Meidän kotivarikset on ihania. Nyt niiden poikaset on emojen kokoisia huutavat ruoka-astian vieressä ja emot nostavat niiden nokkaan evästä. Ei ole haittaa ollut harakoista ja kotivarikset pitävät muut haittaeläimet (oravat ja haukat) loitolla. Emot pitävät aivan pienen äänen jos en meinaa muistaa ruokaa antaa normaali aikaan.
Minun piti äsken tuossa haudata viherpeippo, jonka löysin kukkapenkistä niska taittuneena. Se törmäsi ikkunaan eilen melkoisella paukauksella. Kyllä minä koetin nätisti sitä lapiolla kantaa ja vain hellästi polkaisin varvikkomaata sen päälle metsänreunassa. Laulamaan en ruvennut, kun naapurissa oleskelivat ulkosalla siinä lähellä…
Tämmöinen pikkuinen höntiäinen kurkisteli sisälle istuen ikkunalaudalla.
Meillä on tänä kesänä riittänyt kylpylävieraita. Etupihalla on graniitista tehty kylpyallas, joka on ollut todella ahkerassa käytössä. Juoma-altaaksi linnuille se on tarkoitettu, mutta kylpemiseen sen ovat kelpuuttaneet jo punarinta,siepot ja peipot. Kauhea pärske käy, kun vieraat nautiskelevat puhdistavasta vedestä harmaassa kivialtaassa.
Onkohan syksy lähestymässä vai johtuiko eilisestä nurmikonleikkaamisesta, mutta tänä aamuna kuuden aikoihin oli koko Kauhajoen kottaraispopulaatio pihallamme nokkimassa jotain todella maukasta. Niitä oli varmastikin lähes sata, niin etu- kuin takapihallakin. Ja minä kun olen ollut siinä käsityksessä, että kottaraiset ovat lähes tyystin hävinneet. Mutta mehän elämmekin täällä vielä aika perinteisessä maatalousalueella, joten se kait suosii runsasta esiintymistä.
Mikähän se on tämä lintu? 
Jotenkin puukiipijän oloinen tuon asentonsa takia, mutta vatsapuolen väritystä ei tuosta kuvasta näe, eikä kyllä nokan pituuskaan riitä.
Nuori punarinta.
Kirjosieppo ruokintapuuhissa
Harakka apilapellossa eli meidän pihamaalla aamukävelyllä
Kiitos anttipa. Onpas se sitten nuorena jo iso.
Otin muutaman kuvan mökiltä pikkulinnuista! Täytyy laittaa ensitalveksi niille ruokintalauta.
En ole aivan varma tuosta ekasta mutta eikö se ole peipponen?
Joku iso lintu eilen illalla säikäytti Iltakävelyllä, iltahämärissä ja ihan yksin puoli kymmenen aikaan lammenrannalta kaislikosta pomppasi lentoon iso pitkäkoipinen lintu. Harmaa ja ehkä tummempaa siiven kärjissä, luulin haikaraksi tai kurjeksi, mutta osaako kurki pompata ylös ja paukahtaa siivilleen samantien? Olen ja parina kesänä ihmetellyt miksi samassa kohtaa hiekkarannalla on aina simpukankuoria kasassa. Haikara se ei ole koskapa olisi jo kuuluisa. Tämä veijari niitä ruuakseen napsii.
huomasitko ,valtsu,oliko sillä linnulla kaula suorana vai mutkalla?meidänkin rantsussa lentelee haikara!onneks ikää on senverran ettei tartte huolestua!!!
Linnun kaulaa en nähnyt, lähti viisaasti minusta poispäin ja äänettömästi. Kurjilla muistaakseni kuuluu siivenpauketta startissa. Haikaroita olen luonnossa nähnyt ja eilisen lehden mukaan niitä on liikkeellä täälläpäin.
Mökillä on oikein hyvä lintukirja, joten saunan jälkeen huomenna mysteeri selvinnee. Näitä elämyksiä aina jää innossaan pohtimaan, viirupöllön ja kalasääksen olen tunnistanut kuin jostakin takaraivosta, kun kohdalle osuivat.
Varjele niin, jos olisikin haikara! hih hih
Kävin kasvihuoneella, ja yli lensi suuri hanhiparvi. Alkavat kai jo kerääntymään syysmuutolle…
Tällaiseen perheeseen törmäsimme Ahvenanmaan ressullamme, eivät vain olleet halukkaita lähempään tuttavuuteen kanssamme....
Ei silti, ei jäänyt kiittelemään tämäkään tikanpoika sitä, että pelastimme sen marjapensaamme verkon alta...
... no, ei sitten....
Tuosta tuli mieleeni liikuttava tapaus menneeltä kesältä. Puuhailin jotain pihalla, ja kuulin jotain outoa läpsytystä puuvajan takaa. En kiinnittänyt siihen ensin sen kummempaa huomiota, koska vajan takaa alkaa metsä, jossa on hyvin vilkas asujamisto niin lintuja kuin nisäkkäitäkin. Kun ääni kuitenkin jatkui, piti mennä katsomaan. Siellä olikin sitten sepelkyyhkyraasu pulassa. Vajan seinustalle oli nostettu pystyyn betoniraudoitusverkon kappale, ja lintu oli jotenkin joutunut sen ansaan. Verkosta oli leikattu alalaidasta pala pois, joten siinä oli niitä teräviä tikkuja, ja kyyhky paniikissa räpisteli juuri niiden kohdalla. Se oli kai nokkinut maasta syötävää, ja vahingossa kävellyt seinän vierelle asti, ja joutunut sitten paniikkiin. Ihan helposti sain sen nostettua siitä pois, eikä se edes näyttänyt mitenkään loukkaantuneelle, mutta siinä kädelläni se kuitenkin vetäisi viimeisen syvän, kuuluvan huokauksen, ja kuoli. Luulen, että se kuoli silkasta stressistä.