Pakko viheltää peli poikki tällä erää kun pikkuneiti äkäpussi heräs päiväunilta eikä anna äitin tehä Tärkeitä Asioita rauhassa 
Tämmösiä ihania vanhoja akkunoita oottelee liiterin nurkalla parempaa käyttöä 
Mansikkapaikka ja minilouhikko viereikkäin sulassa sovussa 
Mansikat siirsin tänä vuonna tuohon eri paikasta. 
Voi pah, nyt kö näitä kuvia pihastani, omasta tosin vaillinaisesta ja keskeneräisestä mutta unelmapaikastani kuitenkin, katon kaikki näyttää niin haljulta ja valjulta, blääh. No, vuosia lisää aikaa ja työtä niin ehkä sitten näyttää jo joltain eikä tarvi niitä ruusunpunaisia laseja käyttää.
Kylpemisen jälkeen kastellaan tomaatin taimet 
Marlene, paljon olet jo kaikkea saanut tehtyä. Hienolta näyttää! ja vuosi vuodelta tuo aina lisää. Minähän olen sitä omaa rivitalonpihaa laittanyt myös vasta kolme kesää, ja aloitin nollasta, mitään ei ollut valmiina. Ensimmäiset vuodet olen kesäkukilla paikannut perennojen puutetta, kuten ehkä huomaat, että minulla on paljon helppoja yksivuotisia (krasseja, malvikkeja jne). Pikkuhiljaa toivottavasti penkit alkaa täyttyyn sitten perennoista. Ja muista ettet väsytä itteäs; jotenkin samaistun sinun tilanteeseen, ja siksi varoitus. Muutama kohta kuntoon per kesä, seuraavana kesänä taas pari kohtaa jne. Turha edes yrittää saada kaikkea kerralla. Puutarha on loputon työmää=)
Kaikkea ei saa kerralla, ei edes valmista puutarhaa
ja siinähän sen viehätys piileekin; itse tehden , hitaasti mutta varmasti.
Olis aikasen tylsää jos joku tekis pihan valmiiksi vai mitä tuumaat? Sen jälkeen ei oliskaan muuta tekemistä kuin katsella valmista tulosta ja ehkä kitkeä rikkiksiä.
Hienostihan sinä olet saanut jo laitettua paikkoja.
Iso kiitos MoonRiverille ja Maksaruoholle kauniista ja kannustavista sanoista <3 Ootte molemmat oikeassa että puutarhaa ei hetkessä valmiiks saa vaikka kuinka haluais, luonto vaatii ja tarvii aikaa vaikka ihmisellä olis näppinsä pelissä. Enkä mä todellakaan valmista pihaa jonku muun toimesta haluaiskaan, nautin valtavasti pihan laittamisesta ja suunnittelusta ihan omillani. Ja oletan ja toivon pihani olevan mulle elinikänen ja muuttuva projekti!
MoonRiver, varoituksesi ei oo aiheeton, mutta on nuo pihahommat mulle myös terapiaa jos saan yksin puuhata. Mutta liikaa “pakko tehdä heti” hommia ei sais vaatia iteltään.
Elämäni ensimmäiset jaloakileijat kukkii kauniisti etupihan pari viikkoa sitten perustetussa penkissä, näistä mää tykkään 
Tyttöjen valtakunta Oven yläpuolella on pikkuveljeni tekemät nimikyltit ja oven vieressä tikkakolkutin minkä mummu toi tuparilahjaks. Ruukussa kasvaa kokoa kuukausimansikan taimia, kiitos Maizulle 
Varpunen laskeutui kerran hetkeksi olkapäälleni, kun olin kitemässä puutarhassa, ja tuona hetkenä tunsin olevani huomattavanmpi henkilö kuin miksi mikään arvomerkki olisi minut tehnyt. -Henry David Thoreau, Walden-
Taivas yllä oli sininen, ja maa alla oli vihreä; joki kimalteli auringossa kuin timantein päällystetty polku; linnut livertelivät laulujaan varjoisista puista; korkeuksissa liiteli kiuru aaltoilevan viljapellon yllä; ja hyönteisten surina täytti ilman. -Charles Dickens, Nicholas Nickleby-
Mukava kokemus, jokunen vuosi sitten varpunen istui hetken minunkin olkapäälläni.
Olipas rohkea varpunen. Meillä linnut on tainnu tottua salamalähtöihin ko tuo pienimmäinen bongaa tipin niin juoksee huutaen ja öykkämöykäten kohti ku on niin “inana liitu”
Tässä mun haaveilupenkki Rujo ja yksinkertainen mutta niin rakas mulle, tässä istun omenapuun katveessa ja katselen, haaveilen ja suunnittelen pihaa. 
Tästä on vielä potager kaukana vadelma- ja iänvanha karviaspensas välissänsä raparperia. Taustalla näkyy hra miehen Tarpeelliset Varastot lautaa ynnä muuta kamaa 
Mun ensimmäinen tomaattikokeilu, ei se ota jos ei annakaan koskapa sain taimet anopilta ku hällä olivat jääneet ylimääräisiksi. Kukkivat joten oottelen sadonkorjuuta 
Siitä se alkaa muotoutumaan. Ihana haaveilupenkki!
Siitähän se, sanoinkin jollekin että tämä puutarhan luominen se kasvattaa mulle-kaikki-heti-nyt-luonnettani koska luonto tekee sen minkä tekee ja mää oon vaan statistin roolissa, pakko kehittää kärsivällisyyttä Ja kiitos, kuten sanoin itsekin tykkään valtavasti haaveilupenkistäni!
Viime kesänä värkkäsin tämmöisen minialtaan mutta tänä kesänä jäi tekemättä kun tuo pienimmäinen neiti on niin kertakaikkisen lumoutunut vedestä että se ois siellä joka välissä sorkkimassa.