Haa haa, nyt saat sanoa että olet kuullut asiaa kokeilleelta kuinka käy! Minä olen monta vuotta kattanut puna- ja mustaviinimarjapuskien aluset, samoin karviaisten.
Ensin revitään suurinpiirtein kaikki poikki,ja jätetään revityt kasvit puskien juureen. Jos puskia ei ole montaa kymmentä, kannattaa käyttää seuraavaksi märkiä sanomalehtiä, joita tukit mahdollisimman nuukasti juurien lähelle. Sen jälkeen on yksi lysti millä katat, kunhan saat sanomalehdet piiloon niin, ettei ne kuivuttuaankaan lähde lentelemään tuulen mukana.
Meillä ei sanomalehtiä laitettu, revittiin vaan ja katettiin vahvasti. Hyvin vähän nokkosta ja hiirenvirnaa tunkee läpi, ja nekin lähtevät juurineen helposti koska kattaminen pehmittää maata.
Marjapuskat eivät kovia lannoituksia tarvitse, ja typpipitoinen lannoitus vain kasvattaa varsin vetelää ja huonotuottoista oksaa. Jos nyt oikein kovasti muistelen niin taidettiin meillä hevonpeetä heitellä neljä vuotta sitten marjapuskille ennen kattamista...mutta se on aika typpiköyhää.
Joka ikinen kevättalvi meillä tyhjätään hakelämmityksestä syntynyttä tuhkaa melko runsaasti marjapuskien juurille.
Meillä katetaan vanhoilla heinäpaaleilla, joita jäi pariin latoon kun lehmät laitettiin pois. Pölisevät niin ettei paaleja voi viedä hevosen lähellekkään. Piti tehdä osalle marjapuskista maahan lautalaidat, jotka pitävät heinät osoitteessa, sillä meidän vapaat kanat kaivavat heinät mieluusti huitsin nevadaan. Mutta ihmeen hyvin ne tuulellakin paikoillaan pysyvät, ne heinät, vaikka pohjanmaalla ollaankin ja meillä on erittäin tuulinen tontti.
Kokemuksia kattamisesta: Marjapuskien uusimmat oksat ovat tukevia ja pystykasvuisia ja satoisuus vain lisääntyy, perkaaminen on satunnaista (eli ohikulkiessa voi nykäistä mukaansa hiirenvirnan), nokkoset eivät haittaa poimimista, jopa leikkaamisen tarve (eli kuolleet oksat) on kovasti vähentynyt. Pystyyn mätänemistä tai tuholaisia ei ole näkynyt. Marjapuskia meillä on aivan ylettömästi, sillä niistä on anoppi ja appivaari istuttaneet pensasaidan. Joten nykyään marjaa tulee niin että pakostakin paljon jää linnuille. Kattaminen lannoittaa sopivasti maata, ja multa on hyvin pehmeää katteen alla. Siellä on mahtavasti lieroja.
Siileille löytyy hyviä talvehtimispaikkoja kuivasta heinäkatteesta, ja siilit ovat tontilla hyötyeläimiä.
Silmänilo on ehkä katsojan silmissä, mutta minua miellyttää paljon enemmän heinäkatteet kuin se juolavehnä-nokkospöheikkö, joka ennen kukoisti valtoimenaan. Luulen että rikkaruohokasvusto mädännyttää marjapuskia paljon enemmän kuin juurilla oleva maatuva kate.
Ja oikeasti - kuka tykkää perata monta kertaa kesässä marjapuskien alta? Ja kuka ehtii? Kattaminen on järkevä, tehokas ja työtä säästävä keino. Mieluummin voisi sanoa niin että joka ei kata on hiukan...no ainakin hänellä on paljon turhaa aikaa perata