Meidän piha on vaatimaton. Tuhat neliötä kauppakirjassa, oman osansa vie pihatie ja auton kääntöpaikka, autokatos, ulkosauna ja talo. Jokaista reunaa rajaa naapurin tontti. Mitä jää? Viime kesänä tuskailin ulkohommien kanssa - ne kun on langenneet minulle 99-prosenttisesti - ja mies sanoi, että piha on liian iso. No, niin ei nyt varmaan ole, mutta koska se ei ole läheskään valmiskaan, en oikeasti osaa haluta hehtaareja. Tuntuu, että tämä vähä on nyt ihan tarpeeksi. Jos joskus haluan laajentaa kasviharrastustani, voin käyttää vapaasti lähiomaiseni metsätonttia tässä lähiseudulla. Itse asiassa olen jo istuttanut sinne ruotsinpihlajan ja metsäperennoja, jälkimmäiset kokeilumielessä.
Meillä ukko ei anna istuttaa mitään lähelle taloa, pitää olla pari metriä tyhjää. Sitten monelle autolle pitää olla parkkipaikka. Kulkuväylät pihan yli ja ympäri pitää olla niin leveät, että siitä mahtuu menemään autolla/ taraktorilla/ jollain muutta vempaimella (en kyllä tiedä miksi, semmoinen vaan oli käsky).
Eniten haittaa on kun pihan poikki kulkee tosi paljon johtoja ja kaapeleita ilmassa (puut!) . Mä en tiedä mikä ihme johtojen kokoamispaikka tämä on… (+muuntaja keskellä pihaa).
Ison osan tontista vie myös "hiekkakuoppa" ja "kivikuoppa" (joista en tietenkään luopuisi mistään hinnasta).
Lisäksi tietysti talo, autotalli, vanha lato/navetta/- rakennus, huvimaja…
Puutarhanhoitoa ajatellen iso piha on kyllä kauhistus, ainakin tälleen kun ei lapsilta jää sitä aikaa pihatöihin kuin ehkä puoli tuntia päivässä. Ihan mahdotonta pitää nurkkia siisteinä jos vielä meinaa kukkapenkkejäkin pitää. Toinen ison pihan ongelma on, ettei siitä mitenkään saa yhtenäistä ja siistiä kokonaisuutta. Kasveja pitäisi hankkia se kymmenen kpl per laji (vähintään), mutta kun on kivempaa hankkia kymmenen erilaista 
Kokonaisuus on sitten sitten sellaista säälittävää piperrystä ja sillisalaattia. Oma haasteensa on siinäkin, että samaan pihaan pitää mahtua erinäisiä maatalouden toimintoja, hevostarhoja, lasten leikkejä.
Muuten kyllä nautin siitä että on tilaa olla ja mellastaa mielensä mukaan.
Oho minkälaisia tiluksia penttiläisillä 
Kaupungissa kasvaneena en noin isoja pihoja osaa edes hahmottaa. Vedänkin nyt tämän ketjun pohjat eli asemapiirustuksessa meidän tontin kokoon 916 neliötä. Siinä sitten talo sisääntuloväylineen sekä iso vanha piharakennus.
Olen perheen ainoa pihanlaittaja joten siinä mielessä en kaipaa lisää lääniä. Mutta niitä "huoneita" pihaan ei oikein saa, ellei piharakennuksen reunojen alueita sekä taustaa lasketa. En vielä ole varjoiselle saunantakuselle sopivaa käyttöä keksinytkään, paitsi roskan ja romujen keruupaikaksi. On mulla silti pieni kasvimaa, hedelmäpuita, marjapensaita ja koristekasveja. Mutta voishan joku 2500 neliöö jo aika riittävä olla 
Hienohelma, et onnistunut vetämään pohjia 
Meidän tontti on n. 620 neliötä ja on ihan ehdottomasti liian pieni
Meilläkin taitaa olla se Nallepuhin metsän kokoinen pihapiiri. Eli puolisen hehtaaria. Sisältäen pari taloa, aitta, pyöräkatos ja autotalli. Rajaus siis navetan ja verstaan seinään, niitä en laske piha-alueeseen. Yhdessä suunnassa vastaan tulee metsä, toisessa navetan seinä ja laitumen aita, mikä kiertää myös sinne kolmannelle sivulle ja sen viimeisen sivun muodostavat sitten verstaan seinä ja tie (sellainen melko vähäliikenteinen soratie).
Isohan tämä on, mutta onhan tässäkin miettiminen puiden kanssa, kun rakennuksia on sen verran monta tässä suht lähekkäin. Tuollainen "pikkumetsä" on tuossa autotallin takana. Siitä olisi tarkoitus saada sellainen havumetsikkö alppiruusuilla. Lehtipuut olisi siis tarkoitus kaataa ja istuttaa näiden kotimaisten lisäksi jotain hiukan erikoisuuksiakin ja sitten niitä rhodoja.
Tuolla vanhan asuinrakennuksen toisella puolella on jo nyt puustoa jonkun verran ja sitä puustoa olisi tarkoitus edelleen lisätä ja monipuolistaa, eli pienimuotoinen arboretum haaveissa. Sieltä se puustoalue jatkuisi myös tuonne meidän takapihan perälle (alue, mitä kutsun takapihaksi on se, mikä jää näiden kahden asuinrakennuksen väliin). Siellä on suhteellisen suojaisa paikka ja sinne haaveilen joitain arempia lehtipuita.
Meillä multaa riittää pihassa, mutta piha on savinen, siksi on täälläkin kohopenkki ainoa järkevä vaihtoehto, ja multa on kärrättävä. Kiviin olen erityisen ihastunut, ja niitä onkin sitten tullut pyöriteltyä joka paikkaan.
Kaikki on kesken ja riipinraapin, mutta kyllä täällä valmistakin syntyy. Oman hankaluutensa tuottaa jatkuva traktori- ja muu raskasliikenne:( Sorapiha, missä moottoroitu liikenne tapahtuu on lähes aina kelvottomassa kunnossa, melkein peltoa.
Tulipas pitkä vuodatus, mutta pitäisikö vielä täsmentää, että tällä hetkellä tämä tuntuu sopivalta pihalta. Vielä on minulla alueita valloitettavaksi ja voi toteuttaa tuollaisia hiukan enemmänkin tilaa vaativia pihahaaveita. Nurmikkoa on edelleen liikaa, vaikka sitä joka vuosi vähennän. Ainoastaan nurmikkoa leikatessa tulee olo, että piha on liian iso.
Minulla tuhat neliötä, josta talo sekä minimaalista hoitoa vaativa etupiha kulkuväylineen vievät reilun kolmanneksen. Mies ajaa nurmikon ja leikkaa vaikeimmat aidat, muuten piha on minun hoidettavani. Ja se on liian iso nykyisen elämäntilanteeseeni, kun käyn töissä, lapset ovat pieniä ja haluaisin harrastaa jotain muutakin. Pari tuntia viikonloppuisin ei riitä juuri muuhun kuin siihen, että yrittää jotenkin pysytellä niskan päällä rikkaruohojen suhteen (ja ne kasvavat näissä oloissa ympäri vuoden, joten talvellakaan ei voi käpertyä sohvalle luppoaikoina).
Koskaan ei tule sellaista tilaisuutta, että voisi istahtaa lepotuoliin ja nauttia puutarhasta, vaan aina jossain näkyy seuraava kuoputtamista tai raivaamista vaativa kohde. Puolet tästä riittäisi oikein mainiosti, siihenkin mahtuisi hyvin monenlaista kasvia (nurmikosta voi aina tinkiä!), jos ei nyt kovin monta isoa puuta kuitenkaan.
Sitten alkaa olla iso, kun ei jaksa tai viitsi enää hoitaa. Voi olla vaikka muutama neliökin jollekin liian iso;-))
Nyyyh, miulla on vaan se rivarin piha, noin 100 neliötä…
Tuohon liian iso/pieni vaikuttaa kauhean moni asia: Miten hoitaa(käyttääkö katteita yms), minkälaisena pitää (miten paljon hoitoa vaatii:mitä kasveja käytetty, onko kasvimaata+kuinka pikkutarkka on siisteydestä sun muusta), joten vaikea kai sitä on kenenkään kylmiltään sanoa mikö on liian suuri. Ja se kuinka paljon intoa ja aikaa on käytettäväksi. Meillä on vaille 1800 neliötä, ja olen ihan tyytyväinen läänin määrään.
hoya joko tuli.
Meillä kaikki alkoi siitä kolmen aarin kasvimaasta ja yhden aarin mansikkamaasta. Ne ovat nykyään kutistuneet yhteensä kolmeksi aariksi, kun väki on vähentynyt. Pientä kutistamista kasvimaan puolella on tiedossa myös ensi kesäksi, mutta piha istutukset sen kuin vain paisuvat :)). Muutama vuosi kasvimaan perustamisen jälkeen, kun alettiin rakentaa taloa, sinne missä kasvimaakin, niin alkoi myös syntyä pihaa kuin varkain. Näin on sitten syntynyt se puolenhehtaarin piha kasvimaan lisäksi (kasvimaa on siis vähän kauempana tällä samalla tilalla). Täytyy myöntää,että en ole koskaan kokenut kasvimaata ja puutarhaa harrastuksena vaan se on ollut enemmänkin elämäntapa ja ehkä siksi en ole osannut ajatella, että raja menisi siinä, missä kasvimaa/puutarha alkaa aiheuttaa stressiä. Aikapula aiheuttaa kyllä aina välillä stressiä, mutta usein haluaisin heivata mieluummin jonkun muun asian pois viemästä sitä aikaa.
muoks. Muisti pelaa hitaasti. Eipä kaikki alkanutkaan tälle tilalle tehdystä kasvimaasta, vaan tämäpä oli kolmas kasvimaa elämässämme.
Meillä aikoinaan muutettiin "puolen hehtaarin metsään", varsinainen piha oli tosi pieni. Nytkin on iso osa tontista metsäistä tai jopa ryteikköistä, mut pihapiiri kuitenkin kummasti laajentunut. Mökillä on 3000 neliöö ja tarkotus ois pysytellä luonnollisessa tilassa sikäli kun mahdollista. Mitä nyt vähän jotain… 
Muoks. niin siis viel meil on mun mielestä iso piha, en kaipaa lisätilaa. Mut nurtsi kutistuu joka vuosi pikkusen, ja sit on viel tota risutilaa mihin laajentaa…
Kaikki on suurta aluksi, mutta jo kymmenen vuoden kuluttua pientä, jos meininki jatkuu tätä mallia. Tyttären kanssa yhteensä 3.000 neliötä, josta minun puolta ehkä jotain tuhat ja se on vasta ehkä puolessa välissä. Saan kyllä jatkaa niin pitkälle kun jaksan. Mutta jos saisin lottovoiton niin lisää ostaisin naapurilta noin hehtaarin verran ja sinne tulis suuret vesialtaat 
Onneksi ei ole kuin 1500 neliöö, näin vanhana sekin alkaa oleen liian iso ;(
Kotona 1125 ja mökillä 3300 neliötä. Mökkipiha lähinnä luonnontilaista metsää, keskipiha nurmikkoa ja vähän viljelystä, suunnitteilla laajentaa tulevina vuosina. Kotona talo ja ajoväylä vievät tilaa ja talon kadunpuoleinen piha on “nurmikolla”. Yli puolet menee niihin. Käyttöpihalla on hyötytarhaa (liian vähän), kasvihuone ja puulanssi. Ja nyt iso, tänään haettu, paksakasa
Ennen omakotitaloon muuttamista haaveilin mahdollisimman isosta pihasta lähinnä koirien takia, kun onhan se oikeasti tosi kivaa ja kätevää, kun tyypit saa juoksennella omalla hoodilla. Melkein pökerryin, kun käytiin katsomassa taloa, jossa oli maata reilut 10 hehtaaria metsineen päivineen, sääli vaan kun se talo oli vähän turhan kaukana loppuviimein, ja vähän liian pieni. No, lopulta päädyttiin tähän kaupunkitaloon, tonttia on 2000 neliötä (joskus 70-luvulla kaavoitettu alue) ja vaikka sitä toki aina haluaisi enemmän ja isompaa, nykyisiin tarpeisiin tämä on kyllä varsin passeli, varsinkin kun saatiin tontti jaettua näppärästi erilaisiin alueisiin. Koiria varten aidattiin lopulta about puolet, ja se aidan toisella puolella oleva alue on sitten ihan kokonaisuudessaan minun temmellyskenttääni. Toki jotain isutuksia on myös siellä aidatulla osuudella, mutta paraatipenkit pidän mieluummin niin, ettei niitä heti myllätä.
Rakennukset tästä ei hirveästi onneksi tilaa vie, talo on kaksikerroksinen ja sen yhteydessä on varasto ja katos autolle. Talon lisäksi tontilla on vain grillikota ja pienehkö pihavaja, joka toki on tuiki tarpeellinen puutarhavermeiden, isännän työkalujen ja polttopuiden säilytykseen. Tontin kasvittaminen on vasta ihan alkutekijöissään, joten puuhaa tulee riittämään vielä vuosikausiksi, ja siinäkin mielessä tämä on kiva, että tässä on kasvuoloiltaan hyvin erityylisiä alueita, joten sopivien kasvien valikoimakin on laaja
Alkuperäinen kirjoittaja: Miikku*
Puolihehtaaria on aikas hyvä koko luokka on tilaa luonnolle ja hoidettaville alueille…toivottavasti myynnin yhteydessä löytyy, joka osaa arvottaa samalta pohjalta paikan!
Muutimme vanhempieni kanssa 60-luvun puolivälin jälkeen n.puolen hehtaarin tontille, missä oli rintamiestalo, ulkorakennus jossa sauna, kamari, liiteri, pieni navetta ja huussi.
Siitä sitten vanhempani alkoivat raivata pihaa hiljalleen perunamailta ja joutomaasta nurmikoksi ja istuttivat mäntyjä ja koivuja, tavallaan hiljalleen lähes koko alue muuttui jollain tapaa.
Mitään isompia kukkapenkkejä ja tai koristepensaita tai herrajjestas sentään mitään erikoisia puita ei äiti juuurikaan laittanut, vaikka minä olisin kyllä tahtonut, hänen mielestään ne ei “sopineet mihinkään”.
Sitten tietyn parhaillaan olon jälkeen tontti on hiljalleen palannut takaisinpäin heinä-,maatiaisperenna-,horsma- ja koiranputkiniityn suuntaan, kun kukaan ei jaksa eikä ehdi leikata valtavaa nurmea.
Iso alkuperäinen koivukuja on kutistunut kahteen yksilöön, ja osa heidänkin istuttamista puista on jouduttu kaataan tai kaatuneet myrskyissä, alkuperäiset omenapuut kuolivat tai jouduttiin poistamaan vesiputkien tms. alta, samaten syreenit. (joskus tuntuu että ne parhaat kasvaa aina siinä mistä joudutaan jotain kaivamaan)
Mutta kun siinä ei ole rajanaapureina asumuksia, niin ei haittaa vaikka tontin reunat onkin luonnontilassa, mutta minusta olisi kivemman näköistä jos olisi enemmän jotain puuvartisia aikanaan istutettu.
Minulle se olis oikein sopivan kokoinen, tuntuu että tässä omassa vajaan 2000 neliön tontissa ei ole oikein tarpeeksi tilaa puille ja puuvartisille.
Minulla on 1420 neliöö ja sanoisin että saisi olla 2000 että saisin etupihan… nyt en saa kun tie menee siitä ja isäntä on varannut paraati paikan parkkialueeksi ja hiekkaa & kivituhkaa siis talon edessä & sivussa ja takana.