Kumpaan suuntaan? Ei kai vain etelään takaisin? 
Kesä on sitten tullut. Pääskynen nähty pihatöitä tehdessä.
Siltä vähän näytti:)
Leppälintu on kyllä mahdottoman kaunis lintu. Täällä päin niitä ei kovin paljoa ole, saaristossa vain olen itse niitä huomannut. Jos jotakuta sattuu kiinnostamaan, Turun keskustassa saattaa bongata sen sijaan mustaleppälinnun.
Meille on muuttanut satakieli. Hauskaa sikäli, että viime kesänä aloitin kriikunalehdon perustamista, ja nyt siellä on tuollainen tyypillinen nuoren lehdon, tai viidan asukki. Auttoi todennäköisesti, kun yhdeltä alueelta sain raivattua korviin asti rehottaneen heinän. Nyt siellä on paljasta multaa, mistä tonkia öttiäisiä.
lämpimät säät toivat satakielet meillekin. viime viikon koleus vaan piti niiden lauluhalun vähäisenä. viime kesänä ilmeisesti poikamieheksi jäänyt ilahdutti meitä laulamalla päivätkin naapuripihan omenapuussa.
vielä minun nuoruudessani satakieli oli todellinen rariteetti pk-seudulla. erikseen piti lähteä hämyretkelle mätäjoenlaaksoon, jos sen laulun halusi kuulla. nyt kun asun saman joen partaalla, saan kuunnella laulua parvekkeellani. kaupungin taustahälyn ylikin kuuluu hyvin yön tunteina. on se tavanomaiseksi tultuaankin aina yhtä sykähdyttävää kuultavaa.
Minä olen myös suuri satakielten ystävä ja pidän sitä ylellisyytenä vaikka se olisikin joka kesä jokirannassa. On se juhlallista istua terassilla kukkivan omenapuun alla ja satakieli laulaa. Aivan taikaa.
Asuin nuorena rivitalossa ja sekin oli jokirannassa. Yhtiökokouksessa tuli tyrmistynyt hiljaisuus kun eräs mielisairaanhoitaja teki aloitteen, että satakieli on ammuttava sillä se häiritsee hänen nukkumistaan. Tai no, ei se hiljaisuus kauaa kestänyt mutta voitte arvata ettei aloite saanut kannatusta. Mutta sen jälkeen olen ihmetellyt kun meitä on niin moneksi. En pysty eläytymään tilanteeseen että satakieli häiritsee. Liian kauhistuttava visio.
Minä valitsin aamulla kahdesta vaihtoehdosta :} Menin olkkariin rutiinimaisesti kahvimukin kanssa. Mutta tällä kertaa en avannutkaan telkkaria töllöttääkseni epäkiinnostavia aamupuheita, vaan siirsin tuolin hyvälle hollille ikkunan eteen ja seurasin kovaa vilskettä ja vipinää lintulaudalla, sen alla ja koivuissa ja kukkapenkissä 
Huomattavan paljon hauskempaa, herättävämpää ja kiinnostavampaa.
Kymmeniä peippoja, muutamia viherpeippoja, alle kymmenen talitinttiä, maassa napsuttamassa västäräkkejä ja vanha varis kurkkimassa männyn latvassa.
Eilen iltapäivällä kuitenkin näin masentavan näyn, kun etelään oli suunnistamassa vyöhykkeenä etenevä valtava peipposten parvi. Etsivät maasta ruokaa, lensivät vähän matkaa ja taas maahan, kunnes katosivat näkyvistä. (Onneksi meille jäi joitakin!)
Minä sitten tykkään mustarastaan laulusta! Se lurittelee vaikka minkälaisella melodialla ja huilumainen ääni kuuluu tosi hyvin!
Sunnuntain lumisateessa vein lintulaudan täyteen auringonkukansiemeniä. Tänään totesin päivän paistavan jo laudalla läpi laatikon. Kaksi kiloa siemeniä meni neljässä päivässä!
Ja on kova suosio. Käpytikkakin käy siinä. Eipähän paukuta ahomansikoiden alustalta muurahaisenmunia.
Kolistelin talon länsiseinustalla pitkin päivää ja yhtäkkiä näin, miten takapihan altaan styrox-saarella oli punatulkkupariskunta juontireissulla :} Ne pitivät tasapainon yllä olemalla saarella pyrstöt ristikkäin.
Ihan sama meillä. Enemmin menee ruokaa kun talvella.
Minä pidin eilen lintubongauspäivän pihatöiden ohella. Kirjasin oikein ylös, kaikki kuulemani tai näkemäni linnut. Tässä tulos.
varis
harakka
naakka
naurulokki
fasaani
sepelkyyhky
kiuru
räkättirastas
mustarastas
punarinta
västäräkki
pajulintu
tiltaltti
sinitiainen
talitiainen
kirjosieppo
satakieli
lehtokerttu
peippo
viherpeippo
pensassirkkalintu
hemppo
Eniten hämmästyin tuosta hemposta. Sen olemassaoloa en ollut huomannut aikaisemmin lainkaan. Toisaalta muutama ihan jokapäiväinen laji jäi huomaamatta, kuten pääskyt ja närhi. Joskus jos saisi aikaiseksi, että oikein asiasta tehden, heitä tarkkailisi.
Äsken vein pyykkiä naruille ja rupesin ihmettelemään outoa kurlutusta jostain korkealta. Korkeassa männyssä peippouros elvisteli naaraalleen monimuotoista ääntelytaitoaan, räpytteli ja teki selkeitä ehdotuksia
En ole ennen nähnyt, mutta nyt näin. Pyykinpesu kannattaa.
Osoitteessa
http://www.looduskalender.ee/node/11
voi seurata mustakurjen pesintää. Kuvan alapuolella on tekstissä sana "otsestriim", jota klikkaamallla alkaa kuvaa tulla. Nyt just emo sukii itseään pesän reunalla ja poikaset näkyvät!
Joutsenia ainakin 20 viikonloppuna hengailemassa ja tööttäilemässä järvellä. Kaikki muut vesilinnut olivat paikalta poistuneet, telkät, tukkakoskelot ja härkälintusetkin. Kyllä on meillä kansallislintu: pitää kovaa ääntä, liikkuu siipiveikkojengeinä, rettelöi keskenään, uhittelee muille ja karkottaa rauhallisimmat asukit.
Vielä muutama vuosi sitten muutamaa joutsenta katseltiin lähes hartaana, niitä tulee koko ajan lisää ja nyt puhun epäkunnioittavasti kenokauloista. 
Mitäköhän varten pihalta on löytynyt jo kaksi räkätinpoikasen raatoa? Toinen oli vielä ihan höyhenetön, toisella oli jo höyhenetkin, mutta ihan keskenkasvuinen. Miksi niitä tuolta pöntöstä tippuu? Ihan kokonaisia poikasia, ei siis syötyjä.
belgi, enpä ole räkätin nähnyt pöntössä pesivän!
Just alkoi itseänikin tuo mietityttämään :D. Poikasten yläpuolella on vaan kaksi mäntyä ja niissä pöntöt, niin äkkiä juolahti mieleeni että sieltähän ne peräisin ovat.
On hyvin epätodennäköistä, että räkätti pesisi pöntössä. Raadot ovat siis muualta peräisin.
Muta punarinta istui aamupäivällä riippaherneen rungolla Voi, että olen onnellinen, jos se saapui taas pihan asukkaaksi.
Lintukirja kertoi sen pesivän maassa! Maakolossa tai kannon juurten välissä.
Muitakin lintuja vaikka minkä sorttisia on ollut kiva bongailla tuvasta käsin, kun vettä on satanut aivan solkenaan. Se ihmetyttää, miten linnun tarkenevat käydä näin kylmällä kelillä pesulla.
Punarinnan pesä on aina hieman maanpinnan tason yläpuolella mättään kupeessa tai kannon juuressa kasvavan sammalen ja varpujen seassa.