Siirrän tähän joitakin asiaan liittyviä viestejä jotka löytyivät muusta yhteydestä.
Jahoolii, en mä sun puheista pelästynyt, vaan luin kirjoista ja netistä, että niitä on tosi vaikea torjua. Riittääköhän pelkät multaan upotettavat puikot vai tarvitseekohan myös jotain kasvin pintaan suihkutettavaa myrkkyä? Kaktukset kun ovat niin hitaasti kasvavia, ettei ne ehkä juurien kautta ime tarpeeksi torjunta-ainetta.
Mistäköhän johtuu, että uudella kultasiilikaktuksellani on aivan älyttömän paljon paksummat ja käyremmät piikit kuin vanhalla? Uuden runkoa ei juurikaan edes näe piikkien läpi. Eka kuva on vanhasta siilistäni (kuva on yli vuoden vanha) ja toka uudesta. Onkohan ne erilaisia kultasiilikaktuksen lajikkeita vai onkohan uusi kasvanut niin paljon voimakkaammassa valossa, että on kehittänyt niin paljon massiivisemmat piikit?
Minä suihkuttaisin veskissä käsisuihkulla mullasta ja purkista pois päin, lähtisi veden mukana kaikki ne öttiäiset mitkä suinkin irtoaisi. Tuota provadoa voi liuottaa veteen ja kastella sillä, mutta ei nyt, kun sulla on jo puikot mullassa. Ja ihan mäntysuopavesiliuoksella voi suihkauttaa.
Minun kultasiilini on tuota paksumpi ja käyrempi piikkistä sorttia. Ota vielä kuva ja laita siilit vierekkäin 
Jos sulla on villakilpikirvoja, niin perusteellinen pesu ja myrkytys auttaa. Niistä pääsee eroon aika helposti. Joskus voi tietenkin käydä niin, että käsittelyn joutuu tekemään pari kertaa, ennen kuin tuholaiset häviävät.
Muistaakseni E. grusoniista on olemassa pari eri muotoa (valk./kelt. piikit).
Jahoolii, ohessa on molemmat siilit samassa kuvassa.
Smaa, myös vanhalla siililläni on selkeästi keltaiset piikit, vaikka ne eivät olekaan niin voimakkaan keltaiset kuin uudella. Suurin ero on se, että uuden piikit ovat valtavan paljon paksummat ja käyremmät. Voisi ajatella, että jos kaktus on elänyt kovassa paahteessa, se kehittää massiivisemmat piikit, koska piikithän ovat osaksi myös suoja aurinkoa vastaan. Tai sitten siitä on useita erilaisia lajikkeita myös muun kuin piikkien värin suhteen.
Meritähti,
Minusta tuo ei ole anopinjakkara,siilikaktus e.grusonii,jossa on tupsut piikkien juuressa.Hankala on tunnistaa näin yks´kaks,että mikä se on,mutta tutkiskellaan.Näissä kaktustouhuissa nimen löytäminen onkin minulle mukavinta puuhaa
Onpa mielenkiintoista, jos vanha siilini onkin joku muu! Se kyllä myytiin anopinjakkarana (E. grusonii), mutta sehän ei tietenkään todista mitään. Olen nähnyt kuvissa, että kultasiilikaktuksia on todella monennäköisiä. Joillain on erittäin massiiviset piikit, kuten mun uudella siilillä, ja joillain on samantyyppiset kuin mun vanhalla. Esim. Helsingin kaupungin Talvipuutarhassa on anopinjakkaroita, joilla on kaikilla melko ohuet ja lyhyet piikit, ja itse asiassa vein sinne vanhan siilini kerran näytille puutarhurille, koska halusin kysyä yhtä asiaa, ja kyllä sekin sitä kultasiilikaktuksena piti.
Olen muuten laittanut viime vuonna tähän foorumiin paremman kuvan vanhasta siilistäni otsikon "Opuntia (brasilian?) kukkii helposti" alle, jos haluat käydä katsomassa lajintunnistusta ajatellen. Siellä on kuvia mun muistakin kaktuksista, esim. kukkivasta brasilianopuntiasta. Jos tykkäät lajintunnistuksesta, niin olen pyytänyt apua mm. Pilosocereukseni ja Mamillariani tunnistamiseen, joista löytyy omat otsikot. Mamillaria saattaa tosin olla jo selvinnyt, mutta en ole varma.
Onkimies, kun selailin nettiä, huomasin, että joillain kultasiilikaktuksilla todella on isot tupsut areoleissa, esim. E. grusonii var. albispinus. Sillä tosin on myös melko massiiviset piikit. Löysin myös paljon sellaisia kuvia, jossa piikit on todella lyhyet ja ohuet (jopa pienemmät kuin mun vanhalla oletetulla siilillä), mutta niillä ei myöskään ole tupsuja. Ilmeisesti E. grusoniista on jalostettu useita eri variaatioita, mikä selittää erot (onko tupsuja vai ei ja miten massiiviset ja käyrät piikit on).
Tarkkaa nimeä saattaa joutua etsimään jonkin aikaa, koska lajeja, lajikkeita ja eri muotoja on olemassa. Toivottavasti onnistut löytämään tarkat nimet noille kaktuksille. (Nimen etsiminen on joskus aika työlästä hommaa, koska esim. netistä löytyy vääriä tietoja monesta paikasta.)
Meritähti olit sittenkin varmaan oikeassa anopinjakkaroittesi kanssa.Niitähän näyttää olevan vaikka minkälaisia ,kun tarkemmin haeskelee.Onpa saatu aikaan siitäkin kasvista aikamoinen sekamelska.Mainitsemasi Pilosocereus ja Mamillaria ovat mielestäni oikein nimetty jo aikaisemmin.
Laitan tähän kuvan, josta käy ilmi, miten vähentynyt valo vaikuttaa kultasiilikaktuksen muotoon. Kun asuin edellisessä paikassa, kaktus sai suoraa auringonvaloa tuplaten verrattuna nykyiseen talooni, joten pallomaisen pyöreä muoto on alkanut venyä korkean pitkulaiseksi. Kaktus on edelleen etelä-länsi -ikkunalla, mutta leveät ikkunanpuitteet ja isot puut ulkona varjostavat liikaa. Sama kaktus on kuvattuna viestissäni 26.6.2008 (ylin kuva) ja 27.6.2008 (oikean puoleinen kaktus), jolloin muoto on vielä selvästi pyöreämpi.
Meillä on myös anopinjakkara, joka on viettänyt aikaansa aiemmin liian pimeässä ja muuttunut päärynän muotoiseksi. Olen jostain lukenut, että muoto ei enää korjaannu vaikka tekisi mitä. Voiko näitä kaktuksia uudistaa leikkaamalla poikki ja toivomalla poikasia sen johdosta? Ja jos voi niin onko käytännön suoritukseen jossain hyvää ohjeistusta? Ilmeisesti sekä hattu että alaosa voisivat jotenkin jatkaa eloaan?
En tiedä tähän varmasti oikeaa vastausta, mutta luulen, että yläosan voi leikata irti ja juurruttaa uudelleen samaan tapaan kuin pylväskaktuksille yleisesti tehdään (ohjeita löytyy googlettamalla). Ongelman saattaa muodostaa se, että kultasiilikaktus on huomattavasti leveämpi kuin pylväskaktukset (ellei kyseessä ole todella pieni ja suippona kasvanut yksilö). Tällöin haavapinta on huomattavan iso, ja sen kuivattaminen saattaa kestää kuukausia. Normaalisti haavapinta muodostaa kovan kalvon (ns. callus) muutamassa viikossa sen laajuudesta riippuen, mutta jos haavapinta on huomattavan iso, se vastaavasti kestää paljon kauemmin kuivua. Jos se ei ole ehtinyt kunnolla kuivua, on suuri vaara, että pistokas mätänee. Oma kultasiilikaktukseni yllä olevassa kuvassa on n. 50 cm korkea ja ympärysmitta on n. 80 cm, eli jos leikkaisin siitä yläosan pistokkaaksi, sen istuttaminen voisi kyllä olla todella haastavaa. Käsittääkseni alaosaa ei voi hyödyntää mitenkään (paitsi siihen voidaan ehkä juurruttaa toisen lajin pistokas, ns. crafting), ja kultasiilikaktus tekee vain harvoin poikasia. Mutta netissä kyllä lukee, että siemenlisäyksen lisäksi kasvia voidaan lisätä mm. ottamalla erilaisia jakopaloja pistokkaiksi.
Alla on tuore kuva mun kultasiilikaktuksesta, josta on kuvia edellä. Se kasvaa edelleen kovasti pituutta (korkeus jo yli puoli metriä), koska ei ilmeisesti saa niin paljoa valoa kuin haluaisi. Se on kyllä etelä-länsi-ikkunalla, mutta isot puut ja ikkunanpuitteet varjostavat osan päivästä, vaikka se saakin kasvukaudella suoraa aurinkoa usean tunnin päivässä. Voimakkaassa auringossa tästä lajista tulee paljon leveämpi ja pyöreämpi. Laitan rautakaktus-palstalle kuvan kummallisesta kasvutavasta, joka saattaa johtua samasta syystä.
Minusta tuo on kyllä todella komea. Ei tuo muoto nyt niin pahoin ole kärsinyt ettei sitä katsella viitsisi. Vaikka tiedän kyllä mitä tarkoitat. Täys maallikko ei huomaisi mitään.
Näkisitpä minkä mutaatio-muikulan minun kultasiilini on tehnyt. 
Malli on mennyt jo pienenä pilalle. Odotan pelonsekaisin tuntein millainen "paukapää" tuosta kehittynee. Ehkä sitä ei viitsi kasvaessaan edes katsella.
Laita ihmeessä kuva kummajaisestasi! Tuon mun kultasiilin ympärysmitta on muuten leveimmillään 85 cm.
Viitisen vuotta sitten mulle tuli ekaa kertaa villakirvoja uuden kasvin mukana, ja myös kultasiilistä löytyi pari. Menin leviämisen pelossa turhaan paniikkiin, koska luulin silloin, ettei niihin oikein mikään aine tehoa, ja heivasin kultasiilin roskalavalle. Seuraavana yönä podin valtaavaa syyllisyyttä asiasta, ja aamulla kävin dyykkaamassa rakkaan kaktukseni takaisin - onneksi! Joitakin piikkejä oli katkennut iskun voimasta ja muitakin lieviä vaurioita tuli (se piti heivata vauhdilla ja pudotus oli kova), mutta ei mitään vakavempaa. Olen ostanut sen v. 2002 melkoisen pienenä, joten olen kiintynyt siihen enemmän kuin muihin kaktuksiini, myös kertomastani tragediasta johtuen.
Se on kuule niin ruma moukkupää, että en ilkiäisi kuvaa siitä laittaa vaikka osaisinkin. Sääli.
Vaan tuo sinun on oikein hieno. Ihan kateeksi käy. Elä vaan kerro tietämättömille minkämuotoinen sen oikeastaan pitäisi olla. 
Eräällä lapsuusystävälläni oli lapssukodissaan kaunis kultasiili. Ihailin ja ihmettelin sitä jo pentuna vaikka en kukista mitään tiennyt. Se kasvoi oikein matalassa ja laakeassa ruukussa. Hänen äitinsä tietenkin sitä hoiteli. Kaktus oli jalkapallon kokoluokkaa ja sellainen matalanpullea. Ihan valioluokan esimerkkikappale.
Meritähti, Onko tuo sinun suuri kultasiilikaktus vielä elossa? jos on voitko laittaa siitä kuvaa?
Huomasin viestisi vasta nyt, Vandaboy, kun olin muutenkin laittamassa uutta kuvaa. Tuo kultasiilikaktus, jonka kasvusta olen siis aiemmin laittanut tälle palstalle useita kuvia, on tällä hetkellä 63 cm korkea ja ympärysmitta on leveimmästä kohdasta (piikkien päältä mitattuna) 82 cm. Se kasvaa siis liian korkeaa ja kapeaa kasvua todennäköisesti valonpuutteesta johtuen, vaikka on etelä-länsi -ikkunalla. Iso tammi ja leveät ikkunanpuitteet varjostavat sen verran, että se saa kasvukaudella suoraa auringonpaistetta vain noin 4-5 tuntia päivässä (eikä joka päivä edes paista aurinko). Se on tälle lajille näköjään liian vähän. Se kyllä voi hyvin (on ollut mulla 13 vuotta ja kasvanut HUIMASTI), mutta muoto ei ole oikea. Muutin tänne 7 vuotta sitten, ja edellisessä asunnossa se sai enemmän aurinkoa ja kasvu olikin muodoltaan pyöreämpää (ks. aiemmat kuvat).