Kaisaliisa, jos semmoisen löydät niin vinkkaa minullekkin 
.
Edellisessä työpaikassa työkaveri näytti minulle omaa määritysopastaan. Siinä olisi hyvä olla useita kuvia lajista lentokuvineen. Ja _kaikki_ lajit, ei vain yleisimpiä. Eihän sitä tiedä milloin todellinen harvinaisuus taapertaa pihalla 
Olisikohan Gummeruksen "Suomen ja Euroopan linnut, määritysopas" sellainen? (Tietysti olen unohtanut minkä niminen kirja työkaverillani oli.)
Googlettamalla löysin Mullarney: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren linnut (Otava 1999) tältä sivustolta
Se on niin hankalaa kun näkee pihapiirissä jonkun erikoisemman linnun ja koko perheen voimin sitten vertailee vanhojen kellastuneiden lintukirjojen kuvia... Kirjojen määrä ei korvaa laatua...
Kaisaliisan kuvailema linnuntunnistus on juuri samanlaista kuin meillä. Lintukirjoissa on myös jonkinverran (ainakin osassa) sellaista taiteellista vapautta tai painoteknisiä syitä, tiedä häntä, kun ovat niin joskus erilaisia kuin luonnossa pomppivat ja kakkivat originaalit.
Minä olen kovasti tykännyt Suomen linnut cd-facta multimedia"kirjasta". Parasta ovat ääninäytteet, koska aika usein linnusta saa vain äänihavainnon. Kannattaakin opetella tunnistamaan yleisimmät oman alueensa linnut, äänen perusteella. Myös tunnistamisosio on mieleeni, kun siellä voi hakea lintuja ihan vain tavallisen havainnoijan taidoilla. Vaikkapa värin, koon ja ja nokan muodon perusteella. Mitään siipisulkien määriä ei tarvitse laskea
Kirjassa on 426 suomessa tavattua lajia, ja noin 250 ääninäytettä. Sieltä voi etsiä vaikkapa Säkylässä heinäkuussa säännöllisesti tavattavat, tai Kruunupyyssä pesivät lajit. Lisäksi löytyy linnut jaoteltuina elinympäristöjen mukaan, ja tietysti myös ihan tavallinen lintuopas, teksteineen ja kuvineen.
Se paha puoli tuossa on, että luontoretkelle sitä ei saa mukaansa ja kuviakin saisi olla runsaammin. Varsinkin ne lentokuvat ja erityisesti lentokuviot olisivat loistava lisä.
Minulla oli tänään söpöjä seuralaisia palstalla kun tein syystöitä. Punarintoja, niitä ne kai olivat, hyppeli vierellä kun tein hommiani. Yksi tuli jopa kriikunan oksalle istumaan samalla kun minä keräisin samasta puusta hedelmiä. Kovasti vaikuttivat pelottomilta ja sirkuttelivat siinä seuranani, juttelin niille ja sirkutti vastaan. Ihania. Ei siellä vaan ole niitä koskaan ennen näkynyt, mistähän johtunee että nyt niitä siellä hyppelee.
Punarinta on ihana puutarhalintu, nätti, rohkea, utelias. Harmi kun Katariina niin harvoin nykyään on täällä, olisi mukava katsella taas hänen punarintakuviaan
Meidän pihan punarinnat on niin vilkasliikkeisiä, ettei ole mitään jakoa päästä kameran kanssa kuvaa ottamaan. Tykkäävät ilmeisesti olla meidän pihalla kun on oksaa ja keppiä ja tolppaa ihan muutaman metrin välein.
Minäpä laitan sitten tähän kuvan kaverista, joka toimi laaduntarkkailijana, kun viikonloppuna tyhjensin kesäkukkapenkkiä.
Tämä taisi olla poikanen. Tänään seurana oli kai aikuinen lintu. Väritys oli jotenkin selvärajaisempi. Yhtä rohkeasti sekin puolen metrin päästä tutkaili ja kommentoi puuhiani.
Makuuhuoneen ikkunasta bongasin noita pari kappaletta. Ja västäräkki oli navetan harjalla ja peippo pitkin tietä. Iltasella jokin älytön pikkulintujen parvi lensi meidän markin yli. Satapäin pikkulintuja siis.
Kyllä kait ne paikkansa löytää, suurin osa.
Pitää kasata talviruokintapaikat ja käydä keräämässä puista pudonneet pöntöt.
Alkuperäinen kirjoittaja: Tuntematon tai poistettu käyttäjä
Näin eilen haikaran:) Ihan ilmielävän haikaran. Olen niin tohkeissani, kun en ole sellaista ennen nähnyt. Viisaammat sanoivat sen olevan harmaahaikara. En ollut missään bongailemassa lintuja, ihan tässä kodin lähellä joen rannassa vaan. Näin syksyllä näkee näköjään kaikenlaista:)
Minäkin olen kerran elämässäni haikaran nähnyt; Porvoon Haikkoossa tuossa erräänä vuonna merenrantaruovikossa jappailin ja mietin niitänäitä, ja yhtäkkiä jonkun matkan päässä ohitseni liitää VALTAVA kattohaikara. Justiin se, joka tuo niitä vauvoja vanhemmilleen. Se oli iso. Ja hieno. Voin hyvin kuvitella siis Pipun tunnelmat
Oih, intopii on nähnyt kattohaikaran
Se ei ole vielä minun kohdalleni osunut, vaikka kuinka olen toivonut. No, kovin aktiivista bongailua en tosin enää harrastakaan, joten todennäköisyys sen näkemiseen on jatkossakin aika pieni. Ellei sitten ilmaston lämpenemisen myötä kanta runsastu reippaasti.
Perjantaina lensi meidän yli valtava lauma hanhia. Oli niin hämärää, etten erottanut mitä laatua olivat, mutta komeita olivat nekin, kaakottaessaan suurena parvena kohti merta.
Ostin Infon kirja-alesta Gummeruksen Suomen ja Euroopan linnut, 12,90 e.
Kirja on jo melko lähellä sellaista määritysopasta jonka haluaisin. Eli toistaiseksi paras määritysoppaani!
Lajista riippuen sivuilla on useita piirroskuvia molemmista sukupuolista, eri ikäisistä yksilöistä ja lentokuva.
Nitun kuvasta tunnistin punarinnan, meilläkin kukkapenkin kunnostuspuuhissa oli useampi täysin peloton tuijottaja mukana ja seuraamassa, toivottavasati naapurin "kitu" ei napsi suuhunsa.
Haikara oli tänään mökkirannassa. Rynnin kameran kanssa paikalle ja sain sen lentoon ennenkun itse pysähdyin, tuloksena surkeaakin surkeammat kuvat. Oli kuitenkin hienoa nähdä tuokin lintu kotivesillä.
Eilen aamusella pihaan tallusteli laskujemme mukaan 17 peltopyytä. Lasin läpi kuvattuna ei laatu ole hyvä eikä kaikki mahtuneet kuvaan
Hetken päästä menen tohkeissani kompostille ja säikäytin ne pakoon jokirantaan - en hokannut että olivat sille puolen kiertäneet. Ja pääsi minultakin ääneen kommentti kun ihan vierestä pälähtää lentoo sellainen parvi...
Työpaikan pihalla näin tänään, kun kaksi harakkaa makasi ja räpisteli selällään vierekkäin maassa. Katselin aika tovin, kunnes huomasin, että ne olivat tarttuneet varpaistaan toisiinsa kiinni. Menin ulos irroittaakseni ne, muttakun pääsin lähelle, pääsivät kuitenkin irroittautumaan lentoon. En ole tuollaiseenkaan ennen törmännyt, että varpaat voi toisiinsa noin takertua. En tiedä kuinka kauan olivat räpistelleet
Aamulla kuistilla käydessäni sain ihmetellä pientä lintuparvea, joka kiipeili ja hyppi vaahterassa sekä lähimäntyjen rungoilla. Mukana oli töyhtötiainen, talitiaisia ja kaksi puita pitkin nousevaa pientä, toinen ruskeavoittoinen poskiviirulla ja toinen vaaleamahainen. En ole vielä katsonut lintukirjasta oliko se vaalea peräti pähkinänakkeli.
No joka tapauksessa niitä oli kiva seurata, koska olivat niin lähellä
Onpa ollut puukiipijä se runkoa ylös kiipeäjä. Se on ruskeavoittoinen päältä ja valkea vatsasta.
Kertokaa minulle mikä lintu? En ainakaan itse tunnistanut. Vai onko nokikana?
