Jospa uskaltautuisin minäkin omasta pihasta tänne tarkoin rajattuja kuvia laittamaan.
Sen verran historiaa, että omistuksessamme tämä vanha 40-luvulla rakennettu lypsykarjatilaidylli on ollut keväästä 2003. Karjaa ei enää ole paria kania lukuunottamatta, mutta tunnelma on säilynyt.
Talon alkuperäinen osa on hirttä ja laajennuskin on 80-luvulla tehty hyvällä maulla. Puutarhaa olen pikkuhiljaa rakentanut mieleisekseni.
Kivikko tehtiin ensimmäiseksi, ja se oli pojalle mieleen:
Pihaan sisääntulo on muovautumassa kellokukkien, unikoiden ja muiden itsestään kylväytyvien/ leviävien puuhamaaksi.
,,,jonka reunassa Titamiinilta saadut humalat suojaavat katseilta aivan pihassa kulkevalta kylätieltä:
Voi kuinka kiva nähdä sinun pihaasi Liisukka - niin rehevää ja kaunista
Rakastan sormustinkukkia,
unikoita...
... ja kellokukkia.
En harrasta värisuunnittelua, vaan piha on varsinainen sekametelisoppa - siis Cottage Garden!
Näkymä kylätieltä ulkorakennuksiin
Vähäisistä pihassa alkujaan olleista kasveista upein on tämä pioni
ja toinen tämä (nuokku?)syreeni
Parasta omassa puutarhassa on uusien kasvien näkeminen ensi kertaa kukassa.
Tänään sykähdytti roosanpunainen ihanuus
joka ei olisi paremmin voinut vieruskaveriaan valita:
Ja lehtorikkona muistelen tämän olevan:
Aivan mahtava maalaispiha rakennuksineen! Jos me saamme sen lottovoiton niin sitten ostan tuollaisen. Punamullalla maalattuja aittoja, sauna, pirtti, latoja, vähän pellonreunaa, maakellari, vanhoja istutuksia. Ekstrana voisi olla se järvenrantakin.. aahh..haaveita vain..
Samat toiveet on mullakin kuin pirjoh:lla! Tuo on aivan ihana. Hienot sormustinkukat ja erikoisen väriset unikot. Ja pionikin on niin hempeän värinen!
Heh, kuvista rajaan rojukasat ja rumimmat osat pois 
Pikkuhiljaa pihaa tehdään oman mielen mukaiseksi ja pikkubudjetilla tietty.
Kasvihuonekin mulla vielä on -polttamisyrityksistäni huolimatta, sen vierellä viime vuoden syyskylvöt
Tänään aloiteltiin laatoitusprojektia rapun eteen. Ja arvaahan sen, kun tässä talossa alkaa jotain tekemään, niin voi olettaa että vastaan tulee ihan jotain muuta hommaa ensin, jotta päästään siihen varsinaiseen...
Meiltä löytyi murtunut kivijalka, jota seuraavaksi ruvetaan tukemaan.
Piha näyttää ainakin työmaalta...
ja tässä "potilas"
Täytyy välillä laittaa iloisempaa katseltavaa.
Kasvihuoneesta sisältä -harsoilla varjostan kuumimmalta paisteelta.
ainakin teillä on ihan kunnon työvälineet. meillä yleensä vain lapioilla yritetään ja sitten hommat useimmiten jääkin kesken..
No joo -noita "rojuja" onkin sitten katteltava pihassa aina -ne kun on ison pojan (lue: miehen) "leikkikaluja".... Kaikkine välttämättömine lisälaitteineen, joiden määrä aina vain kasvaa....
Humalaikkunasta katsottuna näyttää betonimyllykin melkeimpä kauniilta
Vaahteraan kurkottaa jo tämä humala -kuinkahan korkealle kesän aikana ehtii?
Konsolintupakka aloitti kukinnan, vaikka pituutta ei paljoa vielä olekaan
Lähikuva kukasta
Yksi uusi elämys koettiin, kun purppuratulikukaksi täällä aiemmin tunnistettu kasvi avasi kukkansa.
Kuivuus veloittaa pituutta, sitä on vain kolmekymmentä senttiä.
Uudenlainen akileijakin kurkistelee maailmaa