Onpas suloisia pikkuisia, meidän tytötkin tulivat ihastelemaan marsuvauvoja:)
Ihania, etenkin tuo punainen on ihastuttavan värinen. Poikasten isä on hauskan näköinen heppu 
otsatukkansa kera ja näemmä sieltä noita värejä löytyi 
Alkuperäinen kirjoittaja: Rosmariini&Timjami
Oiii ihania! Mutta onpas ne jo isoja ja “valmiita”, odotin semmoisia hiirenpoikasen tapaisia rääpäleitä.
Mitenkä se punainen tyttö nyt voi? Ei se mikään ihme tosiaan, että äiti oli niin pulleva kun poikaset ovat noin isoja.
Ei se kovin hyvin voi. Sillä on tasapainon kanssa ongelmia, kierähtää selälleen helposti ja ei meinaa päästä jaloilleen. Sellanen vähän hölmön sorttinen.
Katson iltaan asti, miten pärjää ja teen päätöksen jatkosta. Sisarukset voivat hyvin. Ja Elli
No voi 
Saattanut sitten tosiaan jotain vauriota tulla. Hyvä, että muilla kaikki ok
Josko se on vaan vähän hölömö, mutta pärjää kuitenkin. Onhan se tietysti aika paha, jos ei tassuillaan tahdo pysyä. Mulla on vähän hölömö kääpiöpinseri, syntymästä asti hönö, mutta sopii hyvin meidän porukkaan. Unohtuu välillä tuijottelemaan seinää ja on muutenkin vähän hassu
Peukkuja pienelle punaiselle <3
Vauvakuvia
Voi kun se punainen tulisi kuntoon mä ihastuin siihen heti se valkaisin itselle jos olisi mahdolista ottaa.
Miks se onkin aina niin, että mikä on söpöin ,niin sillä on sitten jotain ongelmia. Meinaan ei ole eka kerta, että jotain tällasta tapahtuu. Vai kiintyykö sitä juuri siihen heikoimpaan, jolla on vaikeaa.
Yritin saada sen imemään emoa, niin se pitää suutaan jännittyneesti kiinni, eikä onnistunut. Sisarukset on niin vahvoja, ettei tuolla paljon mahdollisuuksia selvitä ole.
Voi surku, toivotaan parasta. Voiko marsuja ruokkia jollain pipetillä aluksi? Että saisi voimia ja pääsisi syömisen vauhtiin?
Jännä tosiaan kun ne on ihan marsun näköisiä heti. En ole ennen nähnyt marsuvauvoja
Vain koira/kissa.
Alkuperäinen kirjoittaja: Rosmariini&Timjami
mutta jo sillä kerran on tasapainovaikeuksia yms niin viittaa synnytyksessä saatuun aivovaurioon.
Sitä mäkin epäilen. Jos se spastisesti puree suun kiinni, niin ei siinä paljon pipetit auta, valitettavasti.
Kyssäkaali mutta jos näyttää siltä ettei ole eläjäksi vaikka suloinen on ja toivon ihmettä tapahtuvaksi. Niin pystytkö lopettaan sen
Pakkohan son pystyä niin surullista ku sonkin
Kerran seurasin , kun emo synnytti kaks isoa, hyväkuntosta pentua. Mies meni myöhemmin katsomaan niitä ja sano, että siellä on kolmas, ihan rääpäle. Se oli oikeesti kolme kertaa pienempi, kuin ne kaks, mutta ihan hyväkuntonen.
No, mä kävin "imettämässä" sitä monta kertaa päivässä, eli otin emon syliin, puristin nisän päähän maitoa ja laitoin tän rääpäleen hollille. Sehän oppi samantien, että nyt on hänen vuoro ja oli heti nisässä kiinni.
Muutaman päivän päästä se oli jo niin vahva, että jakso taistella itse tissille imemään. Siitä tuli Nuppu-niminen marsu,joka jäi mulle itselle, enkä käyttäny sitä lisääntymiseen, koska jäi aika pienikokoseks.
Ja on mulla näitä muitakin henkiinjääneitä, Kuvassa syntymäsokea, silmätön, Helen Keller. Isäntä ois päästänyt tämän päiviltä, mutta kun se oli ihan hyväkuntoinen, ainoastaan sokea. Ja sen sisko Daryl Hannah, jolla on vain yksi silmä.
Muoks. isäntä hoitaa lopetuksen meillä
Tiedän kissan pennuista sen että kun niitä vasta syntyneinä yritti tissille niin ne meni jäykäksi ripuilivat ja eivät kyllä millään tissiä huolineet leukaluut olivat täysin lukossa sitten epätoivosesti puristi emon tissistä maitoa ja sillä maitosella tissillä tökki sitä pentua nenään niin maidon haju sai imemistaidon jostakin kaivettua.
Mutta se että kaatuilee on huono juttu
Kyssäkaali antaa mahdolisuuden heikollekin. Minä kanssa en millään halunut tappaa näitä epäkuranteja pentuja kaikille annoin mahdolisuuden. Yhden pennun lopetin minulla oli eläinlääkäriltä eetteriä sitä varten sitä pumpuliin ja ilmatiiviseen pussiin ja pentu sinne sen ohjeen sain silloin en tiedä kuinka tänäpäivänä lopetetaan voinut ohjeet muuttua.
Tämä kyseinen pentu synty sillä oli iso vatsa avanne kaikki suolet ulkona silloin päätin että tämä on pakko lopettaa vaikka kyllä se koville otti.
Voi hyvänen aika, pieniä maasuvauveleita
Marsut ovat ehdottomasti minun suosikkejani kaikista jyrsijöistä ja odotan jo innolla sitä päivää, kun tytöt alkavat kärttää pikkulemmikkiä - äitiä ei tarvitse kauan suostutella, kun haetaan pari marsuvauvaa…
Onpa hienoa, että Kyssäkaalilla on mennyt marsun pennuttaminen hienosti, jospa se yksikin vielä selviäisi. Marsuilla on kuitenkin aika usein ongelmia ja raskausmyrkytys niistä pahin.
Minulla oli kerran yksi ihana sileäkarvainen kolmivärinen äitimarsu, joka sai kolme pentua, mutta kuoli raskausmyrkytykseen pentujen ollessa vain vuorokauden ikäisiä. Marsuyhdistyksenkin mukaan pentujen hengissä selviäminen oli hyvin epätodennäköistä, mutta ohjeeksi sain, että tuttelia voi kokeilla. pennuista kaksi kuoli, mutta yksi pieni pysyi sitkeästi hengissä, syötin pari tippaa tuttelia ruiskulla suuhun pari kertaa tunnissa. Pikkuinen kulki mukanani pienessä terraariossa ja iltaisin nökötti sohvalla kaulakuopassani ja ihmeen kaupalla selvisi hengissä. Kohta oli jo niin vahva, että sai syötyä tuttelinsa jyrsijän juomapullosta ja muukin ruoka alkoi kelvata. Siihen aikaan minulla oli eläinkauppa, mutta eihän tuollaista selviytyjää voinut kenellekään kaupata, vaan kotiinhan se jäi ja kasvoi sellaiseksi persoonaksi, ettei mitään rajaa. Nimekseen sai (kulta)Hippu ja tutteli vaihtui tutteli-velliin, jota osasi vaatia varsin kovaäänisesti Kuten vaati myös kurkkua ja salaattia ja rapsutuksia ja kun sai rapsutuksista tarpeekseen, jurskautti hampailla Kaveria ei huolinut, inhosi muita marsuja ja viihtyi vain ihmisseurassa. Vastoinkäymiset eivät edes rankkaan alkuun loppuneet, sai yhdeltä kaveriehdokkaalta kirppuja ja vaikka pestiin loisshampoolla ja saatiin kirput pois, ehti niiden vuoksi kirputtaa itse itseään ja sai suolistoonsa karvatupon, jonka seurauksena peräsuoli pullahti ulos! Jälleen soittelin eläinlääkärit ja muut marsuasiantuntijat, mitä ihmettä teen! Toivoa ei paljon annettu, mutta kuumemittarin päällä työnsin varovasti suolen takaisin, useampaan otteeseen ja juotin ananasmehua ja annoin hellää hoivaa ja pian suoli alkoi pysyä sisällä ja taas Hippu selvisi. Arvatkaa vaan, miten rakas kaveri pikku Hippusesta tuli, asusteli kanssamme sitten kuutisen vuotta, kunnes ikä vei. Hippu on haudattu samaan paikkaan, missä lepäävät myös kultaiset Santtu ja Selma, ihan yhtä suuri persoona oli pikkuinen Hippu.
Niin Hippu oli ihan tuollainen, kuin tuo musta rusettipoika, paitsi muutamalla ruskealla merkillä. Tuli niin Hippunen mieleen…
No voi hyvänen nähköön, kun on pikkuiset sööttiksiä!