Samaa mieltä Kurpan kans
Kävin maistamassa Honeybeen ekat marjat ikuna ja sama lopputulema kuin Kurpalla ja Karvarilla. Kui ois juolukoita syöny.
Muistaakseni marjakasveihin erikoistunut Blomqvistin taimisto ohjeisti, että marjojen annetaan kypsytellä sinistymisen jälkeen vielä ainakin viikon (?) sokereitaan, jolloin maku kehittyy.
Meillä joutavat tienvarsi aidanteeseen
Onhan marjasinikuusama sama kasvi kuin hunajamarja…
On, hunajamarja nimitys taitaa olla suomennos englanninkielisestä nimestä (pohois-amerikka), paljon myyvempi kuin marjasinikuusama.
Nuo sinikuusamien kukat ovat kimalaisten mieleen ja ovat tuuheita suojapensaita mutta marjat voi antaa rastaiden syödä.
Nyt on hunajamarjat maisteltu, ja maku kyllä paranee kun ovat kauemmin pensaassa . Eikä näitä syö linnutkaan, ainakaan vielä joten saavat rauhassa kypsyä!
Meillä on verkko hunajamarjan ympärillä mutta ei päällä, rastas oli verkon sisällä.
Olin ajatellut nämä poistaa. Ei kummoinen maku.
Nyt kuitenkin pistää parastaan.
Minä tykkään näistä, ovat miedon makuisia kun ovat kunnolla kypsyneet. Verkotin omani päältä päin, toivottavasti ei linnut jää kiinni. Reunoilla on metalliverkko jäniksiä varten koko ajan, ja porttikin siihen piti hommata.
Sain uuden pienen puskan, siinä oi pari pientä marjaa ja olivat hieman kirpeän makuisia. Ennestäänkin on pieni puska, maku miedompi. Ajattelin että olisi hyvä kaveri mustikalle pakastimeen.
Marjasinikuusama ( Makeasinikuusama, Hunajamarja , Haskap ), Lonicera caerulea var. edulis , var. kamtschatica
Muhevainen / Puutarhurin vinkit kertoo mm. näin:
Uusvanha hyötykasvi marjasinikuusama, myös hunajamarjaksi, haskapiksi ja makeasinikuusamaksi nimetty, on mainio tuttavuus hyötytarhaan. Uusien jalosteiden marjat ovat herkullisuuden lisäksi todellisia vitamiinipommeja ja sisältävät antioksidantteja ja runsaasti mm. C- ja D-vitamiineja.
Pensas on helppo kasvatettava, terve ja ilmastollisesti kestävä. Se tyytyy vaatimattomiinkin oloihin, kunhan valoa riittää. Auringon vaikutuksesta syntyy runsaasti kukkasilmuja, jotka kehittyvät aikanaan marjoiksi. Niiden maulle valaistuolot ovat myös tärkeitä, sillä auringon alla marjat kypsyvät parhaimmilleen, saavat makeutensa ja sopivan hapokkuutensa.
Marjat ovat väriltään kuin mustikat ja sisältävät samaa väriä aiheuttavaa antosyaania. Marjasinikuusamien marjojen muoto on hieman epäsäännöllinen soikio tai lieriö. Nykyiset lajikkeet ovat kehittyneet huimasti aikaisempiin jalosteisiin nähden. Marjat ovat kasvaneet kokoa ja niistä on poistunut karvas jälkimaku, joka aiemmissa jalosteissa haittasi tuorekäyttöä. Raaoissa marjoissa voi vieläkin tuntea kitkerän sivumaun. Marjat ovat syöntikypsiä ja makeimmillaan, kunhan marjat ovat siniseksi muututtuaan saaneet makeutua vielä pari viikkoa pensaassa.
Marjasinikuusamat ovat itsepölytteisiä, mutta runsaan sadon takaa ristiinpölytys toisen marjasinikuusaman lajikkeen kanssa. Kannattaakin aina valita kahta tai useampaa lajiketta toistensa läheisyyteen. Pensaat saavuttavat parhaan satoiän 4 – 5 vuoden ikäisinä. Jo istutusvuonna saattaa kuitenkin saada maistiaisia. Satoa saa pitkään, jopa 30 vuoden ajan.
Marjasinikuusamat ovat myös erinomaisia monitoimipensaita. Ne sopivat kokonsa puolesta yhtä lailla koristepensaiksi, tilanjakajiksi ja aidanteisiin.
-Paljon lisää tietoa, mm. eri lajikkeista Muhevaisen sivuilla, ks. linkki alla.
Muistatko Kurppa mikä lajike sulla on ?
Ilo ja jättiläisen tytär. Kolmannesta en ole varma.
1 tykkäys
Onko ne kaikki yhtä vaatimattoman makuisia?
Mulla oli Elimäellä yks hunajamarja- nimellä ostettu, oli senverran mieto/ mauton ett jäi käyttämättä. Ei se kyllä kummosesti satoa antanutkaan.
Kyllä niissä jo marjoja on ihan kivasti, mutta kaikki yhtä mietoja maultaan.
