Perustin meille lukupiiriotsikon, kun puutarhuristi näin syksyn tullen ehtii kirjojakin lukemaan.
Aloitin nyt syyskuulla päiväkirjan pidon kirjoista joita olen lukenut. Olisinpa aloittanut senkin ennemmin, sillä olen elämäni aikana lukenut tosi paljon. Tunnustaudun siis lukutoukaksi, joka ei häpeä lukea fantasiakirjallisuutta (olen suuri Harry Potter fani) ja/tai scifiä, romantiikkaa unohtamatta.
Välillä iskee kova dekkaribuumi, Agatha Cristietä olen kerännyt sitä varten kirjahyllyyn.
Sain nyt viimeksi luetuksi koko Harry Pottersarjan, onnekas sattuma tuotti päätöksen lukea kaikki kirjat yhteen pötköön niin että seitsemännestä sai parhaiten aromit irti. Ja kun luin sen englanniksi vielä (kun kerran nuoretkin uskaltaa) auttoi tuoreessa muistissa olevat aiempien kirjojen tapahtumat paljon.
Eilen teki niin mieli jotain vielä lukea mutta tuon Pottersession jälkeen kai pitää tuulettaa aivojaan, sillä Jude Deverauxin laitoin muutaman sivun jälkeen pois ja aloitin Nora Robertsia, ja senkin jätin kesken ja leikkasin villakoiriemme turkeista pakolliset.
Nyt harmittaa kun kunnankirjasto on lauantaisin kiinni, pitäisi heti saada Terry Pratchettia luettavaksi kun tuon vinkin sain Aronjalta.
Ja sitten on yksi asia jota ihmettelen: Miksi on "suurempaa" kirjallisuutta se, joka on hirmuisen ahdistavaa, sairasta ja pimeää? Miksi pitäisi olla hiljaa jos lukee tohkeissaan vaikka Nora Robertsia? Keskustelukelpoista kirjallisuutta on Tolstoi sun muut synkistelijät.
Eli mielestäni sopii kertoa reippaasti vaikka lukisi Barbara Cartlandia, mikäs siinä!
Alkuperäinen kirjoittaja: Temskukka