Vettä sataa taas, mutta Ullakaan ei saanut kaadettua sormustinkukkia. Kylvin nämä viime vuonna siemenestä ja siirsin loppukesällä vauvalasta tälle paikalle nyt ovat lähemmäs kahta metriä olevia roikaleita, pelkkä kukinto on pisimmillä yli puolimetrinen! Tämä kuva on otettu 165cm puutarhurin katsekorkeudelta.
Kyläneidonkielen vuosi. Tässä kasvoi ennen lupiinipelto halkoliiterille asti. Monen monta vuotta olen alkukesästä käynyt kaivamassa lupiinit juurineen pois. Nyt niitä tulee enää maltillinen määrä. Viime kesänä kuorittiin pintamaa, kipattiin tilalle hiekkaa ja heitettiin päälle niittykukkien siemeniä. Nyt nautitaan sinisistä kukista mehiläisten kanssa. Näissä muuten myös aikamoisia roikaleita; kukinnot ylettyy puutarhurin polvesta päälakeen.
Viinimarjoihin iski herukanruoste.
Tässä ryhmässä on viisi vanhaa pensasta, neljä punaista ja yksi vihreä. (Muualla pihassa on lisäksi kartoittamaton määärä vanhoja ja levinneitä herukoita ja karviaisia.) Olen repinyt näiden juurilta vuohenputkea ja korvannut sen hakkeella. Joka vuosi olen poistanut muutamia vioittuneita, laahaavia yms. oksia. Luulen, että itiöt nousivat maasta kesäkuisen vuohenputken perkausoperaation yhteydessä ja jatkuva sateinen sää sai taudin puhkeamaan.
Nyt taidan leikata tämän pahiten sairastuneen pensaan kokonaan alas ennen lehtien tippumista. Alasleikattava on tässä kuvassa oikealla takana.
Kaunis. Hieno kuva !
Vaaleanpunainen lemmikki, itse siemenestä kasvatettu. Juuri niin ihana kuin kuvittelinkin! Näitä vaan tarvittaisiin paljonpaljon enemmän kuin 5. Toivottavasti nämä yksilöt selviävät talvesta, jos sitten keväällä vaikka laittaisi lisää siemeniä multaan…
Pekan korvaajaksi metsäpuutarhaan tuli purppuraheisiangervo. Lisäksi istutin rodojen taakse pari pientä marjakuusta. Olivat sitä hitaampikasvuisempaa (ei euroopanmarjakuusta) koiraspuolisena eli marjoja ei luvassa. 10cm pinnasta olli kosteaa, sen alla pölisevän kuivaa. Metsän porttiin laitoin tuollaisia peiliketjuja, ihanasti kimaltelevat auringossa, kuvaan ei saa sitä välketttä vangittua.
Hieno näky! Tämä taitaa olla vähän erikoisempi kasvi? Ei tule ihan joka puutarhassa vastaan.
Muistuttaa kummasti lehtosinilatvaa mitä sanottiin myös vanhanpiiantikapuuksi. ![]()
Googletin vähän, ja sen virallinen nimi on karvasinilatva. On sukua lehtosinilatvalle.
Kukitaan marraskuussa!
Jaakopin/jaakobin tikapuut on lehtosinilatvan kansankielinen nimi. Englanniksi (Jacob’s ladders) kai käytetään kaikista sinilatvoista tuota nimeä.
Yhtä kaikki, erikoinen aika kukkia tällä yksilöllä!
Onhan tuo myöhäinen aika kyllä vielä nyt kukkia. Minä leikkasin kasvuston pois lokakuun lopussa. Loput nuput ja juuri kukkineet kaikki lähti.
Mulla leviää siementämällä liikaa pihatien varressa mutta levittelin niitä kukkineita osia toisaalle missä voivat levitäkkii. Onhan se niin mieleinen kukka kimalaisille, mehiläisille ym. joten sitä kannattaa suosia omassa pihassa.










