Kiitos ruukku neuvoista!
Sain vielä yhden phalaen lisää ystävältäni, joka sanoi, ettei hänen
kärsivällisyys riitä uuden kukkavanan odotteluun. Taidan siis rei''ittää
molemmat muoviruukut ja laittaa ne suojaruukkuun!
Vielä kysyisin, että kannattaako phalaenopsista lannoittaa kukinnan aikana? Lisäksi vielä sellaista asiaa pohdin, että saanko/kannattaako leikata ystävältäni saadun yksilön täysin kuivuneet juuret huoletta irti? Entä miten on kukkavanan laita, kun se on noin 40 cm korkea ja puoleenväliin asti kuivunut? Oikein kovasti kiitoksia avusta!
Phalaenopsista kannattaa lannoittaa miedolla lannoitteella tasaisesti ympäri vuoden. Sillä ei ole varsinaista lepo- ja kasvuajan vuorottelua, vaan valaistus on tekijä, mikä ratkaisee: vähässä valossa on lannoitusta kuten myös kastelua vähennettävä.
Kun kasvin juuria on pitänyt vähän aikaa vedessä, niistä näkee, mitkä ovat eläviä ja mitkä joutavat jo pois. Vetelät ruskeat, tyhjät juuret pitää poistaa, mutta sitten riippuen siitä, onko hyviä juuria miten paljon, pitää kuivien juurten kohtalo harkita. Juuri on kapea putki, jonka päällä on imupaperin tavoin vettä imevä kerros. Jos tämä imukerros on päässyt kuivumaan, voi juuri silti jatkaa kasvuaan kuivuneelta näyttävän juuren päästä, kun se saa tarpeeksi vettä. Juuret pitää aina katkaista mahdollisimman tyvestä. Parempi on, että hyviä juuria on vähän, kuin että puolikuntoisia jätetään paljon.
Kukkavanan voi toki katkaista, varsinkin kun se on alkanut jo kuivua. Aika pian kukinnan päättyessä huomaa, onko sieltä tulossa uutta kukkasilmua.
Ja kuten Oulunseudulta toteaa - kyllä nämä kasvavat ja kukkivat, vaikkei ihan kaikkea tekisikään kirjaviisauden mukaan. Hiukan kärsivällisyyttä siinä kyllä välillä vaaditaan!
Leikkasin irti puoleen väliin asti kuivuneet kukkavanat, läheltä lehtiä ne olivat kuitenkin vielä vihreät... Sitten osui silmiini tuolta "Orkidean leikkuu" keskustelupalstalta kommentti, että orkideaa ei missään tapauksessa saa "haavoittaa" mistään vihreästä kohdasta tai jos näin tekee, pitää haava desinfioida esim. kanelilla tai noella? Teinköhän nyt suurenkin tuhon kukalleni, ja mitäköhän minun nyt pitäisi tehdä? Kukkavanat olivat vielä vihreät niistä kohdista, joista ne leikkasin...
Noppura, ei tuo leikkaaminen niin vaarallista ole, voit tietenkin sivellä vähän kanelia leikkauskohtaan, niin ei pöpöt iske, tuskin iskee muutenkaan, leikkauskohta kuivuu kuitenkin nopeasti ja vaara on ohi.
Tällä palstalla oli taannoin keskustelua Dendrochilum cobbianumien habituksista....oma kasvini on jakopala Ruissalosta, samoin muutaman muunkin kasvattajan yksilöt. Laitan tähän vielä vertailun vuoksi mahdollisen emon kuvan, kuvattu Ruissalossa viime sunnuntaina. Ja näyttää siltä että minun kasvini on mitä todennäköisimmin juuri tuosta puskasta peräisin...eri asia sitten, onko siinä oleva nimilappu ihan oikea nimilappu kiiltää kuvassa niin, ettei tekstistä saa selvää. sorry. Siinä luki kuitenkin Dendrochilum cobbianum.
Onpa hankalaa, kun useissa kirjoissakin on sekä D. cobbianum että D. glumaceum, mutta vain pahuksen kukka. Tätäkin sukua on yli 130 lajia. Mutta pidetäänpä silmät auki, jospa tulisi jostain valaistusta asiaan.
Muuten, mitä muita ihanuuksia Ruissalossa oli? Ruissalon kuville voisi avata oman ketjun tuonne mikä kukkii nyt -otsikon alle, jossa on jo Kaisaniemi ja talvipuutarhakin…
Hyvä kuva Hyrinä. Minun on bulbit ja lehdet samanlaiset. Omani on myös Ruissalon jakopala. Nyt onkin jännää koska eka jakopala kukkii niin saadaan lisää selvyyttä nimeen. Omallani ei kylläkään ole edes meinikiä sinne suuntaan.
Tämä Ph. equestris kasvaa palikalla ja kukkii syksyisin. On
tuossa ikkunakasvatuksessa niinkuin muutkin, saa vettä aamuisin ja
joskus lannoitetta. Laitan kuvan juuristopuolesta ja kysymys
olisi tässä: Annanko olla edelleen näin, kun näköjään kasvaa vai
olisikohan parempi laittaa purkkiin? Olisi kastelun kannalta ehkä helpompi purkissa. Jos laitan purkkiin, kannattaisiko tuo palikkaviritys purkaa ja nyt jo olemattomat sammaleet kaivella juurten välistä pois vai tökätäänkö palikka sinällään purkkiin ja täytettä ympärille?
Minusta tuo kannattaa varovasti purkaa ja varoa noita juuria jotka näyttää olevan tiukasti kiinni.. purkissa onnistuu kastelu helpommin eikä tarvi joka aamu kastella...
Emu,olen itsekin ihan noviisi mutta sen verran olen jo kuninkaallisesta ymmärtänyt, että kylmää se ei ainakaan pelkää. Kunhan ei kamalasti pakkasen puolelle mene. Tänä talvena olisi hyvin pärjännyt ulkona koko talven muutamaa pakkaspäivää lukuunottamatta, niin on ollut täällä etelässä lauhaa (enimmäkseen +4 asteen hujakoilla).
Hankin oman siniveriseni myös viime keväänä. Kasvoi hullun lailla, uusia bulbeja laskin muistaakseni 13, eikä se meinannut lopettaa uusien versojen pukkaamista ollenkaan: talven kynnyksellä taas alkoi työntää uutta, piti lopettaa se silkasti lopettamalla kastelu. Kasvukaudellahan se ottaa ilolla vastaan niin paljon vettä kuin suinkin. Omani sai pariin lehteen heti pienet vekit vedenpuutteen merkiksi, kun en itse ollut vettä lorottamassa kesäloman aikana.
Lepoaikana kastelua ei suositella, mutta viileyttä sitäkin enemmän. Ratkaisin pulman perustamalla coolin hotellin vaatehuoneen ikkunalle sisempi ruutu avattuna, ja kappas, heti oli siinä sopivat max. 10 astetta ja ilma liikkui sopivast ulomman pokan välistä! Otin käytännöksi pitää vaatehuoneen ovea auki päivisin, jotta sain loihdittua vähän vuorokausivaihtelua lämpötilaan. Kastelun lopetin kokonaan, kunnes bulbien rutistuttua vähän liikaakin suihkuttelin aika-ajoin ruukun litimäräksi (kukkanen on istutettu perinteiseen punasaviruukkuun, jossa on muutama ylimääräinen reikä myös kyljissä). Kohtelu on ollut ilmeisen mieluinen, koskapa juuri tänään huomasin kukkavanan olevan jo pitkällä, vaikka mielestäni juuri äsken siellä ei ollut moisesta merkkiäkään!
Viileää ylhäisyyttä kannattaa ulkoiluttaa oitis, kun säät pysyttelevät plussan puolella. Tänään pidin jo ensimmäisen ulkoilutuspäivän, kun kerrankin oli aurinkoista. Rajusta tuulesta huolimatta auringossa oli jo parhaimmillaan 17 astetta. Tänä vuonna aion ihan vakavissani kokeilla pitää yrtti ulkona aina pakkaspäviä lukuunottamatta. Ulkona on ilmankosteus kuitenkin aivan toista luokkaa kuin sisätiloissa koskaan.
Kannattaa myös pitää mielessä, että lepoaikana suositellaan niin paljon valoa kuin suinkin mahdollista eli niin paljon kuin kasvi kestää. Takaa loistokkaan kukinnan – vähän paremman kuin synkän talven heruttamat kolme nuppua, tähän asti…
Piti mennä taaksepäin sivulle 33, josta Emun kysymys löytyi, eikä siihen kukaan olekaan sinua ennen vastannut, miten onkin jäänyt huomiotta.
Nuo Lumikuningattaren kasvatusolosi muistuttavat kovasti sen kasvattamista ennen vanhaan, puulämmitteisissä taloissa yölämpötila saattoi notkahtaa hyvinkin alas ja ikkunat olivat hatarat, vaikka tuplat laittettiinkin talveksi.
Nuo Riittahelenan P. equestriksen juuret ovat upeat enkä koskisi niihin edes hellällä kädellä. Mummin ehdotus on varteenotettava - kastelu helpottuu huomattavasti. Tai sitten tuon palikan voisi laittaa roikkumaan lasimaljakkoon, jonka pohjalla on aina vettä, sekin helpottaisi.
Täällä on kyllä paljon orkidea-tietoa, mutta en nyt ehtisi lukea. Siksi kysynkin: ostin joulun alla tavallisen perhosorkidean. Kukki kauniisti ja ruukku pursui paksuja vihreitä ilmajuuria. Nyt kasvi on kukkimisensa kukkinut, ilmajuuret ovat kuivia ruttanoita ja jo yksi lehti on kellastunut ja muutkin oireilevat. Kastelenko liikaa vai liian vähän? Lisäsin ruukun pinnalle orkidealastuja. Olen kastellut kerran viikossa ja poistanut liian veden.
Perhosorkidea tarvitsee näin pimeän aikaan lisävaloa. Kellastuminen johtunee valon puutteesta - yhdistyneenä mahdollisesti huoneilman kuivuuteen. Löydätkö vaikkapa pienen loisteputkella varustetun pöytälampun sen avuksi? Älä kastele ennen kuin ruukussa olevat juuret alkavat harmaantua.
Tämä ehdotus ei nyt tule oikeaan paikkaan mutta en tiedä mihinkä tämän olisi oikein laittanut. Minulla on sellainen ehdotus että kun olen vielä vihreä näissä kukkasissa niin varmaan moni muukin ja aina ei tiedä mistä hakee neuvoja, niin olisiko mahdollista kun täällä on jaettu kukkia niiten nimien mukaan niin, kun menee vaikka nyt veenuksen kenkä sivuille niin niin ekassa jutussa olisi kuva kukasta ja lehdistä ja jonkunlainen hoito ohje tai linki sivuille mistä sen löytää mielummin suomalaisille kun minä en ja varmaan moni muu ei ymmärä muutakuin suomea. Nyt tuntuu kun etsii jonkilaisia hoito ohjeita niin saa hakea netistä vaikka kuinka ja väliin ei ole kuvaa kuin kukasta eikä lehdistä ollenkaan niin ei tiedä millainen itsellä on jos ei kuki. Olen huomannut monesti että kaupan antamaan nimeen ei voi luottaa. Toivottavasti tästä jutusta nyt saa jonkinlaisen ymmärryksen tuntu olevan vaikea selittää mitä ajan takaa. Vaikka ehkä tämä on paljon työtä vaativaa ja monissa lajeissa on monenlaisia alalajeja, mutta ehkä voisi ainakin jossain muodossa toteuttaa. Minusta on erittäin hienoa kun on tälläiset sivut. Ihmiset täällä oavat tosi ystävälliä aina on saanut neuvoja kun niitä on tarvinnut suuri kiitos kaikille teille!
nimilappu kiiltää kuvassa niin, ettei tekstistä saa selvää. sorry. Siinä luki kuitenkin Dendrochilum cobbianum.
!