Hän oli viettänyt sunnuntaipäivää aivan rauhassa yksin kotona kun yhtäkkiä huomaa selvän nautaeläimen nurmikolla. En saanut aivan selvää mutta ikäänkuin olisi ollut kyseessä sonninmullikka, ylivuotinen sonnivasikka.
Mullikka oli tunkenut itsensä naapuritontin pajukkoon ja näyttänyt siltä että pysyy hetken siellä. Isosisko oli nopeasti mennyt naapuriin apua hakemaan ja kyselemään tietääkö kukaan sen naapurin numeroa, jolla on vähän matkan päässä lehmiä. Eivät tienneet numeroa mutta naapurinemäntä oli pinkaissut pyörällä sanomaan.
Pian oli tullut kaksi miestä sieltä lehmätilalta mullikkaa hakemaan ja siinä vasta rytinät alkoi. Miesten tapa on kautta aikojen pakannut olemaan sellaista taistelujen kautta voittoon tyyliä joten oli alkanut moinen suhina mullikan ja miesten välillä ja oli hyökkäilty puolin ja toisin.
Isosiskolla oli suvun geenit nousseet taas pintaan (Pystymme vain kriisin keskellä hyvin tervejärkisiin tekoihin) ja hän oli hakenut vesisangon jolla houkutteli mullikkaa. Elukka oli rauhoitunut ja lähtenyt seuraamaan sankoa/isosiskoa ja eläin oli saatu kotiin turvallisesti.
Sitä isosisko manaili hartaasti että mnkä juutinan tähden hän kantoi sen vesisangon täysinäisenä kotiinkin, niinkuin ei nyt muuten käsiä särkisi?
Humalaista nautaeläintä en ole nähnyt mutta kukosta olen kuullut jutun kun pöhnässä pörräsi. Ensin taisteli peilikuvansa kanssa, sitten kiekui hulluna, prissasi kanoja ja lopuksi sammui. Ja oli seuraavana päivänä niin hiljaista poikaa että.
Vanhempien naapurissa Ihodessa lehmät pääsi viime tiistaina ulos. Siellä ne hännät pystyssä laukkasivat pitkin laidunta ja sitten rauhoittuivat märät turvat heinikossa aterioimaan. Vasikkaakin kävin rapsuttelemassa. Ei pöllömpää.
Vanhemmillä on vanha mökki siellä. Vai että Vakka-Taimi… Miksiköhän äiti ei ole siitä puhunut…? Harmi, etten pääse joka päivä nyt nettiin, kysyisin muuten ajo-ohjeita…
On selvästi pari muutakin lehmärouvaa saamassa siellä vasikan, on kyljet sen verran leveänä. Ja edellispäivänä äiti teki uunijuustoa ternimaidosta! Herkkua!!!
Netistä löytyy Vakka-Taimen sivut kuuklaamalla, siellä on myös ajo-ohje. Erikoinen ja persoonallinen paikka, sieltä löytyy tosi aarteita! Varaa rutkasti aikaa kun sinne menet, se on enemmänkin sellainen harrastuspohjalla toimiva paikka, ei perinteinen puutarhamyymälä hinta- ja nimilappuineen. Mutta on siellä kaikkea sellaista mitä ei muualta löydy!
Harmi kun ei vielä tuolloin käydessäni olleet omenat kypsiä, viime elokuussa ne söivät omenanpaloja kädestäni! On ne mukavia elikoita nuo lehmät, aina seurailemassa aidan takaa mitä me puuhaillaan tie toisella puolella ja sitten aina välillä pitää mölästä navetassa olevalle vasikalle. Symppiksiä
Maisemanhoitajalehmiä eilen iltapäivälevolla ja märehdintätauolla Laajalahden luonnonsuojelualueen rantaniityllä. Netin tietojen mukaan ovat supisuomalaisia kyyttöjä. Lehmä on kyllä jotenkin niin "rauhoittava" eläin.
Lehmä tekee maalaismaisemasta viimeisen päälle rauhallisen. Ahkera se kuitenkin on. Leuat jauhavat silloinkin, kun se lepää. On vähän kuin ahkerat naiset, jotka neulovat sukkaa televisiota katsoessaankin. Kaiken varalta anteeksi, hyvät naiset tämä vertaus.
Minä oon aina tykänny lehmistä. Varmaan johtuu siitä, että olen maatalosta kotoisin. Nykyään ei vaan ole enään kenelläkään tutulla lehmiä, että voisi käydä puhuttelemassa ja rapsuttelemassa
Nelli oli aikoinaan mun suosikki lehmä. Oikein lempeä ja rauhallinen vanha rouva, joka tykkäsi rapsuttelusta.
