Ostin B:haussista 5 litrasen ja olen tykännyt, varrella pääsee pidemmälle ja pönikkä voi olla lattialla. Suuttimen osoitan ihan ruukkuun juurille. Kokeilemalla saan tarpeellisen määrän vettä kasveille. Minulla oli se pienenpi, mutta kipeillä käsillä sen käsittely oli tukalaa.
joo ne oli tosiaan terrasta 90snt kpl… aion kyllä vielä joskus koittaa uudestaan =D
keskiviikko, 11. heinäkuuta 2007 - klo 15. 57 (yli 3 vuotta sitten) s. 13
Jos joku haluaa oppia hoitamatta jättämistä, etsikää oppi paikallisesta sairaanhoitopiiristä (oma Kokemus).
Kysyn onko parempi keskittyä ensin muutamaan harvaan o.-sukuun kuin ostaa kasveja sieltä sun täältä? Poistokasvit ovat halpoja koekaniineja.
B1-vitamiinista orkkujen kasvatuksessa en tiedä, mutta mä kokeilin B-vitamiinia hyttysenpistonestämiseen, koska isot pojat väittivät, että B-vitamiini estää pistot. Koetulos oli: Hyttysten pistot eivät tunnu niin pahoilta, jos vitamiini on sekoitettu kaljaan. Lisäksi pissani muuttui kauniin keltaiseksi.
keskiviikko, 12. syyskuuta 2007 - klo 22. 51 (yli 3 vuotta sitten) s. 21
Kiitos Riverbogie hyvästä neuvosta!
tiistai, 4. maaliskuuta 2008 - klo 22. 26 (yli 2 vuotta sitten) s. 39
Hei eikö orkideat elä jonkinlaisessa symbioosissa sienten kanssa? Onko näillä sienillä näkyvät itiöemät? Kysymykseen tulee kai leegio erilaisia sieniä.
Kysyisin mikä on orkideoiden elinikä luonnossa? Yleistävä vastaus riittää.
Toiseksi kysyn niiden luonnollisia kasvuasentoja. Itse pyrin vääntämään kaiken pystyyn, mutta tämä mietityttää nykyään. Penedossa näin orkidea"vyön"; lehtiruusuke sojotti sivulle, kiertävän palmuja jossain parinkymmenen metrin korkeudessa. Puun runko jatkui suorana ja sileänä latvaan saakka. Ilman kiikaria en nähnyt kunnolla.
Niin pitkä kuin olosuhteet pysyvät kyseiselle kasville suotuisina.
Katsopa vaikka sun miltonioitasi: uusi vuosiverso kasvaa edellisvuotisen rinnalle ja vanhemmasta päästä versomukulat kutistuvat luovuttaessaan viimeisenkin pisaran kasvin käyttöön. Ja näin kasvi jatkaa aina vaan kasvamistaan, kuten sammalkin. Samoin vandasi - aina vaan kasvetaan ylöspäin. Maaorkideoilla säilyvät silmut maan pinnan alla, vaikka meidän mielestämme kasvi kuihtuukin herätäkseen eloon seuraavalla kasvukaudella.
Sitten muuttuvat olosuhteet. Valon määrä vähenee, kun joku muu kasvaa rehevämpänä tai valo lisääntyy sietämättömäksi, kun varjostava kasvi kuoleekin. Sateet vähenevät/lisääntyvät ja olosuhdemuutoksista pahin: ekosysteemi järkkyy, esim. silloin kun maata otetaan ihmisen käyttöön, rakennetaan teitä, aletaan kasvattaa jotain yhtä lajia - banaania, öljypalmuja jne. Orkideoilla on joka lajilla ihka oma pölyttäjänsä, jos tämä tuhoutuu, ei siemenlisäystä tapahdu ja kasvi on vain kasvullisen lisääntymisen varassa.
Kasvusuunta voi olla ihan mikä vain, orkideoita kasvaa niin tasaisilla alankomailla kuin pystysuorilla kalliorinteilläkin, puitten rungoilla, oksissa, sammaleisilla kivillä, maapohjan humuksessa. Ja harvan orkidean kukatkaan sojottavat kohtisuoraan ylös. Osalla vandoista ne taipuvat rennosti alaspäin pitkän varren päässä, osalla pyrkivät suorempaan. Perhosorkideoilla ne valuvat alaspäin - eivät suinkaan kuten meidän kaupoissamme tiukasti tukikeppiin sidottuina. Samoin venuksenkengistä osa kasvaa rentoina, osa pyrkii pystympään - aina sinne mistä suunnasta sen pölyttäjän odotetaan tulevan. Meitä vartenhan ne eivät kuki 
maanantai, 12. tammikuuta 2009 - klo 23. 46 (yli vuosi sitten) s. 47
Virukset voivat aiheuttaa ruusuissa kukkien värien muuttumisia esim. punaisesta valkoiseen. Muuntautuneesta versosta otettu “klooni” yleensä säilyttää tämän muuttumisen. Värinmuutos on joskus ohimenevä. Ruusupuistoissa voi tätä ilmiötä nähdä. Minua opastettiin. Muuten olisi jäänyt näkemättä.
Tuolla aiemmin kysyt orkidean ja sienen symbioosista. Orkidean siemen on pölyn kaltaista, jotta se lentäisi mahdollisimman kauas. Siinä ei ole mukana eväspakettia, kuten niin monella muulla siemenellä, jotta voisivat kasvattaa sirkkalehdet ja juuret jne. Siksi sen pitää luonnossa löytää sopiva sieni, jonka kanssa mennä kimppaan. Myöhemmin kasvin päästyä hyvään kasvuun, sienen merkitys vähenee. On lajeja, joille sen sanotaan olevan jatkossakin tärkeä, esim. venuksenkengät ja meidän omat kämmekkämme.
Aikoinaan tämä oli suuri pulma orkideankasvattajille: vain emokasvinsa välittömään läheisyyteen pudonneet siemenet itivät. Myöhemmin kun tämä sieni hoksattiin se alettiin korvata tietyillä ravintoaineilla - siksi orkideoita kasvatetaan steriileissä pulloissa. Ja joskus 1950-luvulla opittiin löytämään erikoistumattomat solut ja tällä meristeemilisäyksellä saadaan emokasvinsa kopioita - loputtomasti samanlaisia.
Lisäys : nämä sienet ovat jotain mikrobeja. Ruukkuihin silloin tällöin ilmestyvät sienten itiöemät ovat luonnollisia kasvualustan esim. kaarnan lahottajasieniä ja jotain hiippoja
tiistai, 8. syyskuuta 2009 - klo 10. 54 (yli vuosi sitten), s. 55
Tietääkö joku, miten ko haastattelun voi nähdä?
Tarkoitin tiätysti kuulla.
tiistai, 8. syyskuuta 2009 - klo 10. 54 (yli vuosi sitten), s. 58.
Kakapo, kysyisin lähemmin miten taivuttelit juuria. Voisko muut kertoa kokemuksistaan? Itse taivuttelin V. tesselatan juuria siten, että kastelin juuret kunnolla ja laitoin postin vahvalla kumilenkillä vedon päälle. juuri taipui eikä katkennut. Erään katleijan pintajuuren taivutin vastaavasti pienen kiven avulla. Lopputulosta tästä en voi vielä kertoa, koska yritys on vielä kesken.
tiistai, 22. joulukuuta 2009 - klo 20. 37 (yli vuosi sitten), s. 62.
Mä olen käyttänyt kasteluun, upotus- ja hananallak., kädelle miellyttävän lämpöistä vettä. Lämpöinen vesi kastaa juurisolukon nopeammin kuin kylmä, simämääräinen oma havainto. Upotuskastelun pituudeksi on riittänyt, että veden pinta tulee katteen yläpinnalle, jonka jälkeen tyhjennän ruukun vedestä so. valutus tyhjäksi. Mielestäni alustan tulee olla sellaista, että vesi lorisee nopeahkosti pois ruukusta.
Liikakastelu on pahasta.
Kiitos vastauksista!!!
Mikä ihme saa tavis-perhosorkidean kukat kasvamaan väärin päin? Kasvin tylsistyminen ja vaihtelunhalu…?
Mieheni nimittäin osti itselleen (jep, hänelläkin on 3 perhosta…) vuosi sitten perhosorkidean, joka kukki tosi pitkään ja kauniisti - ja kaikki kukat olivat ja tulivat oikein päin. Nyt talven aikana yksi perhosensa väkersi kukkavanan ja siihen 5 nuppua, joista yksi on avautunut. Ja kukka on väärin päin! näyttää oudolta… Loputkin nuput näyttävät olevan väärin päin, eli kukat avautunee hassusti ihan ylösalaisin. Voisiko siihen vaikuttaa valon suunta tms? Hänen rehunsa ovat joutuneet sattuneesta syystä olemaan pohjoisikkunalla, ja mieheni pohti voisiko lumihangesta heijastuva valo aiheuttaa moisen vinsahtamisen. Taivaalta kun ei juurikaan sitä valoa ole tullut nuppujen kehittymisen aikana. Tosi oudon näköinen se kukka kyllä nyt on ja vielä oudomman näköiseksi menee, jos kaikki viisi ovat "pää alaspäin".
Muita syitä en tuolle tiedä kuin valo ja sen suunnan vaihtelut. Ihailin aikoinani Peter Greenin perhosten tasaisesti ja tiheästi rivissä tiukassa järjestyksessä avautuneita kukkia, jollaisia yleensä on näyttelykuvissa. Hänellä perhosten yläpuolella 30-40 cm päässä olivat valoputket.
Omieni kukintovarret vinksuvat sinne sun tänne, mutta kukat ovat kuitenkin oikein päin. Enkä muista, että avautumassa oleva kukka tällä lajilla myöhemmin kääntyilisi. Poikkeavat tyypit ovat kuitenkin virkistäviä 
Aloittelija orkideankasvattaja kyselee mitkä orkideat ovat helppohoitoisia, tavallisen perhosorkidean lisäksi? Eli mitä kannattaisi kokeilla, jos orkidean kasvatus kiinnostaa? Antakaa vinkkejä!
Periaatteessa kaikki orkideat ovat helppoja silloin, kun ne kasvavat oikeissa olosuhteissa. Mieti millaisen ympäristön voit tarjota kasveillesi. Onko asuntosi valoisa tai varjoinen? Millaiset lämpötilat siellä vallitsee? Saatko kasvisi mahdollisesti kesäksi ulos? Kiinnostaako kasvikaappi tai vastaava?
Periaatteena on se, että risteymät(hybridit) ovat helpompia toisaalta luonnonlajeja arvostetaan enemmän pidemmälle edistyneempien keskuudessa. Jostahan kuitenkin harrastus on aloitettava ja mielestäni on hyvä edetä pienin askelin, ettei koe sitten suuria menetyksiä ja turhaudu vallan suotta. Tarkkailemalla kasveja oppii parhaiten. Toki hyvät kirjat auttavat alkuun ja antavat hieman suuntia.
Mielestäni helppoja lajeja löytyyt (huom, tämä ei ole mikään kattava lista) seuraavista lajeista: Ascocendat, cattleya-hybridit, dendroista yleisimmät hybridit, paphiopedilumeista löytyy mukavia kasveja: Nämä ovat omia suosikkejani, koska meillä ei ole kovin valoisaa ja saan kasvit kesäksi ulos ja talvella on tarjota yksi viileämpi huone. Rhyncolaeliacattleyat, joista useimpia kutsuttiin ennen potinaroiksi ovat värikkäitä ja pärjäävät hyvin ikkunalaudalla silloin, kun on tarjota niille paljon valoa ympäri vuoden. Toki muistakin lajeista löytyy mukavia ja vaatimattomiakin kasveja. Kannattaa tutustua,
Itse olen vähäisellä kokemuksellani tykännyt kovasti Dendobium nobile-hybrideistä ja em. ex-potinaroista. Eli ne kukkivat kiltisti hoidossani varsin vähäisellä touhuamisella. Ascocenda on kuitenkin vähän työläs.