastaanotosta muina miehinä. Elli oli ihmeissään. Käytän aina vaan samaa ellilääkäri asemaa, jo vuodesta -80-jotain. Kaikki ellit siellä on aivan ihania, on kaikki laitteisto ja labra. Ja se elli joka koepalat otti, on tavannut nykyiset koirani ja saamme kiitosta hyvästä käytöksestä.
Koirani on suuria persoonia 
, näin on sanottu elliasemalla.
Juu ei meilläkään kysellä saanko tehdä jotain, esim. leikata kynnet.
Minä leikkaan ne ja koirat on paikoillaan sen ajan.
Tämä on heti pentuna tehty selväksi.
En käytä mitään suostuttelua pennuillekaan , vaan tukevat varmat otteet ja sanon, että nyt leikataan kynnet.
Monet ihmiset pelkäävät itse sitä koiran kynsien leikkuuta, niin saavat sillä koirankin epävarmaksi.
Meillä tullaan jonossa vuorotellen kynnenleikkuulle, myös tyttären koirat, jos sattuvat olemaan kylässä.
Ja kun kierros on valmis, kaikki saavat herkkuja ja tietävät sen kyllä hyvin.
Näistä teidän snautsereista tulikin mieleeni yksi vanha treenikaveri.
Hänellä oli sellainen vähän raisumman puoleinen uros suursnautseri.
Se oli tosi iso ja siinä oli omistajalla tekeminen kun oli itse sellainen 150cm tyttönen.
Aika hyvin se sentään meni, mutta mustelmia tuli sielläkin.
Kerran hän jätti koiran autoon, kun oli käynyt kaupassa.
Oli leivontapäivä ja niinpä snaku söi puoli kiloa voita papereineen, melkein kokonaan 30kpl kennollisen munia kuorineen, melkein 2kg vehnäjauhoja (loput oli pöllytetty autoon) ja pari pakettia vielä hiivaa päälle.
Rouva tuumasi, että mahtaako kakata valmista pullaa seuraavaksi pellille paistettavaksi.
Vähän oli vatsanväänteitä tullut, mutta ei sen suurempaa.