Tässä kohta puolin käyn sellaisessa paikassa missä tuo luumu asia lopullisesti selviää. Kerron sitten mitä mieltä siellä oltiin.
Tässä tulee muutama kuva ensin puu ja sitten hedelmät.
1
2
Laatokan helmihän on suuri lehtinen, tämä puu ei ole. Koska hedelmät ovat melkein lehtiä suurempia. Ja tämä ei ole itsepölyttyvä tarvitsee pölyttäjän.
No ei se sitten ole sekään, tuo vaan oli ainoa josta löytyi maininta kerrotuista kukista. Täytyy pitää jatkossakin silmät ja korvat auki jos jostain jotain tietoa löytyisi, mielenkiintoista!
Meidän luumupuusta vielä sen juuren vievät 100 vuoden päähän. Täällä olleen talon kirsikka- ja luumutarhaan, sitä ei kukaan osaa sanoa mistä taimet on siihen tuotu. Niin olisiko tuo laatokan helmi ollut suomessa siihen aikaan. Vertailu kyllä menee melko lähelle. Eiköhän jotakin selviä huomenna, sillä menen käväisemään Elimäellä kerron sit lisää.
Luumusta ei vielä selvinnyt mitä lajia on. Viikonloppuna on Pentti Alanko Elimäellä, Marian kanssa sovimme että vien luumuja sinne näytille jos silloin selviäisi. Tällä hetkellä on tuntematon.
heissan.kertokaapa mikä meijän luumupuita(2kpl) vaivaa.ne tekee keväällä paljon kukkaa ja sen jälkeen on pieniä luumuja puu täynnä mutta ei mee kauaa kun puu tiputtaa melkein kaikki pois.luumut on sinertäviä ja puiden ikää en tiedä mutta luulisin et alle viis vuotiaita.
Piipero: Sopisiko tuosta linkistä luumukääriäinen tuhokuvaan?
Käsittääkseni myös väärään aikaan osunut kylmä (halla tms.) voi vioittaa niin että tippuvat pois ennen aikojaan.
Viisaammat lisätköön tietoa :)
Olisko liian heikkoja. Putoo niitä mullakin, mutta rajoitetusti.
Hiukan on meilläkin pieniä pudonnut ja lisäksi on sellaisia, jotka eivät kasva täyteen mittaansa. Ravinteiden ja veden vähyys voisi olla yksi syy.
se voi hyvin olla kylmyys joka niihin iskee tai ravinteen vähyys. minkälainen lannotus niille kävis?
Luumupuu, josta aiemmin valittelin on piristynyt. Nähtävästi syy oli kuivuus/ylirunsas sato. Tänään kova tuuli on pudottanut tosi paljon, mutta kaikki ovat jo kypsiä. Kävinkin keräämässä maahan pudonneet.
Mun opus ei tunne luumulle puutostauteja. Eli jos maa on yleisesti köyhää, niin olettaisin puun automaattisesti pudottavan ne, mitä se ei jaksa tuottaa valmiiksi. Eihän se puu niitä marjojaan pysty tyhjästä kasvattamaan.
Maan pHlle luumu on kranttu. Eli kalkitus on muistettava aika-ajoin.
Ei vielä selvinnyt mitä lajia meidän luumumme. Alanko ei osannut sanoa, sitten sitä kysyttiin eräältä naishenkilöltä, jota töykeempää ihmistä en ole tavannut. Luumua joita veimme maistiaisiksi hän ei edes katsonut vaan sanoi että yleinen keltaluumu, ei myöskään halunnut keskustella meidän kanssamme käyttäityi muutenkin töykeästi. Joten me kiitimme ja lähdimme pois. Kyllä tämä vielä selviää eräs henkilö sanoi jotta jos tuo luumu on yleinen keltaluumu hän on Aku Ankan iso-äiti.
Sopiiko Sinikka pölyttäjäksi Savion keltaluumulle?
Hirvensalmen taimiston mukaan “mutta ei sovi aikaisen kukintansa vuoksi keltaluumulle pölyttäjäksi.”
Hei! Meillä on kaksi vajaa 10-vuotiasta luumupuuta (pienen nettiselailun perusteella veikkaisin Victoriaa), jotka tekevät joka vuosi satoa niin paljon, että ämpäritolkulla saamme kantaa näitä hedelmiä sukulaisille ja naapureille.
Nyt ongelmana on paksujenkin oksien repeileminen hedelmien painosta. Monenmoista tukinarua ja -keppiä on kokeiltu, ja haavat tietysti hoidettu parhaamme mukaan. Nyt asiaan paneuduttuani ymmärsin, että oikea ratkaisu repeämien ennaltaehäkäisyyn olisikin luumujen harventaminen raakilevaiheessa. Olisiko kenelläkään tästä tietoa, omakohtaista kokemusta, milloin ja miten se tarkalleen pitäisi tehdä?
Ja kun näitä oksia jo on revennyt useampi ja paksumpikin, onko mitään enää tehtävissä puun saattamiseksi edes jokseenkin luonnollisen näköiseksi?
Ensimmäinen harvennus tehdään kun raakileet ovat ‘hasselpähkinän kokoisia’ (pohjoismaiset hasselpähkinät ovat kauppojen turkkilaisia pähkinöitä pienempiä), jolloin poistetaan ainakin kaikki pienet ja vialliset raakileet (ja rutosti muitakin). 14 päivän kuluttua edellisestä harvennetaan loput siten, että jokaiselle jäljelle jäävälle luumulle jää kahden sormenleveyden väli seuraavaan luumuun. Viktoria-luumulla joutuu poistamaan yleensä vähintään yli puolet raakileista ja hyvinä kukintavuosina jopa 80-90 % raakileista. Harvennus on melko vaivalloista ja siksi itselläni pikemminkin jää puuhun liian paljon luumuja kuin liian vähän. Luumujen ei tulisi kypsinäkään koskettaa toisiaan, koska ainakin täällä ötökät iskevät erityisesti ‘ryppäisiin’. Jos ei viktoriaa harvenna ‘säälimättömösti’, niin luumujen maku ja koko on dramaattisesti heikompi. [Harvennuksesta on kaavakuva sekä edellä oleva ohje mm teoksessa Nya trädgårdsboken, Reader’s Digest Ab, Stockholm 1970, joskin opusta lienee mahdotonta löytää.] Periaatteessa itse harventelen aina kun sille päälle tulen edellä olevaa ohjetta jotenkuten soveltaen aina kulkiessani puuni ohi, koska luumujen kasvaessa ahtauskin kasvaa ja lisäharvennustarvetta yleensä ilmenee.