Vuorovetten prinssi onkin yksi parhaita kirjoja jonka olen lukenut. Kiitos vinkistä.
Pat Conroyn Etelän tuulet sain minäkin juuri luetuksi, suosittelen kaikille. Conroyn kirjoista minulta on vielä lukematta Suuri Santini, aloitan sen heti, kun saan Camilla Gibbin Elämän pikkuseikat luetuksi. Ihan lukumisen arvoinen kirja sekin, kertoo kuinka perhe voi vaikuttaa ihmisen elämään aika rankalla tavalla.
Ennen loman alkua tuli luettua Cecilia Samartinin Senor Peregrino. Ihan veikeä tarina joka vei aika pian mukanaan, pakko lukea melkein saman tien loppuun.
Tossa laiturilla maatessa olen nyt lukenut Kate Jacobsin Lankakaupan tyttöä, alkaa olla jo ihan loppumetreillä sekin. Tykkäsin jo eka osastakin ja tämä kakkonen on ihan yhtä kiva. Syksyllä kuulemma on jo tulossa kolmas osa…
Ooottelen uusinta Mary Higgins Clarkia käsiini… Tykkään dekkareista ja jännäreistä…
Samma här! Luen kyllä romskujakin, mutta dekkarit ja jännärit ovat suorastaan intohimo. Harmillisesti täytyy aina rajoittaa lukuharrastusta, kun täytyy tehdä kaikkea muutakin. Mä en oo niitä ihmisiä, jotka lukevat pari lukua iltaisin, ja jatkavat siitä seuraavana iltana, ei… Kirja on sitten pakko ahmaista kerralla!
Ostin kirjaston poistomyynnistä Matti Saaren kirjoittaman kirjan Estonia. Kirja on vuodelta -95 ja kertoo surullisen, syyskuisen yön tapahtumat yksityiskohtaisesti ja tarkasti. Itse en ennen kyseistä kirjaa tiennyt uppoamisesta muuta, kuin sen, että laiva ajoi liian lujaa, ja visiiri irtosi, jonka seurauksena laiva hörppäsi vettä. Kirja on tosi mielenkiintoinen. Se kertoo laivalla matkustaneista ihmisistä ja selviinjääneistä, muun muassa kahden suomalaisen miehen tarinan. Onko joku muu lukenut tämä teoksen?
En ole lukenut, mutta pitää nyt kuitenkin kertoa, että onnettomuuspäivänä istuin Mikron ruokalassa syömässä, siinä TYKSin vieressä, ja ikkunasta katseltiin helikopterikentälle, josta ihmisiä vietiin sairaalaan. Syöminen oli aika vaikeaa siinä tilanteessa.
Ben Malinen: Häpeän monet kasvot
Suosittelen niille, jotka pyrkivät entistä tasapainoisempaan elämiseen.
Sain eilen illalla luettua Garth Steinin Tiellä pysymisen taito. Oivaltavasti kirjoitettu, viisas, koskettava, hauska…yksinkertaisesti loistava. Suosittelen. 
Luettuani aiemmin Susan Richardsin Chosen By A Horsen useaan kertaan, pidin siitä aina vain enemmän. Hankin nyt hänen uudemman kirjansa Chosen Forever ja luettuani sen puoleenväliin, itkettyäni ja naurettuani, suosittelen sitäkin kaikille elämäkertojen ystäville.
Luin tuossa eilen ‘Herra Darwinin puutarhuri’ (Kristina Carlson). Hauskaa ja osuvaa kuvausta oli…luin kirjan parissa tunnissa. Tehokeinona oli käytetty välimerkittömyyttä ja lauseet saattoivat jatkua ja jatkua about sivunkin mittaisina. Vaikka sillä oltiinkin pyritty jonkinlaiseen ajatuksen virta-vaikutelmaan, niin täytyy sanoa, että itseäni välillä melkein hengästytti tuollainen tehokeino.
Hmm…mistäköhän löytäisi useamman hyvän kirjan luettavaksi? Joskus tulee semmonen tyhjyyden tunne kirjastossa pällistellessä, eikä mikään kirja vedä puoleensa (toisinaan sitten niitä löytyy sylikaupalla, mutta ei viitsi lainata kuin 5-7). Suunnittelen tässä matkalle lähtöä ja pitäisi olla rantsuun kirjoja kaveriksi. Ois hyvä vielä löytää ne kirjastosta pokkariversioina, niin ei paina tiiliskivet matkalaukuissa ihan tonnia.
Miten en ole huomannut tätä lukupiiriä. Kun kerran olen lukuihmisiä, aattelin kurkata mitä kukin lukee.
Olen tässä vuoden sisällä lukenut Sinuhe Egybtiläisen. Nyt vasta. Taisi olla jonkinlainen aukko sivistyksessä, muut on varmaan lukeneet sen jo kouluaikana.
Olen tyytyväinen että luin nyt, siihen suhtautuu varmasti eritavalla kuin ihan nuorena lukiessa. Tykästyin siihen ja luen sen toisen kerran jossain vaiheessa.
Luin vielä perään Mikael Karvajalan ja Mikael Hakim’'in. Poikien joululahjat, kun tiesivät mistä pidän.
Olen alkanut lukea Paolo Coelhon kirjoja. Alkemistin ensin, sitten jatkoin samalla kirjailijalla. Niitä on vielä muutama lukematta.
Minäkin olen lukenut muutamia Paolo Coelhon kirjoja. Ekaksi luin Alkemistin ja pidin siitä. Myöhemmin luetut tuntuivat jo hieman saman toistolta ja rahastukselta. Tällä hetkellä luen Deepak Chopran The Way Of The Wizard (en tiedä suomennosta). Tuo on se “psykedelisen” osaston lukemisto tällä hetkellä 
Luen aika usein samaan aikaan paria kolmea kirjaa. Tuon Wizardin lisäksi kesken on Sujata Masseyn Rei Shimura-dekkari ja Umberto Econ Focaultin heiluria aloittelin eilen.
Muutaman Coelhon olen minäkin lukenut. Nainen ja paholainen oli hyvä. Muut paljastuivat enemm’'än tai vähemmän huuhaaksi. Hän panee kirjoissaan ihan vakavissaan tapahtumaan ihmeitä. Muutamassakin (nimeä en muista) nainen opettelee tekemään noidan töitä ja onnistuukin. Ei oikein uppoa sellainen minuun.
Anttipa, komppaan sua. Malisen kirja oli tosi mielenkiintoinen.
En muista lienenkö maininnut mutta Roger-Pol Droit’'n Esineiden luonto on hitaasti luettava ajatusten vaivaaja… Samoin viime aikoina hyllyyni on ruvennut ihan itsestään
tulemaan mitä kummallisempia esine historioita, tai lähinnä elintarvikkeisiin viittaavia historioita. On suklaan-, teen-, kahvin- ja gastronomian historiat, perunan historiaa en vielä raaskinut ostaa. Keväämmällä kaivan Pilvibongarin oppaan esille.
Onko muuten muilla kirjoja, joihin palaa turvaan kuin lapsuuden kotiin? Dame Agathan teokset ovat kyllä sellaisia, ainakin.
Kuka niitä nyt totena pitäis.
Sinuhe Egybtiläinen oli tosi hyvä. Siinä Waltari laittaa ja ihmiset tekemään mitä ihmeellisimpiä asioita. Vaan aion lukea sen uudestaan, mutta en tosikkona.
Kirjastohan on täynnä kirjoja joissa mitä moninaisimmat mielikuvitukset jyllää.
Oma-elämänkerrat vois olla tosia, mutta kyllähän niitäkin väritetään. Mitä-Missä-Milloin, ei oo huuhaata.
Mulla on vielä muutama kirja Coelhoa lukematta. Huomenna on kirjastopäivä. Vien pois "Veronika päättää kuolla" ja "Valon soturit". Sitä luin kahteenkin otteeseen.
Waltarin kirjoissa, noissa edellä mainituissa, huomasi toiston selvästi. Coelhon kirjoissa on se jokin, mikä miellyttää minua.
Onneksi kirjoja on paljon ja laidasta laitaan ja lukijoita myös. Ei syntyis kunnon keskustelua mistään, jos oltais aina samaa mieltä. 
Minulle Tom Sawyerin ja Huckleberry Finnin seikkailut ovat “kodin turva”-kirjoja, samoin on Taru Sormusten Herrasta-kirjat.
Alan T.n Nobbut A Ladista ja Follysta tulee ajan kanssa sellaisia.
Näistä en luovu, Sinuhe Egyptiläinen, ZimmerBradleyn Avalonin usvat,
Kennedy Toolen Typerysten salaliitto, C. G.Jungin Unia, ajatuksia, muistikuvia, Sinikka Nopolan Hämäläiskirjat, Houstonin Aavekettu. Ne kun on kotona on aina jotain luettavaa, olen lukenut jokaisen useaan kertaan, ja joskus aina luen jotain parhaita kohtia vain.
Eikös sanalaskukin ole, että kun sinulla on kirja, et ole koskaan yksin.
Ainoana lapsena sen voin allekirjoittaa. Kirjat ovat ystäviäni, kummatkin valitaan yhtä tarkalla seulalla. En halua lukea yhdentekeviä kirjoja, enkä välitä hankkia ystäviäkään vain siksi, että niitä olisi mahdollisimman paljon.