Mun koirat voisi hyvin syödä myrkyllisiä marjoja.
Ne tykkää kaikista kirpeistäkin marjoista mm. pihlajan- ja aronianmarjat menee hyvin kaupaksi.
En ole silti mitään pahemmin vältellyt, ainoastaan näsiät poistin kaikki rantapöpeliköstä edellisessä kodissa, ne ovat niin myrkyllisä, että niitä en jätä.
Sudenmarjoihin, kalliokieloihin ja kieloihin nuo ei ole koskeneet, niitä kasvaa samaisessa rantapöpelikössä reilusti.
Tyttären mittelspitz maisteli lumimarjapensaan marjoja viime vuonna, ei ollut mitään näkyvää vaikutusta.
Ei se varmaan silti hyväksi ole ja ei voi tietää vaikuttaako maksaan/munuaisiin tai muuten jotain.
Milliki tykkäjää pihilajanmarjoista, vatuista, mustikoista ja puolukoitaki se taitaa syyvä
Itse luotan oman koiran vaistoihin. Koskaan en ole poistanut omalta pihalta mitään kasvinosia koiran takia. Näsiää kasvaa pari, lumimarja on, on ollut ritarinkannuksia (mihin lie taantuneet, eivät varmaan vaan viihtyneet valitsemassani paikassa), ukonhattuja on ja varmaan on muutakin myrkyllistä. Emme pidä koiraa ulkona tarhassa tai juoksulangassa, vaan se saa olla vapaana. Koira syö metsässä mustikoita suoraan varvuista ja joskus näkyy ottavan jokusen karviaisen puskasta. Mutta mulla onkin seropi, se on varmaan sen takia niin viisas… 
Aatussaki on nelijää rotua. Son palijon arvokkaampi ku puhasrotunen :D
Hirvenharmaanorijakoira maksaa jo sen 700.Siihen ku lisäthän vielä 3 rotua niin siinei 2500 euroa riitä 
Näin on! Ja väittävät, että monirotuiset ovat terveempiä ja elävät pitempään kuin monet yksirotuiset. On niissä niin monta hyvää puolta, että kas kun eivät kaikki hanki näitä… Tää meidän Vilma on hyvä varottamaan käärmeistä ja supikoirat se pitää poissa tontilta, oravaa haukkuu ja näätä on ollut pari kertaa karussa korkealla koivun latvassa. Hyvä myyräkoirakin se on. Onhan täällä meidän pihalla sille kaikenlaisia vaaroja, mutta se on sentään pärjännyt reilut 9 vuotta jo, eli kyllä sillä taitaa järki päässä olla.
Meijän Peppi rouskutteli yks päivä keltakurjenmiekan siemenkotia. Piti ihan ärähtää sille, että jätti ne rauhaan. Äkkiä leikkasin ne kompostiin. Pelko perseessä kyttäsin koko päivän koiran perään, mutta eipä tuo ollu moksiskaan. Muihin kukkiin se ei oo koskaan koskenu. En tiijä mikä nuissa sitten houkuttaa niin kovasti. Kuiten myrkyllisiä ovat. Joku koirien luonnonlääke johonkin vaivaan kenties? Kyllähän ne heinääkin osaa syyä, jos masu sitä tarttee.
Niin tosiaan, jos ne osaa luonnostaan syödä vain sen verran, että maha puhdistuu, muttei ole vaaraksi kuitenkaan. Ja tekeehän ne sitäkin joskus, että pureksivat, mutta sitten syleksivät suupielistään pois ylimääräsiä.
Tulisikohan sellaisesta monirotuisesta koirasta sekoittamalla terveempi, jossa olisi vaikka mopsia, englanninbuldoggia ja sharpeita? Epäilen kyllä. Eli eikait se monirotuisuus ole aina terveen koiran tae?
Meidänkin koira syö marjoja suurella ruokahalulla, mutten ole koskaan osannut pelätä, että söisi jotain myrkyllistä pihasta.
Tää menee nyt vähän myrkyllisyydestä ohi, mutta tähän sekarotuis- puhdasrotukeskusteluun sen verran, että mulle on aina ollut samantekevää kumpi on, ne on ne muut ominaisuudet mitkä tekee mun mielestä koirasta hyvän.
Usein rotukoirien omistajat pitävät seropeja huonompina ja seropien omistajat haukkuvat rotukoiria huonoiksi.
Mä en pysty allekirjoittamaan todellakaan kumpaakaan mielipidettä, fiksuja, ihania, terveitä ja pitkäikäisiä koiria löytyy kaikista versioista karvoihin katsomatta.
Ja jokaisen koiran pitäisi olla omistajalleen se paras koira sukuseikoista riippumatta.
Ja tää on siis mun mielipide, eri mieltä saa ihan vapaasti olla.
En pidä puhdasrotuisia parempana kuin sekarotuisia, mutta en myöskään sekarotuisia parempana kuin puhdasrotuisia.
Toki elinikä ennusteissa on varmasti eroa, mutta nämä itselläni olevat lappalaiskoirat esim. ovat hyvin pitkäikäisiä, esim. meidän Helgan isoisä eli 15 vuotiaaksi ja sen isoisoisä eli yli 18 vuotiaaksi.
Keskimäärin nämä elävät n.14 vuotiaiksi ja se on mielestäni ihan hyvin.