Meillä kukkii yksi. Viime vuonna ripottelin kyllä siemeniäkin (on kuin pölyä), mutta tarvitsee vissiin jonkun tietyn sienen olemassa olon maaperässä että itää, se on sitten sattuman kauppaa itääkö tai ei. Vois tietty sitä maata varmaan ottaa sieltä missä kasvaa, luulis sienenkin silleen siirtyvän? Mites jos tyhjälle tontile ruvetaan rakentaa, saako silloin "pelastaa" ne juurakot sieltä vai onko sit menetetty tapaus.
Ansu75, Sinun kannattaa lukea tuo edellinen osio valkolehdokista-siinä on pohdintoja juuri kasvien siirtämisestä. Jos päädyt siirtämään kasveja "pelastusmielessä" työkoneiden tieltä kannattaa todella ottaa matkaan sitä maata, jossa kasvi kasvaa nykyään juuri tuon sienirihmaston takia. Muistathan myös, että maariankämmekkä on kalkin suosija. Kalkin lisäämisen olen omalta osaltani ratkaissut laittamalla kalkkikivestä tehtyä sokkelipinnoiterouhetta kasvualustan sekaan. Pihallani kasvaa-tosin viljeltynä kantana sekä kruunutikankontti että suoneidonvaippa, jotka ovat myöskin kalkin suosijoita. Varsinaisesta puutarhakalkista en osaa tässä tapauksessa sanoa mitään vaikka käytän sitä tuhkan lisäksi pihallani muilla kalkkia vaativilla kasveilla. Mielestäni puutarhakalkki on sellaista hienorakeista enkä juuri siksi tiedä miten se soveltuu orkideoille. Mummi varmaankin osaa sanoa kalkista enemmän.
Olen lisännyt myös puutarhakalkkia, kun sitä sattui olemaan. Tuhkaa olen antanut ja Tyrtyrin kaivoksessa retkellä käydessä otin luvalla pihalta muutamia kalkkikiviä. Kiviä olen laittanut sinne toiseen suoneidon kasvupaikkaan.= on metallikori, joka on “suossa”. Koria voi nostella, jos suolla on tulvia.Suo on itse tehty.
Maariankämmeköiden kukinta-aika onkin nyt parhaimmillaan, pitäisi käydä niitäkin ihastelemassa. 
Samoin pitäisi ehtiä kirkiruohoja katsomaan kameran kanssa, tiedän paikan jossa niitä kasvoi hurjasti mutten ole siellä vuosiin käynyt, ovatkohan kasvupaikat tallella tallella. Toiseen paikkaan pitää ottaa pitkävartiset kumisaappaat koska siellä on paljon kyitä.
Kalkinsuosijoita? Kuulostaa vielä paremmalta, kun meikäläisellä on tapana jauhaa kananmunankuoret lannoitteeksi: 95% niistä on kalkkia.
Vaikuttaa tosin kirjallisuuden perusteella mahdottomalta siirrettävältä, neidonkengän ynnä muiden vastaavien tapaan: sienirihmastot eivät tavallisesti siirtämistä kestä. Sienemet siis ovat ainoa kokeilemisen arvoinen keino, ja sekin tosiaan arpapeliä kun ei tiedä että kasvaako tontilla kyseistä sientä…
Eihän se valkoinen ole eri rotua eli yövilkka? Muuten samannäköinen ja kokoinen, mutta kukat valkoiset ja kasvaa yleensä vanhoissa havumetsissä, kun maariankämmekkä on enempi lehtolaji. Yövilkan tunnistaa aika voimakkaasta tuoksusta, joka jostain syystä tuntuu erityisesti yöllä - en tiedä tuoksuuko se oikeasti yöllä enemmän. Kaikkia näitä kasvoi lapsuusmaisemissani, maariankämmekkää, kirkiruohoa ja yövilkkaa, pitäiskin käydä katsomassa, onko niitä vielä jäljellä.
Maariankämmekästä on erittäin vaaleita muotoja. Lehdet ovat selvästi maariankämmekän. Maariankämmekkä myös risteytyy jonkun toisen kämmekän kanssa. Mikä se nyt sitten ikinä olikaan… punakämmekkä? En muista.
Tavallinen maariankämmekkä ei tarvitse kalkkipitoista kasvualustaa, mutta esim. kalkkimaariankämmekkä Dactylorhiza fuchsii kyllä.
Maariankämmekkä kasvaa mitä moninaisimmissa paikoissa. Sen kukkien väri ja kuviointi vaihtelevat suuresti, risteytyy helposti lähilajiensa kanssa.
Araminta, tarkoitat varmaankin valkolehdokkia tuolla yötuoksujallasi. Yövilkka on pieni, aika mitättömän näköinen, jota ei sammaleesta oikein tahdo erottaa. Löytyy Helsingin yliopiston pinkan sivuilta.
Jostain syystä linkitys ei nyt onnistu, mutta googlen haulla "pinkka kämmekät" se kyllä löytyy.
Pinkka on tarkoitettu yliopiston opiskelijoille, mutta on hyvä paikka kenelle tahansa opiskella näitä aarteitamme.
Yes, Olivia, olet varmaan oikeassa. Ja maariankämmekkähän Tarleenan kukka kuvassa onkin. Nyt en sitten tiedä, kumpi oli se lapsuuteni kukkai. Serkkuni, joka tunsi kaikki luonnonkasvit ja harrasti niitä, kutsui sitä yövilkaksi, mutta saattoi olla hänkin väärässä. Tuoksui se kummiskin. Ja sen muistan, että maariankämmekät kasvoivat rantalehdossa uimapolun varrella, kun sen valkoisen nähdäkseen joutui menemään maantien toiselle puolelle ikimetsään, jossa niitä nousi valtavien kuusien välissä. Kirkiruohot taas kasvoivat entisen hakaniityn ojien reunoilla.
Maariankämmeköitä on tosi paljon tienpenkalla, kun uutta ohituskaistaa rakensivat. Metsässä olen kulkenut ja maariankämmeköitä on siellä paljon vähemmän näkynyt kuin lehdokkeja. Aina olen motkottanut tietöiden tuhoista, mutta päinvastoin on tainnut käydä, kuusikot kasvaa ja ojia kaivetaan mutta tienvarsikosteikot ovat ikuisia?
Tänään huomasin tien varressa valtavat kasvustot lähes 1,5 km matkalla 8O
Ei siis kannata lähteä maariankämmeköitä pelastusmielessä mihinkään siirtelemään luonnosta, osaavat kyllä kasvaa itsekin. Ja taajamissa ovat kadotukseen jotumassa maljakkoihin keräämisen vuoksi 
näin se käy, kasvi kerrallaan...
Yövilkka kasvaa tyypillisesti vanhoissa aarnimetsissä, mustikanvarpujen lomassa sammalpohjalla. Kukkii elokuun alussa,ei kesä-heinäkuussa. Tuoksuu kylläkin kumariiniltä, jos joku sellaista on joskus nuuhkaissut.
Tässä maariankämmekkä ryhmässä on joka vuosi kahta väriä. Kasvualustasta se ei johdu. Takana krruunutikankontti ja yövilkka.
Samat värierot olen huomannut luonnonkasvustoissa, ihan kiva.
Iloisia uutisia täältäkin: fasaanien syksyllä mylläämistä ja nokkimista maariankämmeköistä on jaksanut nousta useampikin yksilö. Kaikki tuota vaaleampaa väritystä.
Kävin just eilen suoretkellä kuikuilemassa. Otin jonkun kuvankin erivärisistä Maariankämmeköistä. 
Kukkien värin lisäksi näkyy muodoissakin olevan aikalailla vaihtelua. Keli oli vähän turhan kirkas enkä viitsinyt vartoilla varjoa paikalle. Kyllä Mummin ja Olivian puutarha kämmekkät ovat kukinnon kooltaan aivan omaa luokkaansa. Ovatko siirrettyjä vai ostettuja? Olisi pitänyt vähän pienentää kuviani, tai laittaa omina viesteinään.
Sulla on ollut varmaan ihana suoretki!
Omat maariankämmekkäni olen saanut ystävältäni ja kovasti ehdin jo surra niitä, kun fasaanit ruopsuttivat viime syksynä kämmekkäsuoni perusteellisesti, ja nokkivat myös juurimukuloita. Mutta onneksi osa on selvinnyt. Muihin kämmeköihin verrattuna maariankämmekän kehitys siemenestä kukintaikäiseksi on suhteellisen lyhyt, muutama vuosi. Itävyyskin on aivan toista luokkaa kuin esim. valkolehdokin.
Nuo kuvasi ovat tiedostokooltaan vielä ihan sopivia. Kuvan näkyvää kokoahan voi pienentää vielä esikatseluvaiheessa klikkaamalla kuvaan ja vetämällä kulmasta. Ja kolme kuvaa per viesti on maksimisuositus - hitaammilla yhteyksillä viestien avautuminen voi kestää tuskastuttavan kauan, jos kuvia on enemmän. Ja vielä kannattaa katsoa missä kohtaa kursori vilkkuu, sillä kuva tulee sen kohdalle - aivan samoin kuin tekstikin alkaa kursorin kohdasta.
Kiitos Olivia, siinä selvät ohjeet.
Sais pysymään korvantakana, myöhempää tarvetta varten.
Oli hyvä reissu. Ei pahemmin itikoitakaan. Suht mukavasti perhosia. Sinisiivet tosi säihkyviä auringon paisteessa, ei vaan onnistunut kuvaan saamaan. Ja vähän liian kirkasta kukkien kuvaukseen.
No harrastelijan niin tarkkaa ole, takaraivoon ne parhaat kuvat jää kuitenkin, tuoksuineen kaikkineen.
Sellaista suon tapaista olen pihaan minäkin haaveillut. Sais kämmeköitten lisäksi muitakin kasveja kasvamaan, erityisesti suopursun jonka huimasta tuoksusta olen aina pitänyt. Pursun sanoovat kasvavan komeaksi puskaksi puutarha oloissa.
Suopursu kasvaa ja tuoksuu tekosuossakin.