Piti oikein katsoa tätä lehmäketjua, on ne todella kauniita eläimiä, olen aina pitänyt lehmän silmistä, se ihanan lempeä katse! Nuoruudessani isäni lähetti minut, vaikka maatalosta en olekaan, emäntäkouluun. Sieltä jäi monta mukavaa ja ei niin mukavaa muistoa. Ei niin mukaviin kuului, että minä EN oppinut lypsämään käsin. Sain jopa erikoisopetusta karjakolta, mutta hän luovutti lopulta sanoin, "olet ensimmäinen kokemani toivoton tapaus". Emäntäkoulu tuli käytyä, mutta lypsytaitoa ei tullut, en tosin olisi koskaan tarvinnutkaan.
Lämpöliivi ja kaikki Elviksellä - ei tule vilu pienelle niin herkästi.
Söpöliini Elvis:-)
Tässä esittäytyy Elena. Elena on n. 1,5kk ikäinen typsykkä. Neiti on päässyt ulkoilemaan narun päässä kun lakkasi sisätilat miellyttämästä. Karsinan aidat ovat yli metrin korkuiset, mutta kevyesti hän ponkaisee yli. Karkumatkalla neitiä eivät juuri lehmien laitumien aidatkaan häirinneet, vaan kun ottaa riittävästi vauhtia niin läpihän niistä pääsee. Koska aidat saisivat vielä toistaiseksi pysyä ehjinä, saa neiti pysytellä tukevan köyden jatkona. Kovaan ääneen hän tosin yrittää esittää vastalauseita. Toivottavasti seuraavat pari vuotta hiukan rauhottavat, tai muuten lypsy voi aikanaan olla melko mielenkiintoista.
Oi,ihana!!
Ihana söpöliini!
Voi kuinka soma! Minä sitten tykkään lehmistä, vaikka en koskaan ole ollut niiden lähellä.
Muistan tapauksen menneiltä vuosilta, kun toinen poikamme oli aivan pieni, ehkä semmoinen parivuotias. Hän istui auton takapenkillä ja katseli sieltä ohi kiitäviä maisemia. Yht´äkkiä hän huusi riemuissaan: "katso isi, possuit!" Katsoimme heti siihen suuntaan, johon pojan sormi sojotti, ja laitumellahan oli -lehmiä.
Arvatkaas nauroimmeko isännän kanssa! Tämä tulee aina mieleeni nähdessäni lehmiä. -"possuit".
Ei se mitään jos pari vuotiaalta vielä menee sekaisin. Suunnilleen 15v sitten (kun lehmiä näkyi maalaismaisemassa huomattavasti enemmän) tuli vanhempieni naapuriin käymään sukulaisperhe Nokialta. Heillä oli kaksi lasta, muistaakseni olivat 2. ja 4. luokalla koulussa. He tulivat sitten käymään vanhempieni luona tutustumaan maatilan touhuihin. Kumpikin katseli ihmetellen lehmiä ja kysyivät “Mitä nuo ovat? Mitä niillä tehdään?”
Voi ihana Elena. Meilläkin oli aina välillä semmoisia “perävasikoita” jotka saivat jallailla pihapiirissä hyvin vapaasti kun eivät navetassa kerran pysyneet. Ja hyviä lehmiä niistä aina tuli, antoivat käsitellä varsin luottavaisesti : )
Kun vanhin tyttäreni oli joku 4-5 vuotias asuttiin ihan just lehmälaidunten kupeessa. Iltaisin sit käytiin kävelyllä ja syöteltiin lehmille voikukkia sähköpaimenen yli. Kerran tytär sit kysyi: Miks noilla lehmillä on noin monta pippeliä…
ja minä kun tokaisin meidän 16-v pojalle kun ajettiin lehmien ohi että “kato, kiva kun vielä joskus näkee lehmiäkin” niin siihen poika että “ei noi ole lehmiä, ne on sonneja, niillä on sarvet”. Ei auttanut kun kysäistä että mistä asti sonneilla on ollut utareet. Ja poika sentään on käynyt useamman kerran navetassakin.
Muistan kuinka ystäväni kertoi kun olivat olleet etelä-Suomessa matkalla autolla ja nuorimmaisensa oli nähnyt laitumella lehmiä; tyttö oli osoittanut lehmiä ja sanonut äidilleen: "Äiti kato, poloja"!
(Eihän täällä näy muita kuin poroja tienvierillä.)
Elämän pieniä ihmeitä
No jopa on veikeän näköinen nauta, mikä rotu tuo on, tuollainen mahtava tukkakin :). Vasikka näyttää eri rotuiselta.
Rotu on siis highland cattle, ylämaan karjaa ovat.
Tässä tämän aamun kuvaa, äskeiset oli eilisillalta.Eu-korvikset korvissa. 
Vasikan pitäisi kyllä olla ylämaalainen, tässä kuvassa oikeassa laidassa (oletettu 
isä) 
Oih,juuri tuollaisen ammun minä haluaisin! Ei voi olla kauniimpaa kuin pörröinen vasikka
Voi kuinka suloinen pieni vasikka!! On nuo sitten kauniita nautoja nu ylämaalaiset!
Kyllä on komeita elukoita ja aivan mahtava tuo vasikka, ihana turvake. Ihanko omaa karjaa ovat, vai jonkun muun? Voi kun joskus tulisi vastaan työpaikka, jossa olisi tuollaisia hoidettavia, mutta ei, aina vaan tavallisia maidontuottajia.
Sepä se, kun ei noissa juuri hoitamista ole ;-) ( meilläkin oli aiemmin friisiläisiä..)
Omia ovat, mutta ei noita vielä montaa ole. Ensimmäiset 5 hiehoa ovat nyt _vähitellen_ poikineet, vielä puuttuu yksi vasikka. Sonni on vuokralla meillä, ja seniorikansalainen jo-- siitäkö johtunee että poikimiset eivät kaikki ajoittuneet kevääseen/kevättalveen niinkuin toive olisi..
Tällä hetkellä ovat lähinnä maisemanhoitajia, tai ehkä lemmikkejä. Kunhan lauma kasvaa niin eiköhän noita lihoiksikin mene. Tähän astiset vasut ovat tyttöjä kaikki, joten pääsevät emoiksi itsekin, ja mahdollinen sonnivasikkakin olisi jo varattu siitoskasvatukseen hyvän suvun takia.
Ovat he suloisia, varsinkin pienen pieni vassu, ja etufleda on aika kähee