Jatketaan tässä keskustelua koiriin liittyen.
Käytin tänään kohta 10 v snautserini jalan kuvauksessa kun se on enemmän ja vähemmän onnahdellut sitä syksystä alkaen. On kokeiltu paria eri pituista tulehduskipulääkekuuria josko siitä olis apua, mutta ei pahemmin ole tilannetta muuttanut.
No nyt sitten tiedetään mikä sen onnahtelun aiheuttaa. Siellä on toisessa ranteessa pienet kulumat, ei mitään vakavaa mutta se kohta liikkuu joka askeleella ja siksi vaivaa. Nyt alotettiin piikkikuuri kerran viikkoon 4 viikon ajan ja vaihdettiin mun ehdotuksesta myös tulehduskipulääke toiseen, enemmän kulumakipuihin tarkoitettuun lääkkeeseen.
Ekan viikon ajan ei saa käyttää ulkona kuin vaan hädällään, ja tokan viikon aikana saa tehdä puolen tunnin hihnalenkin päivässä. Sitten sen jälkeen pikkuhiljaa voi palata normaaliin. Koiralle joka tekee 2 x päivässä tunnin lenkin ja niiden välilläkin hinkuaa ulos jos vaan joku päästäis tai veis tulee olemaan hyvinkin haastavaa olla lähes paikoillaan viikko ja melkein samalla tavalla toinen viikko.
Puhumattakaan minusta ! En osaa itekseni lähteä kävelylle, se ei vaan tunnu oikeelta. Uimassa voisin käydä, ja soutelemassa, mutta ne nyt on poissuljettuja ulkoaktiviteettaja näin talvella. No, me kökötetään täällä kahestaan ja tullaann kimpassa mökkihöperöiksi 
“Mennääks metsään? Mennään vaan!”
Mekin oltiin metsässä tämmöisellä kokoonpanolla. Omat ja tyttären koirat.
Karkkii…
Hilmaa ja Tirppaa meinasi vähän hirvittää joen yli kulkeva kapea silta
Piti toimittaa tytöt yksitellen sillan yli, että ei tuu vahinkoa.
Tuossahan olisi jo valjakkokoirat… 
Vois olla pikkasen heikko valjakko. Pinja täyttää kohta 13 ja Tirppa on tosi pieni ja sekin jo kohta 12. Hyvin likat silti jaksaa lenkillä käydä. Pinja varsinkin on edelleen oma vilkas itsensä. 
Tii on ollut nyt sunnuntaista alkaen eli kaksi päivää liikkumiskiellossa. Vain tarpeillakäynnit pihalla on sallittu. Yllättävän hyvin on mennyt vaikka kyllähän se yrittää mulle ilmotella että mä oon unohtanut lähteä sen kanssa lenkille. Tänään oon sen kävelyä seurannut eikä oo ollut yhtään onnahtelua. Jospa se tästä oireettomaksi saatais hoidon myötä se kuluma.
Hilma jäi tyttärelle hoitoon juoksun takia. Ja Repe pääsi äipän kanssa lumileikkeihin.
Muru:smiling_face_with_three_hearts:
Mitähän tuolla tarjotaan 
Kannattaa käydä katsomassa jos vaikka jotain hyvää tarjoaisivat…:rolleyes:
Kyllä lappalaiskoirat tykkää lumesta. Kysyin Repeltä että onko kivaa, näkyy olevan.
Spämmätään vielä tännekin. Meillä nämä kaksi; Wille 6v. ja Calle 8 v. Pojat on velipuolia, sama emä, eri isät. Ja, juu, kuten kuvasta näkyy, eivät tykkää talvesta.
Willellä syksyllä todettiin eturauhasen liikakasvu ja oli vielä tulehtunutkin. Sai hormoni- ja tulehduskipulääkkeet. Parani hienosti, mutta ell varoitti, että saattaa uusia. Kohta jälkitarkastus, voipi olla että kulkuset lähtee. Mietityttää, miten tuo vanhempi uros siihen suhtautuu? Hormonikuurin aikana tuli vähän ongelmia, siitä, kun Willestä tuli tosi hellyyden kipeä, mustasukkaisuutta.
Onko kellä, toinen uroksista aikuisena kastroitu, miten toinen?
Meillä on aina kaikki koirat (tytöt ja pojat) leikattu heti kun ovat olleet n.vuoden vanhoja.
On ollut kaikille helpompaa ja rauha säilynyt laumassa. Kukaan ei ole kärsinyt että on leikattu, päinvastoin.
Yhdellä pojista oli ennen leikkausta eturauhasvaivoja aika usein mutta onneksi leikkauksen jälkeen ei uusinut.
Se että toinen on leikattu ja toinen ei, ei tarvitse muuttaa mitään laumassa. Kumpi nyt on ”pomo”?
Kun meillä oli aikoinaan kaksi seropia, ensimmäistä urosta ei tarvinnut leikata. Taisi olla joku vika, kun ei välittänyt naapurin nartuista, vaikka karkaili välillä. Sen sisko eleli koiralaumassa saamatta kertaakaan pentuja. Oli hyvä vika.
Sen jälkeen tuli kuriton tapaus, joka leikkuutettiin. Vouhotti edelleen, muttei ainakaan häirinnyt muita koiria. Eläinlääkäri sanoi, että jos koiralla ei halua teettää pentuja, kannattaa leikata. Koira saa hänen mukaansa molempien sukupuolien hyvät puolet.
Minun aikanani meillä on ollut kuusi koiraa, kaikki leikattuja. Viisi urosta pysyi kotona, ainoa narttu karkaili. Kiinnipitoajan olivat juoksulangassa tai sisällä, muuten vapaana pihalla.
Enää meille ei oteta koiraa. Syynä sudet, tänäkin talvena näkyi jäljet aika lähellä.
Kaapo 10 kk. Nuuska huulessa🤭
Repe kävi perjantaina lääkärireissulla. Hän on juonut ja pissaillut muutaman viikon todella paljon. Mitään fyysistä vikaa ei löytynyt onneksi. Pelkäsin sokeritautia, koska Repellä oli reilu vuosi sitten haimatulehdus. Diagnoosina vaan sijaistoiminta, hormoonit hyrrää. Hilmalla oli just juoksut ja Repe oli yksin kotona. Häntä ei voinut laittaa päiväksi tarhaan. Yksin ollessa huutaa taukoomatta, varsinkin kun tietää juoksusta. Eli nämä kaikki ja vissiin myös se kun tuli pakkaskausi ja isäntä viluissaan laittaa lämpöä ja tuo puuhkatukka on tottunut kylmään ulkoilmaan. No parempi tämä kuin joku sairaus. Saa nähdä saanko mitään vakuutuksesta, kun vakuutusehdot sanoo, että ei korvata, jos ei sairautta diagnosoida. Kuulemma silti voi tulla korvausta, kun on tuo aiempi sairaus taustalla, lähetin siitä myös selosteet ja kuitit, onneksi oli tallessa.
Taas oli mitä mainioin ulkoilukeli.
Suoraan töitten jälkeen mentiin metsään ja puolitoista tuntia tassuteltiin.
Kyllä oli kivaa ja kyllä tuli nälkäkin, meille kaikille. 
Kyllä talviulkoilu on hienoo, ei tarvii varoa käärmeitä ja koirat pääsee kunnolla telmimään lumessa.
Suokukka, ihana ilme… täältä mamma tullaan…
Repe juoksee ja loikkii paljon enemmän kuin Hilma. Neiti pysyy mieluummin tien puolella ja ei muutenkaan ole niin vahva ja vauhdikas kuin äijä. Repellä on ihan valtavan vahvat jalkalihakset, hän rakastaa juoksemista ja loikkimista, ja painelee syvässä lumessakin kuin lumiaura. Hilma menee syvään hankeen vain, jos Repe avaa polun edellä. 