NYT uskallan aloittaa oman gallerian, mitä kyllä olen yrittänyt jo monesti aiemminkin, mutta johonkin systeemi aina tökkää. Lisäänpä siis nyt vain lyhykäisen aloitusviestin, jos vaikka valmiiseen ketjuun olisi jo näppärämpi lisätä uusia viestejä. 
No niin, jatketaanpa aiheesta, kun sain pienimmän unille ja isäntä lähti kolmen muun kanssa asioille.
Ostimme siis kesällä 2008 nykyisen talomme ja pääsimme muuttamaan tänne saman vuoden lokakuussa. Seuraava kevät oli minulle siis varsinaista ihmeiden aikaa. Olin aivan kokematon pihahommissa ja ihmettelin ihastuksissani joka puolelta nousevia kippuroita, jotka sittemmin osoittautuivat vähemmän ihastuttaviksi vuohenputkiksi. 
Tämä maisema hurmasi meidät heti ensivierailulla, kun olimme taloa katsomassa:
Kuva on otettu suunnilleen tontin puolivälistä, pihasaunan nurkalta. Tonttimme on noin puoli hehtaaria ja vähän hassun mallinen suorakulmainen suikale peltojen keskellä. Maisemissa ei tosiaan ole moittimista, mutta kyllä välillä miettii, että olisi helpompaa, jos suuntaa olisi vähän sivuille päinkin enemmän.
Tämä kuva on samaisesta sijainnista vasemmalle päin. On tilaa hengittää.
Ensimmäinen (ainakin melkein) hankinta uuteen kotiimme oli ajoleikkuri, koskapa tuota nurmikenttää saa olla leikkaamassa aivan koko ajan. Myös etupihan puolella on runsaahkosti nurmialuetta, joten sarkaa riittää. Etupihalle minulla (ja meillä) on kuitenkin monenlaisia suunnitelmia, joilla pienentää nurmikon valtaamaa alaa. Siihen liittyy paljon kasvien siirtelyä, kaivuuhommia, kukkapenkkien perustamista ja sorastuksiakin. Katsotaan, mitä niistä tulee.
Voi, saat olla onnellinen, kun nurmisilppua riittää. Parempaa katetta ja lannoitetta ei olekaan.
Tässä talomme etupihan puolelta kutakuinkin siinä kunnossa kuin sen ostimme. Nykyisin pihassa näkyy huomattavasti enemmän elon merkkejä. 
Sisääntulo on suorastaa ankea. Tahtoisin siihen terassin ja jotain "paraatimeininkiä", nyt näyttää vähän siltä kuin sivuovesta sisälle hiippailisi. Oven paikkeilla oleva suuri koivu ei ole enää pystyssä. Sen kanto suorittaa nyttemmin pöydänjalan virkaa. Suuria vaahteroita on pihatien varrella kaksi. Molemmissa on valitettavasti jonkin verran lahoa ja kuivuneita haaroja, joten en tiedä, joutuuko ne jossakin vaiheessa kaatamaan. Vauvavaahteroita on pitkin pihan laitoja, että sieltä saisi kyllä siirrännäisen, jos haluaisi.
Monenlaista puuhaa on kolmen kesän aikana pihassa riittänyt. Nykyisin en enää tituleeraa itseäni aivan kokemattomaksi puutarhahommissa, mutta noviisitasolla porskutetaan vielä eteenpäin tiukassa etukenossa. Kiitos penttiläisten, olen jo oppinut tunnistamaan suuren osan pihamme kasveista, mutta silti yllätyksiä aina välillä tulee eteen. Kuten tämä kaunokainen, jonka huomasin vasta toissa iltana, kun kameran kanssa pihalla kuljin.
Kokoa pensaalla on jo sen verran, että on varmana ollut tuossa ainakin pari vuotta, mutta koko täällä asumisemme ajan en ole puskaa noteerannut. Hauskinta tässä on, että koiranheisi pilkottaa aivan talomme nurkalla olevan pihlajan kyljestä ja ainakin miljoona kertaa tuossakin olen häärinyt.
Emo, totta tuokin, jos vain joskus viitsisi kerätä silput talteen. 
Niin siis tämän kuvan piti näkyä aiemmassa viestissäni:
Lumipalloheisiähän pihassa on pari etupihalla ja yksi takapihalla. En oikein tiedä, miten noita pitäisi leikata. Kovia ovat versomaan, mutta melko notkeita ja remottavat miten sattuu, kun ovat painavasti kukassa.
Ohhoh, onpa ylivaloinen kuva, mutta ainakin näkyy, mistä puhun. Olisiko tuo heisi parhaimmillaan aitana, vai tuollaisina yksittäisinä puskina? Tarttis varmaan pitää vähän pienempänä ja tiiviimpänä. Nyt ovat liki parimetrsiä mammutteja ja koostuvat piiiiitkistä piiskoista. Tuossa puskat pari vuotta sitten.
Oi mikä piha, lääniä riittää tekemään vaikka mitä!
Kiitos, iiris-kukka! Tilaa kyllä on, mutta hassussa muodossa, kuten todettu. Mutta riittää tässä silti tekemistä.
Tuohan on kuin pieni kartano. Kiva kun on tilaa, mihin laittaa. Loppu-elämän projekteja nämä puutarhahommat.
Lumipalloheisi on yks mieleisimpiä, ihan vielä ei omia ole. Kauniisti kuvattu. 
Alunalkujaan ajatuksenani oli laittaa tähän galleriaan ensin pientä historiikkia pihamme tapahtumista vuodesta 2008 eteenpäin (silloin muutimme tänne), mutta vaikuttaa siltä, etten saa aikaiseksi, joten laitanpa jotain tuoreempaa.
Viime kesänä sisääntulomme viereinen oja näytti tältä:
Paikasta on melkein mahdotonta saada hyvää kuvaa, mutta nykyisellään oja on tällainen (projekti kesken, toim. huom.)
Kävin räpsäämässä äsken kuva, joten en ehtinyt raivaamaan sotkuja taustalta, pliis forkiv mii! 
Niin on tuolla kivien seassa kukkiakin, mutta aika vähäisessä kukassa ovat. Kivikossa yksi kurjenpolvi tällä hetkellä kukkii.
Ja taustalla liljat tietysti kukassa.
Mukavaa, että olet avannut oman gallerian! Maalaispihat ovat niiiin lähellä sydäntä, kun itselläkin sellainen on. Ihania peltomaisemia siellä päin, oli tontti minkä muotoinen tahansa. Tsemppiä pihanlaittoon - ja gallerialle myös!
Tuo kivikon rakentaminen on vienyt mehut kesäkuussa, mutta eilen nyppäsin itseäni niskasta ja kaivoin pionit ja kallionauhukset esiin.
Ennen (kesäkuulla):
Jälkeen:
Tarkoitus on siirtää nämä tästä jollain aikataululla tai ainakin kaivaa ylös ja laitella uudestaan, joten en tuota aluetta sen kummemmin alkanut rakentelemaan. Heitin kanalasta likaiset purut tyvelle, niin saadaan vuohenputkeen uutta potkua. 
Kallionauhuksetkin vaatisivat tukea, mutta jahka tästä joutaa…
Kiitos, Tuulia-tuu. Ihanaahan täällä on ja pikkuhiljaa kun tekee, niin kivaa riittää. Kiireellä ei ole siunausta, sen olen oppinut. 
Kunhan kasvisi kivikossa kasvavat ja tuuheentuvat, tulee siitä kivikosta tosi nätti. Ja kyllä kannatti noin nätti ja iso pioni kaivaa esille.
Kallionauhuskaan ei varmaan tarvitse lisätukia, kunhan saa kasvaa tuuheammaksi ilman rikkojen kilpailua.
Anita, niin kannatti. Toivotaan, että tuo nauhus saa lihaa luiden ympärille ja jaksaa kohota pystyyn. Reunimmaiset huiskaleet vain kävivät makuulle perkaamisen jälkeen.
Kivikko alkaa näyttää tosiaan paremmalta vasta ensi kesänä, mutta ikävä puoli tässä on se, että meidän tilukset on nyt myynnissä (vink, vink). Onneksi sentään rakensin sen tuohon tien viereen, niin voi sitten käväistä aina ohiajolla katsastamassa, mitä kuuluu.
Onpa kuin onkin tuo kallionauhus pysynyt pystyssä ja kukkii nyt kauniin loistavin kukin. 
Tuo penkki on sellainen, joka pitäisi kaivaa ylös, mutta toin siihen kuitenkin Kannuksesta maalta yhden siirtokasvin, jonka kuvittelen olevan joku perenna. Tietäisköhän joku?
Keskeneräinen työmaa on saanut uutta ilmettä.
Ennen:
Suunnittelin ensin tuollaista kaarevaa reunusta (kivet kankaan päällä keskellä), johon olisin käyttänyt sitä sellaista "puukeppinauhaa", mutta päädyinkin toisenlaiseen ratkaisuun kotipihan antimista.
Reunuksena on siis käytetty kattotiiliä, jotka eivät tuosta kaarevasta osiosta kyllä ole kaatumaisillaan, vaikka kuvassa siltä näyttääkin. Kivikasat ovat noista sijainneistaan muuntumassa liuskaksi tuohon pitkän osan päähän, jota ei tässä kuvassa ole vielä täytetty mullalla. Pääty on siksi vielä avoin, että siitä pääsi kottareilla näppärästi kippaamaan multaa tuonne perälle.
vautsi!