Onhan innokkaita itämään pellavaliljat! Kaivoin vihdoin esiin siemenpurkin ja huomasin, että olivat jo kasvattaneet sentin mittaiset juurihaituvat. Heitin ne silti multaan, toivottavasti vielä lähtevät kasvamaan.
Miten voivat pellavaliljat tänä vuonna Araminta, mulla ne muutama haiventa on kyllä edelleen elossa, saa sitten nähdä saanko ne joskus kukkimaan. Viereen olen saanut myös muutaman paratiisililjan. Pitkäjänteistä hommaa tämä, mutta hauskaa!
Kyllä niitä oli tänäkin vuonna kukassa ja siemeniä tulee. Kaupunkipihan penkin, jossa pellavaliljat majailivat, oli myyrä kaivellut, mutta muutama kukki täälläkin ja muutamalla kukalla. Huono paikka tosin niillä, kun kasvavat “kallionsiivousprojektissani”, multatila on ihan liian matala. Se tykkää näköjään kiskoa pikku sipulinsa aika syvälle. Täytyy miettiä parempaa paikkaa, kun on taas taimiakin kasvamassa,
Kurppa raportoi, etteivät olleet viihtyneet. Kun hänellä on savimaa ja täällä ei oo savea mailla halmeilla, saattaa ero olla siinä, vaikka olivat kohopenkissä. Kun se on kotoisin vuoristosta, saattaa olla, että se itää sulamisvesiin ja pärjää muuten aika kuivissa oloissa ja tykkää läpäisevästä maasta. Olen mielestäni huomannut, että vaikka se vaatii lämpöä itääkseen, sietävät pikku taimet hyvin sahaavia lämpötiloja (kylmiä öitä ja paahteisia päiviä), sekin vuoristokasville tyypillinen ominaisuus.
Laitapa kuva sun haituvista, katsotaan, onko samanlaisia kuin mulla. Kovin isoksihan se ei kasvakaan ennenkuin on päättänyt kukkia.
Mullakin on nyt pari paratiisililjaa ja siemeniä, kylvetäänköhän ne syksyllä vai keväällä? Saattaisivat olla kauniita yhdessä, jos kukinta osuu samaan aikaan.
Ylemmässä kuvassa pellavalilja ja alemmassa paratiisililja. Luin että lehdet ruskistuu syksyllä ja niin näyttää tekevän. Otin niin vähän siemeniä siemenkirjeestä, joten taimia tuli niin vähän. Talvella olen laittanut lumihankeen ja siitä ne sitten keväällä lähti kasvamaan, heinäksi olisin luullut jos ei olis erillinen laatikko missä ne oli ja kun laitoin maahan niin pikkusormen pään kokoset sipulit oli heinän päässä, siitä tiesin että taitaa ne olla pikkusia liljavauvoja…jeee…Toivottavasti saan lisää siemeniä ens talveksi.
Saman näköisiä on sun pellavaliljat kuin mullakin. Kahtena ekana vuonna se tekee vain tuollaisia huitulalehtiä, nekin kasvavat vain alkukesästä, se aloittaa sipulin kasvatuksen heti, kun yhteyttävää lehtipintaa on tarpeeksi, Toisen vuoden lehdet ovat vähän leveämpiä, mutta eivät paljonkaan korkeampia. Jos ne tykkäävät paikasta, kukkivat useimmat jo seuraavana vuonna. Sen näkee heti kun nousevat maasta, niihin jotka aikovat kukkia, nousee jo maasta sellainen lehtitupas, ne jotka haluavat vielä kasvattaa sipulia, ovat samannäköisiä kuin ennenkin. Ekalla kertaa on kukkavarsi vielä aika lyhyt, n. 30 senttiä ja kukkia vain 1-4. Olenkin miettinyt, olisko hyvä ajatus katkaista nuppuvarsi vielä pois, jos sipuli kasvais paremmin ja jo seuraavan kesän kukinta olis sellaista kuin parhaimmillaan, toistakymmentä kukkaa / varsi. Luultavasti ainakin kukinnan jälkeen kannattaa kukkalatva katkaista, jotteivat käytä voimiaan siementuottoon - paitsi tietysti jättää sen verran siemenkotia kypsymään kuin haluaa.
Mulla on nyt muutama kota kypsymässä eli luultavasti tulee siemeniä, voin lähettää, jos tarttet.
Mutta - laitoitko myös pellavaliljat lumihankeen? Ainakaan syksyllä kylvetyt ei oo kellään itäneet, sensijaan itää mielellään keväällä suoraan huoneenlämmössä eli kylmäkäsittely lienee ihan turha kiemura, jos edes toimii. Tiedätkö tartteeko paratiisililja kylmäkäsittelyn?
Piti mennä tarkistamaan miten olen laittanut pellavaliljan ja tosiaan olen keväällä kylvänny sen sisälle ja elokuussa 2012 istuttanut haivenet ulos mutta paratiisililjan laitoin lumihankeen talvella ja toukokuussa istutin ulos. Paratiisililjasta luki että tartte kaksi kylmäkäsittelyä mutta meni kyllä ihan normaalisti, samoin kun muut.
Jos ei siemenkirjeissä ole lisää siemeniä niin voi olla laitan sulle pyynnön, mutta katsotaan sitten talvella. Kiitos sulle palataan asiaan!
Alkuja näkyy:)
Tässä ainoa kallion päällä hengissä oleva pellavalilja lumettoman talven jälkeen. Neljästä nupusta yksi kuivahti, muut näyttävät aukeavan. Maalla penkinpäässä värkkäävät nuppuja, mutta käyn siellä vain harvakseltaan itikka-aikaan. Siivosin tään heinettyneen kallionpäällisen toissa kesänä (vieläkin vähän kesken) ja viime talvi harvensi aika paljon ohuessa mullassa kasvaneita kasveja, jopa ketoneilikkaa ja mehitähtiä. Kolmesta kokeilussa olleesta pellavaliljasta vain tää nousi keväällä. Viime kesän taimet on talvehtivat taimilavassa melko hyvin, mutta nousivat esiin tavallista myöhempään. Taimitappioita tuli muuten aika paljon, kun lunta oli vain muutama sentti muutaman viikon ajan. Eli ei tää minusta erityisen talvenarka kasvi ole.
Etsiskellessäni muuta lilja-asiaa (kaukasuslijan siemenkasvatusta) törmäsin tähän sivustoon, jossa on mitä mainioimmat selostukset liljojen eri luonnonlajeista ja niiden jalostuksesta kauppatavaraksi.
http://www.bdlilies.com/research.html
Tämmöistä kerrottiin pellavaliljasta (kopsaan tähän, kun juttu on noin miljoonan näytön sivun pituinen ja niin mielenkiintoinen, että mulla on ainakin tunti mennyt jämähtäessäni lukemaan milloin mitäkin ennenkuin ehdin pellavaliljaan asti).
Lily Bulb - 'L. pumilum' (Species or Wild Lily)
Quite possibly the easiest of all Lilium species to grow, Lilium pumilum is well suited to a site in the rock garden. The small, highly fragrant Turk's Cap flowers are scarlet red in color and are usually without spots. Occasionally a few small flecks of black will appear in the flower throats. Having a wide range throughout China, Korea, and even into Siberia. Lilium pumilum sets seed freely, but allowing it to do so also seems to shorten its life span. Unless you have a good stand of them going, remove all but one seed pod from each plant. As is with Lilium Regale, Lilium Pumilum is apomictic meaning it will produce viable seed without polination. It doesn't matter what pollen may be used on Lilium pumilum, it will produce seed genetically identical to the partent plant.
Seed will flower in 18 months following germination. Excellent in the butterfly garden, both they and little girls love it.
Jutussa kuva villinä rehottavasta pellavaliljakasvustosta, yläpuolella juttu keltaisesta pellavaliljasta, josta en oo koskaan kuullutkaan. Tuon tulipunaisen värin takia siihen ihastuinkin aikanaan. Suomen oloissa ei tuo 18 kuukautta pitäne paikkaansa, ehkä Englannin kauppatarhojen kasvihuoneissa pääsevät siihenkin.
Pääkohdat suomeksi: Mahdollisesti liljoista helpoin kasvatettava, siementää runsaasti, mutta siementäminen lyhentää kasvin ikää, kannattaa jättää korkeintaan yksi kota kasvia kohden. Ei tarvitse pölytystä ja pölytettynäkin tuottaa aina emokasvin kanssa identtistä siementä. Kukkii 18 kuukautta itämisestä.
Vaikka kaukasuslijastakin oli artikkeli, ei siinä puhuttu siemenlisäyksen metodeista eikä Theseedsitellä mainita koko kasvia eli tieto on yhä etsinnässä.
Hengissä ovat edelleen mutta eivät kovin suurempia ole lehdet kuin viime vuonna. On tää hidasta touhua, mutta eihän nuo siinä penkissä ketään haittaa 
Piti tulla tänne tarkistamaan miten Aramintan liljojen kasvu on onnistunut tänä vuonna! Jos sais tuohon vaiheeseen että siementää runasaasti, niin ei tarttis huolestua muutamasta taimesta!
Mulla tulee kyllä siemeniä, niin paljon kuin raskin jättää siementämään. Yksi kota tuottaa monta kymmentä siementä ja itävyys näyttäis olevan noin 110 % eli ei tää vielä penttiporukalta mihinkään häviä.
Viimeiset kukat kesämaalta. Tää ei oikein suostu kuvattavaksi auringonpaisteessa, kirkas väri häikäisee kameraakin.
Nämä kukkivat kesäkuussa, osasta varsi nyykähti ennen kukkimista