Ja se melkei metrinen ilahduttaa nyt jo minua mein pihassa, ens kesänä varmaankin jo toista metriä.
Hyvinkin, jos on äitiinsä tullut. Keväällä kukkia oli valtavasti, koko puu surisi kukkakärpästen pörinästä. Niitä oli varmaan satoja jollei tuhansia.
Koko ketjun lueskelin ja juuu, pilvikirsikka pitää mökille saada, jos kerran Aniallakin kasvaa, eikä sitä jänikset syö talvella. Mites hirvet?
nimim "En raahaa veneellä saareen mittään turhaa kuormassa"
Ei taida pilvikirsikka olla eläinten ruokalistalla kovin korkealla. Meillä ei ainakaan ole rusakot eikä hirvet tai kauriit siihen koskeneet.
Kyllä ovat pilvikirsikat upeita Lahdessa. Vesijärven rannassa kulkeva kevyenliikenteen väylä hehkuu väriloistossa aurinkoisena päivänä. Samoin hehkuvat pitkät penkit pensasmustikkaa Sibeliustalon ja rannan välissä.
Miulla on koristekirsikka Accolade (viime syksyn alesta ostettu)
kellarissa talvehtimassa. Silmut alkavat kovasti kasvaa, pitäisikö se jo nostaa valoon sieltä?
Kärsivätkö koristekirsikat versotaudista?
Entä millaisia kokemuksia teillä on koristekirsikoiden lyhytikäisyydestä? Tuossa pari sivua takaperin puhuttiin 10-15 vuodesta...
Itseäni kiinnostaisi kovasti rusokirsikka. Se on ilmeisesti pienempi kuin pilvikirsikka, eikä tee juurivesoja.
Ainakin meidän pilvikirsikat ovat nyt olleet muutaman vuoden sairaita. Hiukan epäilen, että se voisi olla sitä versotautia, vaikka ei ihan samalla tavalla oirehdi kuin meidän kriikunat, jotka selvemmin ovat versotautisia.
Kriikunat alkoivat viime kesänä voimaan vähän paremmin ja tuottivat pitkästä aikaa satoa kunnolla.
Mikä kaatoi pilvikirsikan? Yhtäkkiä nelimetrinen pilvikirsikka oli nurin. Rungon alapää oli toiselta puoleltaan kuin norsun jalka, täysin irti juuristosta. Yhdelle puolelle oli muodostunut pari syvää juomuraa (kuvassa alla); ehkä sivussa kulkeneiden juurten jälkiä. Kun tarkastelin juurta, huomasin että se oli ollut yhteydessä juuristoon vain yhden ”juuripuikulan” kautta, joka kaatuessa katkesi (kuvassa yllä nuolen kohdalla). Jatkan juttua kolmannella kuvalla toisessa viestissä.
Pilvikirsikan juuristo maassa on topakan näköistä, mutta ehkä liikaa kiertynyttä. Sivuun on noussut yksi juuriverso. Kuvassa olen liruttanut vettä esiin kaivamalleni juurialueelle, jotta saisin juuret kuvaan näkyviin. Veden kohdalla on se pyöreä paikka, josta puun tyvi nousi, ja nuolen kohdalla se katkennut ”juuripuikula”. Olisiko teillä näkemystä, miksi tämä puu kaatui? Se oli istutettu 2013, ja tullessaan se oli noin parimetrinen ruukkutaimi.
Mulla oli haaveissa saada rusokirsikka (prunus sargentii) vanhempieni pihan kukkivaksi katseenvangitsijaksi. Aloitin haaveen toteuttamisen viitisen vuotta sitten toukokuussa hankkimalla omajuurisen noin kaksimetrisen taimen. Istutuspaikka on II-vyöhykkeellä 70-luvun alussa vielä viljellyllä saviperäisellä peltomaalla. Istutuskuopan paransin säkillisellä puutarhamultaa. Puutarhurit tuntevat alueen hankalat olosuhteet, joissa kevään ja syksyn aikaan halla ja pikkupakkaset vierailevat ennustetta useammin. Lämpökäyrä noudattaa suurinpiirtein Ilmatieteenlaitoksen Hämeenlinnan Evon mittauspisteen lukemia, vaikka ympäristön ennusteet ovat noin kaksi astetta lämpimämpiä.
Alussa koimme kuherruskuukauden, kun kirsikka näytti parhaimpansa kukkien heti ekana vuonna noin 20 kukinnolla. Kesä meni hyvin. Syksy oli aika leppoisaa aikaa, eikä pikkupakkasia tullut syys-lokakuussa. Kaunis ruska jäi kokematta. Alku aina hankalaa, sanotaan. Toinen kevät alkoi murheellisissa merkeissä, sillä talven kovat paukkupakkaset olivat jäädyttäneet kirsikasta latvuksen. Kukkia ei enää näkynyt, vaikka kauniin punertavat lehdet pukkasivatkin kesäkuun alussa oksiin. Ensimmäinen oma moka tuli tässä vaihessa, kun päätin katkaista kuivan latvan kirsikasta alkukesästä. VIRHE!
Taimi otti nokkiinsa ja heinäkuulle mentäessä lehdet olivat kuivaneet maasta katsoen 20 sentin tappiin saakka. Jätin pikkupuun rauhaan loppukesän ajaksi ja päätin katsoa, mitä voisin vielä tehdä. Maanrajasta ehti kesän aikana puskea viisi uutta runkoversoa, joten leikkasin syksyllä kuivaneet rungonjäänteet pois. Vuodet vierivät ja rusokirsikka ehti kasvaa yli kolmen metrin korkuiseksi. Alunperin tästä haluttiin kaunis puu, jossa olisi selkeä latvus. Toissa syksynä valitsin viidestä rungos suorimman ja katkaisin oksasaksilla neljä muuta pois. Suojasin leikkuupinnat vahalla kuten ennenkin. Viime kesänä runko näytti kauniilta lehtineen, vaikka olikin oksistoltaan harva. Odotettua kukintaa ei vain ole istutusvuoden jälkeen näkynyt.
Talvi 2016 oli jälleen kova, sillä suojaavaa lumipeitettä ei ollut lainkaan, kun -25 °C:en pakkaset iskivät tammikuussa. Kauniit punervat lehdet avautuivat touko-kesäkuun vaihteessa normaalisti. Jostain syystä puu aloitti tänä vuonna tuleentumisen tosi aikaisin heinäkuun puolivälissä. Lehdet alkoivat muuttua oletetun ruskankaltaisiksi punertavan keltaisiksi. Yhden oksan lehdistö oli kuivamassa ryppyiseksi, joten leikkasin siitä 20 sentin pätkän, johon ei ollu tullut lehtiä lainkaan koko kesänä. VIRHE!
Mitä tästä seurasi? Puu kuivatti jälleen lehtensä koko alalta. Rusokirsikan tuhoksi lasken väärään ajankohtaan ajoittuneen hoitoleikkauksen, liian kylmän ja runsaiden sateiden vuoksi märän maan sekä reilun kohopenkin puutteen. Tällä kertaa suhde ei enää jatku vaan korvaan ihannoimani kirsikan paremmin vallitsevia olosuhteita kestävällä kasvilla. Haaveena helmipihlaja… 
Onko mitään koristekirsikkaa, joka varmuudella jää pieneksi? Max 2 m korkeus.
Hakusessa olisi joku pieni, kapeahkona ja muotonsa pitävänsä kasvava puu tai pensas kukkapenkin nurkkaan. Paikka on puolet päivästä auringossa.