Lululle onnitteluja ja rapsutuksia!
Muista, tänne kuvia!!!
Lulun pentuja en ole vielä nähnyt, mutta meille tuli eilen hoitoon kaksi neljän kuukauden ikäistä villakoiran pentua.
Tässä toinen Maxin kanssa koon hahmottamiseksi.
No voi että mitkä tontut!
Kelpais hyvin meillekin.
Olen aina tykännyt ihan hirmuisesti villakoirista.
Ihania
Montako tulee teille
Tänään oli Toton trimmauspäivä. Turkki oli todella paksu ja trimmikone kävi kuumana.
Ajon kaiken alas, parta jäi ja otsatukka.
Muovisäkin verran tuli karvaa.
Herra ei ollut ollenkaan innoissaan trimmistä mutta en siitä välittänyt. Kolmisen tuntia meni. Nyt kun on lyhyessä turkissa Toto ei ollenkaan ole siitä pahoillaan, päinvastoin.
Kyllä kelpaa
Tällaisella kokoonpanolla mennään meillä tällä hetkellä. On villiä melskettä, helinää, helskettä… Rocky, 6 kk, keskikokoinen villakoira Unkarista, Kaneli, 6 kk, kääpiövillis Liettuasta ja Max, 10 kk kääpiövillis Ahvenanmaalta. Kiva värisuora!
Mainiot veijarit sulla siinä - taatusti riittää vilskettä, toivottavasti vähemmän helinää
Muistanko oikein että sulla olis ollut rotuna (skotlannin?)paimenkoira aikasemmin ? Jos, niin mikä oli rodunvaihdon syy ?
Sitä mietin minäkin että miksi rotu vaihtui…
Minun ehdoton suosikkirotu oman rodun lisäksi.
Olen jo vuosia ajatellut haluavani villakoiran ja vieläpä jopa ruskean sellaisen.
Onneksi näen vain kuvia, että ei iske liian iso villiskuume.
Oon vuosikausia haaveillut kääpiövillakoirasta niiden näppärän koon, terveen rakenteen, älykkyyden, iloisen luonteen ja kauneuden vuoksi. Bonuksena pohjavillattomuus, eli karvaa ei lähde kuin trimmatessa. Villakoirista on kuitenkin kova kysyntä ja hinnat sen mukaiset, joten epäilin onnistuisinko ikinä toteuttamaan haavettani. Sitten tuohon 500 metrin päähän muutti villakoirien kasvattaja, jolla oli tarve löytää läheltä sijoituskoti urokselleen (Max). Ja sittemmin myös toiselle urokselleen (Rocky). Siinä välissä meillä oli nuo pikkuiset hoitotytöt, joista Kaneli on meillä edelleen, koska nosti niin kauhean metelin, kun se yritettiin siirtää muualle.
Meidän mäykkis pojat on nyt 10 v ja vaikka koiruudet on kuin ihania tahansa niin nämä on meidän viimeiset.
Minun järjestyksessä neljäs snautserini oli myös se viimeinen. 32 vuotta koira elämässä mukana joka ikinen päivä. Voin kertoa että uudenlaiseen elämään totuttautuminen ei ole helppoa ollenkaan. Enkä ees oo päästänyt tunteita mukaan tähän ollenkaan, ihan vaan kaikki muu jo on niin kova muutos että töitä saa tehdä sen eteen että elämä jatkuu.
Kissa on helpompi pitää, ota sellainen. Siitäkin on yllättävän paljon seuraa ja saa vähän hoivaamisviettiä tukahdettua.
Onneksi miesystävällä on kaksi hellyyttä kaipaavaa koiraa. Saa aina siellä koirankaipuuta hoidettua
Myös hyvää siedätyshoitoa allergiselle.
Eläinlääkärien hinnat on sitä luokkaa, etten mitenkään voisi omaa lemmikkiä ottaa.
Olimme 2 v ilman koiria ennen näitä poikiamme, siinä oli läheisten kuolemaa niin paljon ettei olisi ollut aikaa. Ekan koiruuden ostimme häälahjavaroin 1990…kyllä koiruuksista luopuminen se viimeisen piikin anto on kaikkein raskain osuus.
Eläinlääkäreiden hinnoitteluissa on järkyttäviä eroja…kun oma lääkärimme oli pitkällä saikulla ja jouduttiin viemään akuutisti oikein asemalle niin ryöstettiin ja mitään ei saatu. Onneksi vakkari päätti jatkaa ja päästiin kohtuulliseen hintaan.
Koira-allergikko koiravahtina. Tänään olimme pojan koiravahteina. Allergiani takia kotiimme ei ole asiaa, joten olemme tunteja kulkeneet ja kolunneet metsää ja raitteja. Nyt jääkököt on sulateltu turkista ja kökötämme alakerrassa olevassa koirille passaavassa erillistilassa.
Nyt 9 kk pikakiitäjälle tuli uni.
Sävy sävyyn ja tasu tassussa.
Muuten suloista, mutta minä kutian lääkkeistä huolimatta kauttaaltani😂
Hoitovuoron päätyttyä lisää nappeja naamariin ja suihkuun.