Hirmuinen sirritys kävi takatontilla, kun äsken tulin pusikkopolkua pitkin pojan kanssa lenkiltä.
Hetken zoomailun jälkeen bongasin varmaan toistakymmentä pientä, palleroista lintua, joilla selvästikin
aivan ylipitkä pyrstö…osoittautuivat pyrstötiaisiksi.
Ennennäkemättömiä mulle, tosi suloisia palleroita 
Koskelo on rohkea lintu! Ei paljon piittaa, vaikka Osku niitä reviiriltään yrittää hätyyttääkkin, senkun vaan siirtyy vähän loitommalle,…vissiin tietää, ettei tuo koira mene mahaa pidemmälle järveen:D!
-Vielä on kunnon poikue, mutta ikävä kyllä perhe syksyn mittaan pienenee:(!
Meilläkin koskeloilla 8 poikasta. Selässä kuljetetti emo poikiaan venepoijun vierestä.
Härkälintu mekasti kevään ja nyt on hissunkissun, pesintäpuuhissa. Iltaisin jossakin sentään huutelee puolisolleen.
Riukupyrstön pojat lähti pesästä ja huutelivat ruokaa emoiltaan kuka milläkin oksalla. Emo kävi vanhaan muistiin tukko nokassaan pesän äärellä katsomassa, olisiko vielä joku siellä ruokaa vailla. Lähti sitten etsimään nuorisoaan lähioksilta.
Meilläkin huutelee ruisrääkkä. Luulin jo omiani kuulleeni, mutta appiukkokin tuli kysymään, että olettekos kuulleet uutta "naapuria". Outoja lintuja kuuntelin myös yhtenä aamuna, mutta ne onkin haukkalapsia, jotka istuvat puussa ja huutelevat äiteeltä ruokaa. Kuovi ja töyhtöhyyppä tässä onkin jo pitkään asunut.
Ruisrääkän huudon olen kuullut kerran juhannuksen aikaan, automarketin viereiseltä pellolta huuteli ja äänestä ei kertakaikkiaan voinut erehtyä.
Riukupyrstön poikaset lähdön hetkellä, hups vain kuka puussa, kuka rannassa vapaalla tyylillä lennähtäen.
Tuulihaukan poikaset lähtivät pesästä. Yhden sain napattua kuvaan.
Onpas hän nätti!
Kiitokset lintukuvia laittaneille,
ihastuttavia otoksia! 
Tuulihaukka on niin sympaattisen näköinen, kuinka oletkaan saanut kuvan napattua.
Isokoskelot on varmoja kuvattavia, ensin tulivat kalastamaan ihan lähelle rantaa, ajoivat pikkukaloja lahdukassa. Puskan takaa luontopolun varrelta heitä tarkkailin, kaksi poikasta vain emolla epäilen minkin vieneen muut.
Kalastuksen jälkeen iltapesulla. Ehkä viiden metrin päässä istuin kivellä ihan näkyvillä ja siihen tulivat emon hieman tarkaillessa minua.
Mahtava kuva KaValla tuulihaukan poikasesta. Isoksi oli jo kasvanut.
Valtsulla ihania kuvia koskelon perhe-elämästä.
Hassua, en ole ennen nähnyt, että harakka veisi mansikoita piiloon puskan alle, tai että ne edes kuljettelisivat niitä nokassansa. Joku nuori lintu se oli, kävi mansikkavarkaissa, kun oli väki pellolta hävinnyt.
niin paljon kuin rastaat hoettelevat hermojani niin kuitenkin eilen päästin pulasta erään joka oli jäänyt kiinni itse teosta. Oli takertunut mansikoiden suojana olevaan verkkoon. Puri vielä minua kiitollisena avusta, tai siis nokki.
Tänään toinen pyrähti mansikkamaalta suoraan kasvihuoneen sisälle törmäilemään. Senkin sain ulos.
Pitäisi ostaa ilmakivääri ja ampua ne jo keväällä. " Paskan paskojat" ruikkiivat kaikilta kasvimaan orsilta.
Ilmakivääri on laiton ase rastaiden hävittämiseen. Pitää olla vähintään pienoiskivääri.
Luonnon seuraaminen on upeaa ja kamera antaa mahdollisuuden palata tilanteisiin aina uudelleen.
Tuulihaukan kuvaamisessa oli paljon onnea ja sattumaa. Viimeinenkin poikanen oli jättänyt pesän, mutta poikaset viipyvät vielä jonkin aikaa pesän läheisyydessä. Yksi poikanen istui näkyvällä paikalla ja antoi lähestyä itseään harvinaisen kauan. Joka askeleella otin siitä kuvia.
Ensin se piti toista jalkaansa ylhäällä ja luulinkin, että se on loukannut jalkansa.
Terve haukka se kuitenkin oli ja lähti viimein lentoon.
Paljon vaikeampia havaittavia ja kuvattavia ovat sarvipöllön poikaset. Kerjuuääni iltaisin kertoo kyllä missä ne ovat, mutta hämäryys ja puiden oksat vaikeuttavat kuvaamista.
Tämä lienee aikuinen ja "sarvet" ovat piilossa.
Äimän käkenä ihmettelen, onko harmaasiepon pesässä käenpoika? Kovaa kerjuuäntä pitää ja yksi nokka pesästä näkyy. Viimekeväänä käki pyörähteli mökillä ja tänäkin vuonna kukkui kovasti eripuolilla. Asustaa harmaasiepon avomallin pöntössä huussin seinallä räystään alla. No, ohikuljettua tulee sattuneesta syystä useinkin ja vilkuitua… 
KaValla taitaa olla lintuparatiisi kun tuollaisia harvinaisuuksia löytyy
Tänä iltana Nooraa ulkoiluttaessa huomasin (tai alkujaan Noora huomasi) että tienvarren salavissa on tavallista enemmän elämää. Siellä on keväästä asti ollut sepelkyyhkyn pesä, mutta tähän asti on ollut vähän epäselvää onko pesässä vaan yksi huono-onninen kyyhky vai onko pariskunta edelleen yhdessä. Tänään näin kaksi kyyhkystä vierekkäin samalla oksalla, ja pesästä kurkisteli poikasen hoikka kaula!