Tikka työnsi päänsä Tiaisen kotiin omenapuussa tavoitellessaan ruokaa kerjääviä äänekkäitä poikasia. Emot istui oksalla minuun katsoen, kun hätistin tikan ja asensin suojaverkon.
Tiaispari lentää nyt verkosta sisään ulos ja ruokkivat poikasiaan, vaikka olen vierellä. Tikka ei omenapuun pöntön suulle vaanimaan ole edes yrittänyt mennä.
Mä oon aikaisemmin joutunut hätyyttelemään tikkaa pois linnunpönttöjen kololta hakkaamasta , mut tänä vuonna mulla on yhtä lukuunottamatta kaikissa pöntöissä se metallisuojus lentoaukon ympärillä. Ei oo näkynyt eikä kuulunut enää tikan ääniä tästä pihapiiristä missä pöntöt on. Luovuttanut varmaan heti ekalla tarkistuskäynnillään.
Tuollaista verkkoa olen suunnitellut myös mutta aloin epäileen miten poikaset osaa lentää verkon läpi…
Tästä syystä meillä on ruokittu tikkaa tinttimakkaralla että pöntöt saa olla rauhassa. Meillä käy aika kuhina kun erilaiset tikat käy siinä syömässä ihan nonstoppina. Makkara on verkon sisällä ja siitä syönti on liian haasteellista harakoille, variksille ja naakoille. Ainoa räyhä on kirjosieppo joka vuodesta toiseen koittaa omia tinttien pesiä. Sinitiaisella on jo poikaset mutta viikko sitten sieppo meni sinitiaisen pesään ja sai aika höykytyksen eikä yrittänyt toista kertaa.
Telkkänpöntöstä hyppäsi 9 poikasta ja jonossa lähtivät uimaan, katkenneessa männyssä koskelon pönttö telkällä toista kesää.
Kahdessa pöntössä haudataan vielä.
En ole kuullut poikasten ääntä mistään pöntöstä. 7 taitaa pihassa olla. Aamulla kuitenkin kauroja viedessä lintulaudalle, oli monta varpusen poikasta kerjäämässä emoilta evästä
Viitakerttusen laulu kaikui taas koko yön. Yhtenä yönä aloitti matkimalla kolmesti vislausta, ihan säikähdin, kuka kumma viskaa enää naisten perään.
Juhannuspäivänä hyppäsi viimeiset 5 telkänpoikaa pöntöstä. Porukalla katseltiin tapahtumaa, oli lapsillekin elämys.
Räkättirastaalla on pesä halkotornissa, siellä kuoriuduttiin joku päivä sitten. Mulkosilmäisiä poloja ovat vielä, mutta terhakoita ja nälkäisiä.
Minkä pienen linnun valkoinen muna? Turkoosi on kirjosiepn. Löytyivät polulta, emo on siivonnut kuorenpalat pois pöntöistä.
Isännän kaveri.
Hänellä oli rakennus seuraa viikonloppuna.
Pesä on ajoramppien päällä, no tavallaan hyvä paikka, on aika ylhäällä, räystään alla ja pohjoiseen päin. silti suu auki läähättää.
Meidän alkukesän rastaat on ollu ihan kadoksissa. Yks tuollainen punakylkirastas pihassa pomppinut. Sen isommat serkut varmaan fransmanni keittänyt maidossa, ei oo tontilla näkyny räksää eikä kulorastasta. Ei oo ollu paljoa räksättäjiä kylätienvarressakaan. Äiteelläkin huomattavasti vähemmän kuin aiemmin ja muuttaneet pesimään ihan kartanolle. Siellä isot naakkaparvet aiempina vuosina terrorisoi puissa olevat pesät. Kui pohjosissa ne naakat on ny menossa, vähemmän niitäkin nyt ollu, tosin, ei yhtään ikävä.
Pyy tuli moikkaamaan. Teki tarkastuksen pihlajanaluspenkkiin ja kun huomas liikettä ikkunasta niin lennähti pihlajaan. Nyt siinä onkin rauhallista istuskella, kun sinitiaisen poikaset on tänään pöntöstä lähteneet. Eivät paljoa mun touhuista puun alla vanhemmat välittäneet.
Sepelkyyhkypariskunta alkanut käydä juomassa. Ei pidä kertoa neidille, sille tulee tippa suupieleen ja alkaa maiskuttelemaan 
namia ja nättiä. Rähis minulle metsänlaidasta kun kastelin tomaatteja, no täytin juoma-astiatkin. Ei pitäis valittaa. Vesipaikkoja on vielä metsässäkin, mikä lie riepoo.
Juhannuspäivänä hyppäsi viimeinen viiden telkkäpoikueen jono lahdelle. Nyt siinä jälleen käy isokoskelo asuntoesittelyssä. Pitää laittaa viereiseen puuhun isokoskelon pönttö kun vuokralaisia riittää venelaiturin vieressä.
Lehtokurpan poikasten täytyy olla vimepäivinä kuoriutuneita, 2.poikue? Emo kimposi lentoo jalkojeni vierestä. Jähmetyin, katselin ja siinähän nuo vieres melkein olivat. Nappasin kuvan ja peräännyin.
Järven rannalla vanhaa ja uutta asutusta
Tää vanha vei mun sydämen kertanäkemältä
Meidän pihan ruokintapaikalla on näkynyt nyt lumien tuntua muutamien päivien aikana myös punatulkkuja. Yksi tai kaksi, ei enempää. Ne on olleet aiempinakin talvina vähäisiä ja harvinaisia vieraita piharuokinnassa.
Tänään kun menin päivällä vajan vieressä olevalle autolleni niin vajan oven edestä lehahti lentoon punatulkku. Ihmettelin että miten se niin viimeiseen jätti, olin ihan siinä vieressä jo silloin. Aattelin että se ei ehkä ole ihan kunnossa.
Kun iltapäivällä tulin koiralenkiltä kotiin niin koira jumitti itsensä siihen vajan oven eteen, iski kuononsa kiinni maahan ja haisteli todella tarkkaan ja pitkään. Piti kiskoa se siitä lopulta pois. Katsoin että mitä se oikein siellä haisteli ja totesin että maassa on punertava painauma, vereksi punerruksen tulkitsin.
Vein koiran sisälle ja lähdin viemään linnuille lisää siemeniä. Siinä ruokintapaikalla maassa oli iso tosi pyöreä punatulkku joka ei lähestymisestäni huolimatta minnekään lähtenyt. Vasta kun olin siinä vajaan metrin päässä se lehahti pois. Ensin puoli metriä syrjään, sitten pari metriä. Lisäsin sapuskat ja sisälle päästyä seurasin ikkunasta ruokintapaikan tapahtumia. Kova häärinä siellä alkoi heti, talitinttejä suurin osa. Yksi hömötiainenkin jonka jo eilen siellä huomasin. Punatulkku tuli takaisin ehkä 10 minuutin kuluttua kun muu hyörinä lakkasi hämärän laskeuduttua. Se nokki maassa olevia siemeniä (laitoin sinne niitä ihan sitä varten) jonkin aikaa ja sitten lehahti pois.
Pystyy siis lentämään ainakin vähän. Muistelen että ainakin pörhöiset ruokintapaikalla tiukasti oleskelevat talitintit ovat sairaita. Sairaaksi lasken myös tämän punatulkun, sekä pörhöisyyden että myös “pelottomuuden” takia. Mitäänhän sen avuksi en pysty tekemään, paitsi pitämään huolta että nokittavaa ruokintapaikalla riittää. Ruokintapaikan lumessa ei näkynyt mitään punerrusta.
Onko muille tuttua tällaiset pörhöiset palleroiset ?
Punatulkut saattavat syödä itsensä niin täyteen etteivät pysty lentämään, saattavat maata hangella selällään kunnes masu vajaantuu.
Harmaapäätikka, ensimmäinen havainto tänä talvena. Ihan sisällä ollen kuvasin, on hieman utuinen kuva kun en kerinnyt tarkentaa mutta kuvata piti. Jotain se yritti nokkia oksantyngän kohdalta.