Päätetään tämä pläjäys karpaatteihin, jotka lähettävät terveisensä Viherpeipolle
Nyt pitkästä aikaa taas kuvia tähänkin kansioon. Pihasta siirrytään erääseen lempipaikkaani.
Tässä on näkymä siitä, kuinka luonto ottaa omansa takaisin. Tällä paikalla sijaitsi aikoja sitten ilmeisesti ihan mahdottoman hieno puutarha. 70-luvulta tai ehkä aiemminkin on tämä puutarha ollut täysin hoitamatta ja nyt siitä muistuttavat enään vanhat kaivot, vuorenkilvet ja skillat. Omenapuut vielä kituvat, hedelmiä ei ole tullut aikoihin. Kuusiaita on kaatunut myrskyssä ja kivillä erotellut sarat näkyvät sammalen alta.
Isoisäni on siis raivannut metsään puutarhan noin 30-40-luvulla. Puutarhasta on jossain vielä suunnitelmapiirustuksia joissa omenapuiden paikat on tarkkaan merkitty niin, että pölyttyminen on opitimaalista.
Tässä paikassa on jotain taianomaista, mitä on kuviin vaikea vangita
Sen verran on tehty että 10 vuotta sitten kuusiaidan kaaduttua on puita sahattu poikki ja pinottu. koskaan niitä ei ole tuolta pois viety.
Tuo puutarha on melko jyrkän kallion alla laaksossa. keväisin puut on ihan täynnä lentoa opettelevia linnunpoikasia ja laulu on melkoinen.
kaikessa rappioromantiikassaan tuo paikka on ihana
Kuunari, jos tuo paikka on vielä suvussa,kannattais ihan vaikka pikkuhiljaa alkaa kunnostaa!
Tiedä häntä, mitä ihanuuksia sieltä löytyy!
Irsa, suvussa on, mutta ei omassa omistuksessa. ELi mökkitontti on parikytävuotta sitten lohkottu isoisäni tyttärille tonteiksi ja tuo on kummitätini omistuksessa. Hänen poikansa eivät ole kiinnostuneet mökistään ja haaveissa onkin jossain vaiheessa ostaa se pois.
Puutarhaksi tuota ei enään saa kunnostettua (tai ehkä saisikin, saihan isoisänikin sen raivattua metsästä ja vielä paljon alkeellisimmlla menetelmillä kuin nyt on käytössä) mutta se on nyt sellaisenaan erittäin arvokas biotooppi ja sen kuuluu sellaisena nyt säilyä.
Isoisäni toisen taidonnäytteen luona kasvaneena voin kyllä arvata, mitä kaikkea tuollakin on ollut. Hyötykasvipuoli on ollut tietenkin suuri, sillä sillä on kesä eletty. mutta varmasti on ollut vaikka mitä kaunistusta puutarhaa koristamassa. nyt niistä ei ole enään mitään jäljellä, kuin muistot. JA minulla niitä muistojakaan ei tämän puutarhan kukoistuksesta ole mitään.
Muutaman viikon kuluttua skillameri herää henkiin muistuttamaan ajasta, jolloin kaikki oli toisin.
Ja sitten takaisin kotipihaan: Kevätruusuleinikki
Hän vilkuttaa terveisensä Rolloon Jadelle
Tää on mun rakkauspenkkini, sydämenmallinen penkki, jossa punasta pelakuuta ja loistosalviaa. vähän on vielä tossa kuvassa nihkeä, mutta eiköhän se siitä pröhisty. Reunoille laitoin lobeliaa, mutta taisi olla huono valinta.
Hautausmaalta dyykattu hautalyhty uudessa kuosissaan on saanut asukkaan sisälleen.SIinä hän vartioi raparperia ja suihkuallasta
Hän on minun portinvartija
Kuolanpioni ja varmaan talonpoikaispionia ja keskenään risteytyneitä. kukat eri värisiä ja osa kukista yrittää leikkiä kerrottuja.
Mun kamera on ihan surkea, mutta tossa pieni kuvausyritys tuosta kerrotusta kukasta vaaleanpunaisena. 
Ruusukvittenin ihanaa kukintoa. sulkeaa silmänne rikkiksiltä!
tässä yleiskuvaa edustan pöheiköstä:)
Tämä pikku kulta ei ole ihan pieni ja luulee, että hänen pitäisi olla kerrottu. Mutta kaunis hän on! Vuohenpee tekee ihmeitä!