Toinen tavoittelee lehtikuusta.
Kaari kuva toisesta suunnasta.
Kyllä tämä on niin ihana, vaatimattomasti tavoittelee taivaita! 
Ihan syämmestä ottaa nuo teidän rehevät pihat!
Veit Ania jalat suusta… kuin voi olla noin rehevää? =0
ostin kans lumikärhön, että semmonen pihan vallottaja, pitää etsiä hälle tilava paikka.
Mulla on yksi lumikärhö tuossa pihassa ja olen niin hurmaantunut sen nopeasta kasvuvauhdista, että haaveilen samanlaista tuohon porraspieleen, jossa ammottaa tyhjä ristikko, kun ei tuo villiviini sitä peitäkään niin nopeasti kuin olin toivonut. Voisiko tuosta olemassa olevasta kärhöstä ottaa pistokkaan, vai onko parempi kalppia taimitarhalle ja ostaa uusi taimi?
Juuri nyt on oikein hyvä aika ottaa kärhöstä pistokkaita. Mutta pistokas kasvattaa juuria aika pitkään, parempi (maanpäällinen) kasvu alkaa vasta ehkä kolmantena vuonna.
Onks muiden lumikärhöt tottelemattomia niin kuin mun? Kumpikaan kahdesta lumikärhöstäni ei suostu kasvamaan juuri yhtään ylöspäin itse, vaan kasvavat iloisesti sivuillepäin terassin lattialle sekä alas maatapitkin, eikä siis yhtään tukea vasten. Pakolla on nostettava nippusiteillä ritilään kiinni edes joku verso. Ja ne versot vielä murtuvat melko helposti, kun niitä nostelee.
Sellaista se on täälläkin. Pitää aika usein käydä ohjailemassa ja loppukesällä on aikamoinen viidakko.
Mulla oli paul farges joka kasvoi taivutetussa raudoitusverkossa ihan itse. En muista sitä joutuneeni törkkimään. Valitettavasti paikka jäi syksyllä lilluvan märäksi ja niinpä talvi sen vei.
No, sellainen se lumikärhö sit vaan voi olla. Mä en vaan tahdo keritä sen luo riittävän usein ohjailemaan 
Meidän lumikärhö on myös aivan mahdoton, kiipeilee, kyönnöstelee, valuu ja työntyy aivan joka suuntaan, paitsi ehkä sinne, jonne olen ajatellut sen kasvavan.
just aamulla sidoin ja tuin lumikärhöä, joka ei vaan tunnu osaavan suunnata vielä omenapuun runkoa ylöspäin, mutta eiköhän se siitä.
Olen huomannut että on turha yrittää ohjailla lumikärhöä, hermot siinä menee, se kun kasvaa minne itse haluaa. Eikä sitä pidä istuttaa pieneen paikkaan, jos hyvin käy omenapuun se tukehduttaa vuosien mittaan viihtyessään
Minä kun olen tietämättömyydessäni lumikärhön tavoista istuttanut toisen niistä siten, että tykkää kasvaa lähinnä terassin alle, jolloin terassia vasten oleva ritilä (joka ei siis ole seinää vasten) jää sitten ammottamaan tyhjyyttään. Hölmön näköistä! Toinen on ruusupuskien ja seinän välissä ja tarkoitus oli että olisi kiivennyt seinälle olevalle ritilälle. Siinä kohtaa ei niin haittaavalta näytä, vaikka ei kasvakaan ylös. Olen antanut sen elää täysin omaa elämäänsä. Eikä siitä viime kesänä näkynyt mitään ellei mennyt puskien sekaan kaivelemaan. Nyt näyttää yksi verso tulleen pinnemmaksi ruusujen välistä. Tätä terassia vasten olevaa olen yrittänyt jonkun verran ohjailla, mutta hankala ehtiä tarpeeksi. Mutta kyllä se viime kesän loppupuolella kuitenkin sitten aika kivan näköinenkin oli vaikka vain harvemmin nostan isompia kimppuja kerralla ritilään (jolloin harmittavan moni menee poikki). Jos kokonaan kyllästyn, voipi olla että joskus vaihdan tuohon jonkun parempitapaisen.
nemesia, sitä isoa puuta ei oel ole vielä tukehduttanut. Nyt leikkasin lumikärhön kokonaan alas keväällä ja siksihän se haeskelee vielä kasvusuuntaansa. Mutta, se olen kyllä minä, joka päätän, mihin kärhö kiipeää, tai sitten en…
Mun viime vuonna kuolleeksi julistettu lumikärhö on nyt sitten ilmoittanut kuitenkin olevansa hengissä. Kai se tuosta vahvistuu, kun on puolimetriset versot nyt tehnyt.
Viherpeukalo hyvä kun osaat päättää, minä en kun annan niiden rehottaa, on niin kaunis kukkiessaan etten koskaan ole malttanut leikata.
Talvehtiikos se teillä sitten korkeuksiin asti, kun ette leikkaa?