Teimme isännän kanssa matkan eteläiseen Siperiaan, Altain alueelle, sinne missä " Tuoll Altai-vuoret siintelee..." Tämä kuvagallerian uudistus vei kuvat mennessään, joten laitan nyt uuden ketjun. Kohde on mielenkiintoinen ja se saattaa joitakuita innostaa vaikkapa käymään paikanpäällä.Karsin kaupunkikuvia ja yritän keskittyä luontoon ja maisemiin.
Tässä kuitenkin heti alkuun muutamia kaupunkikuvia: Barnaul oli lennon päätepiste, tästä suuntasimme tuhat kilometriä kohti etelää.
Barnaulia hotellin ikkunasta, vähän on horisontti vinossa, mutta näkyy että tasaista on ja uudisrakentaminen voimissaan.
Tästä pohjoiseen alkaa se laaja Siperian lakeus. Koneesta katsottuna Barnaulin ympäristö näytti suurelta tasaiselta shakkilaudalta. Tummat poppelirivistöt reunustivat valtavia peltoaukeita.
Tällaisilla trameilla kuljettiin kaupungissa...
... ja parilla tämäntyyppisellä piti lähteä tuhannen kilometrin päähän.
Viimeinen vilahdus ratikan kyljestä, jätän muutaman kaupungin väliin ja siirryn maisemiin.
Tuohon edelliseen kuvaan en saanut lisättyä tekstiä samaan viestiin, mutta ihailkaa: kuvassa on perunamaa asfaltin keskellä reunustettuna kuunliljoilla. Paikka oli pieni kaupunki Gornyi Altai
Tää on upee juttu. Odotan innolla kuvia. 
Katun-joen alajuoksua. Olimme matkalla yläjuoksulle...
Katun-joen rauhallista juoksua...
Jokirannan parkista kaasutti matkaan erikoinen yhdistelmä: mopo peräkärryn kanssa. Näkyy huonosti, mutta savupilvi jäi...
Kiitos lisää, oli upea ja mielenkiintoinen se edellinen kuvasarja.
Matkan varrella "törmäsimme" amerikkalaismalliseen koulubussiin, vain teksti oli erilainen.
Kupeessa lukee DETI, LAPSIA.
Kyläraittia matkan varrelta... Pivo on kaikkialla esillä!
Samalta kyläraitilta tyypillinen rakennus: harmaata hirttä ja värikkäät ikkunanpielet.
Olimme pahasti myöhässä ensimmäisestä majoituspaikastamme, koska yrittivät ensin Barnaulissa työntää 16 henkeä 11 hengen paikalle ja jouduimme odottelemaan toista autoa muutaman tunnin. Saavuimme majoituspaikkaan pilkkopimeässa... tämä kuva on vielä matkalta...
Majapaikka oli melkoisen maastotaipaleen takana, lopulta ilmestyi auton valokeilaan rakennus. Yksi rakennus. Siinä purkauduimme autoista kännyköiden ja otsalamppujen valossa ja läksimme suunnistamaan. Olimme niin myöhässä aikataulusta, ettei paikalla ollut ketään, oli pakko vaan arvioida tulevan majapaikan, jurtan, sijainti.
Aamuinen näkymä korvasikin kaikki öiset kärsimykset.
Kyllä tämä korvaa pienen öisen harmin...