Lisään että tuo tienteossa möyhittyyn kompostikasaan ilmestynyt kasvi on siis aika pieni ja pienikukkainen, ei oikein selviä se kuvasta.
Geraniumille kiitos Tanjan sukujuurien selvittelystä. Mielenkiintoista! Toivottavasti on siis saanut kestävyyttä endressiiltä, joka tuntuu olevan tosi helppo ja kiitollinen kukkija. Ja jota joka vuosi odotan - parhaillaan on pörheikko avautumassa täyteen vaaleanpunaisia kukkia.Endressii näyttää lisäksi olevan lehtiä kurjenpolvien lehtiä järsivien toukkien epäsuosiossa.
Pyreneiden kurjenpolvi "Bill Wallis" on vielä aika harva ja hentoinen. Tuuheneekohan tämä ajan kanssa, vai kannattaisiko istuttaa jonkun lehtevämmän seuraksi?
Tälläinen se on loppukesällä 
vieressään valkoinen G.pyrenaicum ‘‘Summer Snow’’
Mulla on pysynyt matalana, harvana ja hentoisena. Liekö liina huono maa. Mutta siementaimia tekee ahkerasti.
Ok, taidanpa siirtää sen sitten vähän sivummalle. Nyt harottaa paraatipenkissä.
Pärskis, mikä se sinulta saamani valkoinen ihanainen taas olikaan nimeltään? Enhän minä nyt enää muista nimeä 
Katselin vähän netistä kuvia. Luulenpa että tuo meille tienteossa tullut kurjenpolvi on huhtakurjenpolvi. Kuva siis edellisellä sivulla. Aika mielenkiintoinen.
Tässä kuva kurjenpolven lehdestä jonka kuva oli aijemmin. Muistuttaa kyllä idänkurjenpolven lehteä. Kukka on suurempi ja vaaleamman sininen. Johtuuko paikasta vai onko risteymä?
Tässä vielä kuvaa edestä päin. Kuvassa väri ei ole oikea. Se on luonnossa sinisempi. En saa millään oikean väristä kuvaa:(
Pikkukäen kurjenpolvi on kyllä huhtakurjenpolvi. Siement itävät erityisesti "häirityssä" maassa, kuten metsäpalon jälkeen, avohakkun yhteydessä, tarktorin tekemissä jäljissä. Meidän tontille laji ilmestyi talonrakentamisen yhteydessä. Siemenet olivat todennäköisesti odottaneet maassa kymmeniä vuosia, kunnes kaivinkone herätti ne. Kukkivat, tuottivat siemeniä, jotka nyt odottavat uutta "metsäpaloa".
Morsinko, kurjepolvesi on kyllä ihan "tavallinen" idänkurjenpolvi. Toki paikka (ravinteet ja kosteus) vaikuttavat miten isoja kukkia kasvi tekee, mutta markkinoilla on useita lajikkeita. Kävin juuri ihailemassa Baby Blue lajikkeen suuret kukat. Lähestyvä läpimitaltaan 6cm ja ovat näin yksi suurikukkaisimmista kurjenpolvista. Loistavat kauas!
G. pyrenaicumista sen verran että kasvi sitten leviää pahemmin kuin rutto. Sietää mitä vaan, missä vaan… Kaiva taimi ylös, potki se pelolle ja se iloisesti jatkaa kukkimistaan. Hyvässä maassa siitä tulee nopeasti tuuhea ja kukkii runsaasti. Laihemmassa maassa se voi olla melko vaatimattoman näköinen. Taimet voi istuttaa melko lähekkäin. Monta tainta lähekkäin, hyvässä maassa auringossa, antaa varsin näyttävän kukkaloiston.
Kiitos Geranium selvityksestä.
Hei Geranium, nakkarin eilen kompostiin kolme viime vuoden tainta, todella poikkeuksellista, sillä yleensä en mitenkään raaski. Mitä arvelet, mitä siemeniä olen saanut: kasvit olivat hyvin lamoavan oloisia ja kukkaset siniset, erittäin pienet, yhden senttimetrin tietämillä. Eilen mietiskelin, että ne olisivat voineet olla erityisen ei-puutarhaan-sopiva kanta G. pyrenaicumia =0?
Voisikohan tuon huhtakurjenpolven saada kasvamaan ens kesänäkin, jos vaikka keräisi siemeniä ja vähän lämpökäsittelisi niitä (jos kerta metsäpalosta tykkää)? Niin söpö luonnonkasvi, harmi että yksivuotinen.
Merlin, näkemättä kasvia on tietysti aina hieman vaikeata sanoa mistä on kyse. G. pyrenaicum on yksi mahdollinen, joskin se kasvutapa ei kyllä erityisen lamoava ole. Sitten on myös toi huhtakurjenpolvi. Se on hieman lamoavampi.
Pikkukäki, itse en ole kasvattanut huhtakurjenpolvea puutarhassa, joten varmaa konstia en osa sinulle neuvoa. Huhtakurjenpolvea myydään siemenenä, enkä ole kuullut että sen idättäminen olisi mitenkään vaikeata (tosin simenet saattavat olla käsiteltyjä). Ehdotan että keräät siemeniä talteen ja kylväät ne syksyllä ruukkuun. Jätä ruukku ulos talveksi, jotta saavat tarpeellisen kylmäkäsittelyn. Jääkappia en suosittele, sillä olen huomannut että monet kurjenpolvet itäävät vasta oltuaan koko talven ulkona. Kylmyyden lisäksi siementen kova kuori pehmenee kostessa mullassa/ilmassa, jonka arvelen vaikuttavan itävyteen. Ilmeisesti monien lajien itävyys huononee myös lämpimässä (esim. huonelämmössä). Varsinkin pohjoisemmat lajit itävät parhaiten viileässä, luonnossa aikaisin keväällä, mikä tarkoittaa sitä että huonelämmmössä ne itävät huonosti. Jos huhtakurjenpolvet eivät idä, voi toki kokeilla lämpökäsittelyä. En vaan muista mikä lämpötilaa herättää ne henkiin. Oliko se 40 jotain, ehkä? Paistinpannulle niitä tuskin kannattaa heittää 
Siementen jättäminen aurinkoon, pahteiseen paikkaan loppukesäksi (jonkun mustan alustan päälle), ennen kylvämistä ruukkuun voi myös olla hyödyksi.
Hei, jos joku viisas osaisi kertoa onko nämä kaikki verikurjenpolvia, niinä siis ostettu. Punaisia piti olla, mutta ainakin yksi valkoinen on mukaan eksynyt (nätti, ei haittaa 
) Itseäni siis häiritsee kovin erityyppiset kasvutavat ja lehtien koko sekä sirous verrattuna keskenään. (kuvissa näkyy "nurmikkoa", jossa ei siis kyllä nurmiheinälajeja taida olla. Edellinen asukas on ilmeisesti tyytynyt pelkkään vihreään 
) Vai tunnistetaanko nämä ennemmin kukinnan perusteella? Kukissakin oli kyllä muoto eroja viime kesänä kun niitä ohimennen ehdin vilkuilla joskus (remontteja).
Näistä yllä olevista ei kuki tänään vielä kukaan.
Näistä vasen on selkeästi sirompi lehtien koon puolesta, mutta puskat on kyllä samaa kokoluokkaa.
Tämä yksilö haluaa kasvaa vaakatasossa, muut selkeästi pystykasvuisia. Kaikki yhtä huonossa paikassa, samoissa valo/varjo olosuhteissa.
Tuoksukurjenpolvi.
Aamuauringon kurjenpolvet näyttävät mun silmääni kaikki verikurjenpolvilta. Muut oikaiskoot. Itsellä on kuutta alkuperäistä verikurjenpolvea + niiden risteytymiä ja joukkoon sopii korkeaa, matalaa, pensastavaa, lamoavaa, isompi- ja pienempilehtistä. Lehtien liuskaisuudessakin on eroja.
Kyllä ovat verikurjenpolvia. Nimettyjä lajikkeita on yli 50, joten joukkoon mahtuu varsin erinäköisiä yksilöitä. Myös siemenestä kasvatetut verikurjenpolvet eroavat kukkien värissä ja lehtien liuskaisuudessa sen verran että kokematonkin löytää helposti eroja. Verikurjenpolvi on helppo tunnistaa lehtien perusteella, jotka eroavat selvästi muista kurjenpolveien lehdistä. Ainoa samannäköinen, jonka näin nopeasti pystyn nimeämään, on pienempi kivikkokurjnepolvi G. kotschyi Iranista. Näyttää pärjäävän meilläkin. Tosin tätä pientä kaunotarta ei taida taimistolla tulla vastaan…
Olen aina ajatellut, että tämä kurjenpolvi on ihan luonnonkasvi, mutta onkohan kuitenkaan?
