Tänään oli paljon liikkeellä näitä pieniä eläimiä, leppäkerttuja.
Alkuperäinen kirjoittaja: Raakki
Tällainen "örkkis" tuli vesisaavista kastelukannunn. Aikamoista vauhtia se viipotti kun yritin sitä kuvata. Ve
in takaisin vesisaaviin kun raukka näytti kuivalla maalla olevan kenkkua.
Kuutamo on tainnut kuvata Dytiscus_marginalis_keltalaitasukeltajan.
Kiitos,Raakki tunnistuksesta! Tuo kuvani on vähän "pieni"verraten sinun kuvaasi tuolla omilla sivuillasi. Oikein säikähdin kun klikkasin sen näkyviin:) Sukelsi muuten nopeasti vesisaavin pohjalle kun olin sen sinne laskenut.
Kuutamo, kokeile tarjota sukeltajalle etanan tai onkimadon pätkiä. Tulet yllättymään sen ruokailutavoista 
Hii,Sand sitä pitää kokeilla,onhan noita matosia jo näkynytkin tuolla kompostin kulmilla.Kiitos vinkistä:)
Viime kesänä meidän pihallemme ilmestyi turilas pörräilemään. Sitten se laskeutui maahan ja kaivautui maan sisään. Ennen tuota olin nähnyt turilaan joskus 70-luvulla Muhoksella. Minulle tuli kova kiire alkaa hakemaan tietoa turilaista, sillä tuntomerkkien perusteella maahan kaivautunut yksilö oli naaras ja se oli hakemassa munintapaikkaa. Suomen kielellä en löytänyt mitään merkittävää, mutta sitten englannin kielisessä wikipediassa tärppäsi! Siinä kerrottiin, että naaras kaivautuu maahan munimaan. Toukat alkavat kasvamaan syömällä juurakoita ja mukuloita ja ovat kuulemma oikein suursyömäreitä. Tämän luettuani ryntäsin ämpärin kanssa pihalle ja kaivoin ämpärillisen maata pois vietäväksi. Oikein vilun väreet kävivät, kun ajattelinkin penkkiin istuttamiani daalioita ja gladioluksia ja kannoja sekä pionejani. Ne toukat nimittäin elävät mullassa neljä vuotta ja menevät todella syvälle multaan. Luultavasti pääsin torjumaan moiset vandaalit. Haluan kertoa tämän teille varoitukseksi. Sitten ymmärsin sen miksi sen turilaan näin siellä Muhoksalla silloin muinoin-siellä kasvatetaan perunaa, joten ainakin ruokaa piisaa toukille.
Mikähän mahtaa olla kyseessä? Löytyi omalta pihalta Trampoliinilta. :)
(Äänet päälle)
Voi ei..tuossa Kuutamon kuvakyselyssä taitaa jo olla vastaus..jonkin sortin sukeltaja kai tuokin. On tosin hieman erinäköinen..enpä vaan tajunnut sitä mihinkään märkään laittaa kun löytyi kuivasta paikasta..viereiseen metsään heitin. Iso on kuitenkin ja komia :)..jos jonkun tiedossa on tarkka tieto nimestä niin olen tosi kiinnostunut ja kiitollinen vastauksesta.
Kiitos Temskukka vastauksesta. Säästit suuren etsimisen vaivan. :)
Minä olen joskus saanut lammesta haaviini tuollaisen suursukeltajan toukan (olin keräämässä akvaariokaloille luonnonruokaa). Se oli ihan hyttysentoukan näköinen, mutta kooltaan aika iso, ehkäpä 5 cm pitkä. Oli niin upea ilmestys, että vein sen akvaarioon 
nähdäkseni, mitä siitä isona tulee. Kokeilu jäi kesken, kun huomasin, että se popsi suuhunsa miljoonakaloja: vaani veden pinnalla liikkumatta ja kun miljoonakala osui kohdalle, niin kouriinsa nappasi kalan ja imi tyhjäksi. Pääsi takaisin lampeensa
Alkuperäinen kirjoittaja: Tuntematon tai poistettu käyttäjä
Sontasäkkien mukana tulee tallilta aina näitä toukkia, tämä oli harvinaisen suuri ainakin tikkulaatikon kokoinen ja lihava. Olen hänen nimensä monta kertaa katsonut mutta nyt ei muistu mieleen. Pääsi jatkamaan kehitystään kunnon koppakuoriaiseksi kikkareiden kanssa penkin nurkkaan.
Olisiko se
Just se nimi pyöri kielellä
kiitos nimestä Temskukka
Minäkin juuri tänään "istutin" toukkiakin lämpimään kun istutin kukkia. Niitä aina välillä lierahti näkyviin ja tein aina kuopan minne nopeasti laitoin toukat - toivoen parasta.
No nyt tuokin sitten selvisi. Viime syksynä, kun olin talleilta hakemassa lantaa talikosta putosi tuollainen otus. Laitoin sen hiljaa takaisin sinne. En näet ollut varma lajista ja kaiken varalta väkttääkseni Rissan suursukeltaja episodin akvaariossa tai sitten niiden turilaiden pesiytymisen omaan daaliapenkkiini. Tuo sarvikuonokas ei liene mikään varsinainen tuhohyönteinenkään.
Ei toki ole tuhohyönteinen, mielestäni hyötyhyönteinen, jonka kanta on elpymässä kun ihmiset taas kompostoivat ja hevospeemäärät lisääntyneet. Toukka tarvitsee kompostin lämpöä kehittyäkseen täksi Suomen suurimmaksi koppakuoriaaksi. Ne koppakuoriaiset vasta juhlallisia ovat, mutta ei nekään pure tai pahaa tee. Niiden elämän tarkoitus on löytää puoliso ja sitten pullauttaa rakkauden hedelmät hyvään, lämpimään kompostiin.
(Eikös olisi ihanaa elämää? Jälkikasvu lämpimään kompostiin, ei olisi kasvatusongelmia ja valvottuja öitä?)
Kiitos Temsukka tiedosta! Olin lapsena aivan hysteerinen koppakuoriaisten pelkääjä. Pelkäsin jopa leppäkerttuja. Olen tehnyt kovan työn itseni kanssa, että pelkoni on kaikonnut. Yritän suhtautua niihin jotenkin "järjellä", niin se pelko pääsee sitten laantumaan. Siksi pidän tärkeänä selittää itselleni mitkä koppikset ovat hyödyllisiä ja mitkä sitten haitallisia. Tämä on lisännyt kohdallani myöskin lajituntemusta
.Hyvä esimerkki tästä ovat maakiitäjäiset (Carabus). Ne ovat niitä kookkaita mustia littanoita, jotka juoksevat lujaa. Erityisesti nämä olivat tosi kammoja. Nyt kun tiedän, että ne syövät haittaökköjä ja jopa ilkeiden lehtokotiloiden munia niin siten ne ovat muuttuneet jopa iloksi nähdä pihalla.
Tällaisia pieniä (pituus noin 5mm) apulaisia tallusteli kasvihuoneen alumiinilistoja pitkin päivällä.