Hei!
Meille tuli kohta kaksi viikkoa sitten nyt yhdeksänviikkoinen sekarotuinen naskalihammas nimeltä Muru, jossa on saksanpaimenkoiraa, lapinkoiraa ja labradoria, eli "schlapidori". 
Olen viime vuosina intoutunut kasvattamaan siemenestä perennoja, ja vaikka puutarhani ei olekaan niitä vielä täysin pullollaan, aloin miettiä, onkohan osa niistä sellaisia, että ne voisivat koitua koirulin kohtaloksi. Löytyisköhän jostain lista nimenomaan koiralle vaarallisista pihan ja puutarhan kasveista, etenkin perennoista?
Pahoittelen, jos aihetta on käsitelty täällä aiemminkin, en ainakaan äkkihakemalta löytänyt etsimääni.
Äkkipäätään varmaan ne jotka ihmiselle ovat haitallisia ovat myös koiralle.
Yleensä eläimet ovat luonnostaan niin viisaita etteivät koske myrkyllisiin kasveihin. Ne maistuvat/haisevat epämiellyttävälle ja tajuavat niitä välttää.
Enemmän koirasta (nuoresta ja tietty koostakin riippuu) on haittaa puutarhassa jos se keksii että pihan paras paikka haudata luu on mamman kesäkukkapenkki tai muualla ei voi ottaa aurinkoa kuin keskellä narsisseja…ja siihen tietty auttaa kärsivällinen koulutus 
Niin ja jos koira on uros ja nostaa jalkaa-kaikki kasvit ei siitä tykkää.
uros koiran PYSTYY kyllä opettamaan siihen etei merkkaa kuin sinne mihin on sallittua… on ihan kasvatuksesta ja opetuksesta kiinni! Ihan samaa rataa tuo kasvien myrkyllisyys ei kuitenkaan kulje kuin ihmisten suhteen… mutta meillä ei kyllä ole koskaan ollut ongelmaa koirien ja kasvien kanssa… :O)) Vaikka koiria onkin ollut parhaimmillaan 4+ 9 pentua…
Olen kanssa sitä mieltä, että koira myrkyllisiä kasveja pureskele ja oppii helposti sen että kasvimaalle ei ole asiaa.
Totta,
ja juu, kaipa meidänkin neiti ensi kesään mennessä viisastuu sen verran, ettei ahmi kitaansa tasan kaikkea, mitä eteen tulee.
Ja täältä löysin vähän listaakin myrkyllisistä ja erittäin myrkyllisistä pihan kasveista: PERHEKERHO - Myrkylliset kasvit
Aloin miettiä koko asiaa oikeastaan penkissä kasvavan sormustinkukan takia. Edellinen koira (myös talven lapsi) hotki mieluusti kukkia mennessään, ja mietin lähinnä sitä, onko sormustinkukka niin vaarallinen, että jo yksi maisteltu kukka voisi olla vaaraksi koiralle. Mutta mitäpä sitä sen kummemmin miettimään, taidan antaa ainakin sille lähtöpassit ihan varmuuden vuoksi!
Meillä on aina ollut sormustinkukkia ja lukuisia muita myrkyllisiä kasveja pihassa eikä niitä ole syöneet sen enempää lapset kuin koiratkaan.
Että ei varmuuden vuoksi kannata mitään pois raakata-minä olen sitä mieltä.
Meilläkin koirat syövät heinää sateen jälkeen kuin lampaat ja tarjottaessa marjoja tms ei niin normaalia koiraruokaa eikä ne silti ole koskaan koskeneet mihinkään mihin ei saisi.
Ei ole montaa kasvia joka olisi yhdestä maistelu kerrasta vaaralinen myrkylliset kasvit on niin pahoja ettei koira niitä helposti syö.
Luonossa on paljon myrkyllistä etkä kyllä pysty koiraa sillai valvoon ettei se syö mitään pihalla/ulkona ollessa.
Taitaa ampiaiset tai muut mehiläist olla vaaralisempia sillä eläin saatta leikillään hotkaista sen suuhun jolloin se pistää aiheuttaen esim. kurkun turpoamisen sitä kautta tukehtumisen
En tiedä koirista, mutta kasvien ja lasten suhteen pätenee samat jutut: Käsittääkseni kasveja saa syödä aika paljon ( joitain poikkeuksia lukuunottamatta kuten esim. risiini ), että niistä myrkytyksen saa ja maku jo pistää sylkäisemään maistellutkin osat pois. Itse olen välttänyt sellaisia kasveja ainakin ihan penkin etuosassa, jotka aiheuttavat ihoärsytystä ( mooseksenpalavapensas, tyräkit ) ja ihan rakkuloitakin. Jättiputki lienee näistä varmasti se tunnetuin, mutta eipä sitä nyt taideta enää muutenkaan kukkamaalle tuoda…
Minä huomasin vasta äskettäin kasvikirjassa varoituksen, että pienikin määrä ukonhattua voi aiheuttaa kuoleman. Ja vaikkei lapsille ole vielä tullut mieleen maistella mitään kasveja, tällaisen ainakin eliminoin pihastani.
Lisäys tuohon edelliseen, että sellaisia kasveja kannattaa kyllä välttää jotka tekevät myrkyllisiä marjoja kuten esim. näsiä, punakoiso.
samasta aiheesta on jutusteltu pitkä pätkä VARO TÄTÄ PERENNAA!-ketjussa myös.
Ukonhattua on ollut iät ja ajat pihoissa on tosi vanha kasvi meilläkin kotona oli iso puska ukonhattua.
Kuinka monta ihmistä on siihen kuolut ei minun löytämyksen mukaan yhtään eikä eläimikään.
Samaten Punakoisoa on pihoilla yhtälailla löytyykö sen syömisen aiheutavaa kuolemaa eläillä tai ihmisillä.
Aloittajan ei kannata menettää yöuniaan myrkkykasvien vuoksi
Uskallan sanoa näin pitkän kokemuksen tuomalla syvällä rintaäänellä, koirien kanssa on elettu jokusia kymmeniä vuosia enka koskaan ole edes tutuilta kuullut että kasviperäisiä myrkytyksiä olisi tullut.
Kyllähän meilläkin pienet pennut tavoittelevat joskus kukkia suuhunsa. Ne on kuitenkin ihan pennusta asti opetettu siihen että kukkapenkissä on tylsää ja muualla paljon kivempaa, niin suuhun leluksi päätyvät kukkaset ovat lähinnä voikukkia ja päivänkakkaroita. Nekin lähinnä silloin kun on leikeistä väsyneenä juuri nukahtamassa nurmikolle.
Onnea uudelle perheenjäsenelle!
No hyvä,
ehkä huolehdin tosiaan suotta.
Pentu vain aiheutti sydämentykytyksiä jo toisena yönä kotona, kun säikähdimme sen syöneen Ibuprofeenia. Kävi jo hetken mielessä, että nyt kävi ohraisesti… Koira on sen verran isompi kuin aiempi pentu (westie), että tämä oli onnistunut yöllä karkaamaan laatikostaan ja kalastamaan yöpöydällä olleesta kiposta neljän tabletin kappaleen Ibusal-levyä, josta puuttui kaksi tablettia, kun löysin sen sängyn alta.
Olin kyllä siivonnut kaikki paikat ja tarkastanut lattiat ja poistanut mielestäni pennulle vaaralliset asiat, mutta aloin tutkia paikkoja uudemman kerran siksi, että pentu oli aamulla vähän itkuinen ja oksenteli ja ripuloi, ja kun soitin pieneläinklinikalle, lääkäri käski syöttää 20 hiilitablettia ja kiirehtiä eläinsairaalaan, mutta varoitteli, että voi olla jo myöhäistä. Onneksi oli väärä hälytys!
Vähän asian vierestä, mutta kerron kuitenkin:
Kysyin keväällä eläinlääkäriltä, mitä pitää ihan ensimmäiseksi tehdä, jos pentu nielee jotain terävää, esim. lasinsirpaleen. Lääkäri vastasi yhdellä sanalla; purkkiparsaa! Taisin olla aika hämmästyneen näköinen. Selitys oli se, että jos saan syötettyä kuituisen, limaisen parsamössön koiralle, se muodostaa suojaklumpin terävän esineen ympärille ainakin sen verran, että ehtii soittaa lääkärille ja kysyä lisäohjeita. Nyt on sitten keittiön kaapissa purkkiparsaa, jota en kyllä itse suuhuni pistäisi juuri sen liejuisen olomuodon takia. hih!
minulla on kaivavilla koirilla ollut myrkytyksiä, tielle kun sattuu sopiva määrä ukonhatun juuria, niin kyllä kaniinimäyräkoira oksentelee, menee tajuttomaksikin. Olen yrittänyt hävittää ukonhattuja jo 8 vuotta pihastani tämän vuoksi, mutta se ei ole ihan niin vain hävitettävissä oleva kasvi. Kun on hyvä myyrän pesä hajupiirissä, niin ei oikein malta kyllin tiuhaan syljeskellä. Sitten toisen koirani vuoksi olen joutunut hävittämään huumaavia kasveja, se otti tavakseen syödä niitä. Maksakokeissa ei kuitenkaan näkynyt mitään. Kaunokuusaman hävitin viimeksi, koska tämä narkkarikoirani himoitse sen marjoja epäilyttävästi. – En opeta koiriani olemaan kaivamatta, koska se on niille rodunomaista toimintaa ja olen hankkinut puutarhan osittain juuri siksi, että koirani saavat toteuttaa itseään.
Nostanpa tätä unohtumassa ollutta keskusteluaihetta esille, Tittuliini kyseli aiheesta.
Lumimarja pensasta en ole hankkinut nyt kun meillä taas on koiria…ja tää kaniini karkkari syö vähän kaikkee…jätemylly se on eikä mikää mäyräkoira Kalliokieloa en myöskään laita pihaan vaikkakaan en anna koirujen koskaan olla pihassa ilman valvontaa.
Minulle ei ole tullut koskaan edes mieleen ,että koirien vuoksi pitäis joku kasvi jättää istuttamatta.
Sormustinkukat, lumimarja, kalliokielo, kuusamat ym ym on aina kasvaneet meidän pihassa, eikä mikään koira ole minkäänlaista myrkytystä saanut…
Ja koiria on ollut muutamaa rotua, Suomen pystykorvia, Suomen ajokoiria, Saksanpaimenkoiria, Corgeja, sekarotuisia ja lisäksi pojan dopperitj saksanseisoja, näitä nyt ainakin.
Eikä mulla. Ei sunkhan mikkään koira niin pössi ole,että myrkyllisiä kasviloita söis