No mää oon sen käsityksen saanu et “entisaikojen” nimettömät (puut :)) on olleet/ovat niitä erehdyksen ja kokemuksen kautta hyväksi havaittuja, eikä niinkään jalostuksen pakon myötä syntyneitä.
Toiki kriikuna on joku jostain Vaasasta aikoinaan mun mummulaan roudattu versio ja sen joku jälkeläinen sit mein äiteelle.
Ja nyt tosiaan toivon et noi nimettömät (edelleen puut) tai edes yks niistä kolmesta, jotka mulla piiskana täällä kasvaa, onkin just sen kriikunan jälkeläisiä eikä sitä uudempaa (myös kyl nimetöntä) luumua, mitä siinä suht lähellä mein äitillä kasvaa.
Mites kun joskus jostain kuulin, että sotien jälkeen Ruotsista tuli hedelmäpuiden siemeniä ja semmoista Suomeen, kun melkein kaikki hedelmäpuut kuoli talvisodassa, onko niitä mahdollisesti jotkut?
No ennen vanhaan se puu, mihin investoitiin, oli oltava kestävä. Näissä nykyisissä keskitytään ensisijaisesti hedelmän kokoon ja ulkonäköön. Taudin ja pakkasenkestävyys Suomen olissa ei oo sitä mitä joskus 1800-luvulla on tavoiteltu. .
Jos taimet muutaman vuoden päästä kuolee ja ihmiset ostaa uusia, niin kauppiaat vaan hykertelee käsiään.
Maatiaisjengit on sitte erikseen. .
Joskus 1980-luvulla oli täällä etelässä se hurja pakkastalvi. Oisko ollu 1987-1988. Silloin yhellä mun duunikaverilla paleltui kaikki kriikunat mökillä. Mökki oli iän ikuisen vanha ja niin oli kriikunatkin, mutta eivät kestäneet. Se että nään mun kriikunat on joskus selvinny tuostakin talvesta, kertoo mulle että aikas kestävää lajiketta on. Ja kun edes mikään edes 1950-luvun lajikekuvaus ei noihin osu kohalleen, niin lienee aika vanhoja lajikkeita. . En siis ole onnistunu tunnistamaan sen enempää luumuja kuin kriikunoitakaan.
Heksu: No toi oliki mielenkiintoinen juttu. Ja saattaa hyvinkin joltain osin pitää paikkansa! Mein "suvun" puista en osaa sanoa.
Nää on mielenkiintosii juttui nää maatiaispuut. 1800-luvulla jopa laukkuryssät myi omenan siemeniä. Sit erikseen oli nää asian harrastajat, jotka oli verkostoitunu ja vaihtoivat taimia ja siemeniä ympäri Suomen niemeä.
Niin on. Oon vanhoista lehdistä lukenu näitä juttuja ja aatellu et jos olisin ees pikkasen enemmän paikallaan pysyvää sorttia, ni haluaisin just harrastaa vanhojen lajikkeiden kasvatusta. Siis puiden ja niiden joukossa nää luumut ja kriikunat.
http://www.kotitaimi.fi/historia.htm
tällä seudulla on vieläkin paljon vaikutteita eräästä tämän seudun hedelmäpuiden jalostajasta, Onni Liipolasta
(kaupunkinosakin );)
Toi oli tosi mielenkiintoinen linkki ja tietoisku pähkinänkuoressa ko. asiasta. Kiitos kiulu :).
No nyt rupes pelottamaan, että mitä tuli tehtyä syskyllä. Sahailin 1/4 jokaisesta vanhasta puusta pois, kun rungot ja oksat olivat "vaakatasossa" ja haittasivat ruohonleikkuuta. Toivottavasti eivät tykänneet pahaa, sillä ovat yksi parhaimmista luumuista ikinä. Lajiketta en tiedä, Sinikaksi luulen mutten ole varma. Tässä niistä kuva jos joku tunnistaa (vaikka tämä ei ollutkaan tunnistuskysymys).
sinikka ei ainakaan. siinä on pienehköt siniset hedelmät.
arvaus: yleinen punaluumu
Paitsi että yleinen punaluumu on soikea googlen mukaan, nämä ovat pyöreitä. Jostain löysin Mari luumun kuvan, joka näytti samalta, mutta sen kuvauksessa luki että luumu on sininen. Edelleen on arvoitus mitä ovat, hyviä kuitenkin. Mummi ehkä tunnistaa ne joskus, kun hänelle antamani taimi kasvaa isoksi.
Kuntala?
Kuntala ehkä liian iso ja soikea marja, jos vertaa keskusteluun http://puutarha.net/index.asp?s=/keskustelu/keskustelu.asp?id=10909
Tuntemattomat luumut kuvassa näyttävät samoilta joita omalla pihallani kasvaa.
Eikä Kuokkalakaan, vaikka kuvassa on saman näköinen, koska eivät säily poimittuna kovinkaan kauaa.
Joo, olen yrittänyt selvittää tätä monta kertaa, ei vaan löydy lajia.
Muutama vuosi menee, ennenkun Pikon luumu tekee hedelmää. Olosuhteet ainakin on hyvät. 160cm korkea verkko istutuksen yhteydessä ja saa olla kesät talvet. Suojaa jäniksiltä ja kauriilta.Puoli kottikärryllistä sepeliä istutuskuoppaan, ettei myyrät sinne mene. Hiekkaa ja muutakin parempaa maata lisäksi. Tuhkaa lannotteeksi. Kummulle istutettu, koska maa on kivikovaa savea. paikka on aurinkoinen, joten luumut on makeita. Kiitos piko. taimi oli komea.Nimi ei ole tärkeinä, vaan luumujen maku.
Enpäs saanut kunnon kuvia siitä ja useimmat sössin bittitaivaaseen :(
Mutta tässä varsin pysty jo, kesällä nuo latvat viisti maata hedelmien painosta. Eikä tässä näy, että noita runkoja on vielä muutama lisää, yksi ainakin oli haljennut joten poistettava. Siinä keskellä menee vesiverson näköistä suoraan ylös. Vieressä varmaan juurivesoista kasvanut toinen samanlainen tulollaan.
Ihan niin paksu ei runko ollut kuin muistin, ennemminkin juuressa ovat toisiinsa kietoutuneet nuo rungot. Ja kaikki hedelmät latvoissa olivat. Ja yhden rungon olivat näköjään poistaneet, kun tuli polulle ja tuommoinen tappi siinä, sen nyt ainakin poistaisin ;p
Samoin oikealla tuo a:n muotoinen verso oli jo poikki.
Hankin tänään kaksi kirsikkaluumupuuta, "Punaisen Paronin" sekä "Pietarin lahjan". Viherringin esitteessä näistä kerrotaan mm. näin: "Kirsikkaluumu eli myrobalaani (Prunus cerasifera) on yksi luumusuvun lajeista, eräänlainen kantaäiti. Pietarin lahjassa on enemmän sokereita, Punaisessa Paronissa taas enemmän pektiiniä".
Vaikka ne periaatteessa ovat itsepölyttäviä, niin jos satoa haluaa niistä saada kunnolla on oltava luumukaveri pihassa. Ostin sitten kaksi samantien, sillä vaikka ne keväällä kukkiessaan ovatkin ihania ihan koristepuina niin kyllä sato on myös enemmän kuin tervetullutta
.
Minunkin nimetön myrobanaali (en malttanna) kitkuttelee hengissä, ei ole tämä kauhea pakkastalvi sitä hetkauttanut vaikka vasta jälkikäteen sen hommattuani katsoin jostain kirjasta, että kestävyysvyöhykkeet sille oli ykkös-kakkosta. Tuo ei vissiin ole lukenut sitä kirjaa, kun porskuttaa vaan.
Olen kuullut puhuttavan siitä, että ilmastonlämpiämisen myötä myöskestävyysvyöhykkeet ovat muuttuneet. Nekin vaatisivat päivittämistä. Ihmiset varmaankin yllättyisivät siitä, mitkä kaikki voivat omalla alueella viihtyä.
Kyllähän joskus joku toivottomana pidetty -no hommasin kumminkin- kasvi yllättää kun sattuu pienilmasto ym.olosuhteet vahingossa/tahallaan nappiin, mutta liian usein se yllätys tapahtuu päinvastoin, varmana pidetty laji ei suostu menestymään millään.
viime keväänä istutin sinikka luumua 3 vyöhykkeelle, samalla kun omenapuita (omenapuut joista suurin osa oli 2 vyöhykkeelle) niin otti ja kupsahti… ja omenapuut kasvaa porskuttaa… Taas tätini joka istutti kanssa sinikkaa aikoinaan , asuu 4-5 vyöhykkeellä, hänen sinikkansa on monta metriä korkea pieni puu , notkuen luumuja… eli tänä keväänä taidan valita suojaisimman paikan sinikalle ja ostan vielä eri taimistosta…