Vettä sataa taas, mutta Ullakaan ei saanut kaadettua sormustinkukkia. Kylvin nämä viime vuonna siemenestä ja siirsin loppukesällä vauvalasta tälle paikalle nyt ovat lähemmäs kahta metriä olevia roikaleita, pelkkä kukinto on pisimmillä yli puolimetrinen! Tämä kuva on otettu 165cm puutarhurin katsekorkeudelta.
Kyläneidonkielen vuosi. Tässä kasvoi ennen lupiinipelto halkoliiterille asti. Monen monta vuotta olen alkukesästä käynyt kaivamassa lupiinit juurineen pois. Nyt niitä tulee enää maltillinen määrä. Viime kesänä kuorittiin pintamaa, kipattiin tilalle hiekkaa ja heitettiin päälle niittykukkien siemeniä. Nyt nautitaan sinisistä kukista mehiläisten kanssa. Näissä muuten myös aikamoisia roikaleita; kukinnot ylettyy puutarhurin polvesta päälakeen.
Viinimarjoihin iski herukanruoste.
Tässä ryhmässä on viisi vanhaa pensasta, neljä punaista ja yksi vihreä. (Muualla pihassa on lisäksi kartoittamaton määärä vanhoja ja levinneitä herukoita ja karviaisia.) Olen repinyt näiden juurilta vuohenputkea ja korvannut sen hakkeella. Joka vuosi olen poistanut muutamia vioittuneita, laahaavia yms. oksia. Luulen, että itiöt nousivat maasta kesäkuisen vuohenputken perkausoperaation yhteydessä ja jatkuva sateinen sää sai taudin puhkeamaan.
Nyt taidan leikata tämän pahiten sairastuneen pensaan kokonaan alas ennen lehtien tippumista. Alasleikattava on tässä kuvassa oikealla takana.