Taormina Mare ja alakuvan oikeassa reunassa näkyy jo Naxos Giardini (monen suomalaisen lempi lomakaupunki rantoineen):
Taorminan temppeliraunioita ja se kuuluisin näkymä sieltä: tietysti Etnalle (joka tosin tässä kuvassa on pilvessä - sade uhkailee taas, mutta eipäs ehtinyt kimppuumme):
Nobile, kysymys;
- oletko äärimmäisen hyvä kuvaaja vai
- onko sinulla äärimmäisen hyvä kamera vai
- vai onko siellä ihan oikeasti noin kaunista?
- kaikki edellä mainitut tai osa niistä pitää paikkansa?
Alinna Sisilian tunnus Trinacria, joka on myös Sisilian omassa lipussa (Sisiliallahan on vastaava autonomia Italiassa kuin Ahvenanmaalla Suomessa). Kolme jalkaa kuvastavat moniakin asioita, mutta yksi ilmeisin selitys on se, että siinä ovat Sisilian muinaiset hallintokunnat: Messina, Marsala ja Lähi-Idän joku muinainen kaupunki. Syracysasta löydetyissä vanhimmissa kolikoissakin se on. Tuon Trinacrian näki kyllä joka puolella, talojen seinissä, kallioissa, piazzojen mosaiikeissa jne. 
Kiitos imartelusta Moonriver. Olen äärimmäisen surkea kuvaaja. Osa kuvista on miehen ottamia, mutta kyllä niissäkin kuvissa toivomisen varaa on aikalailla (älkää sanoko hänelle). Osa kuvista on otettu ihan puhelimella! Kamerakin on varsin keskiluokkainen.
JOTEN: siellä on paljon kauniimpaa! 
Nobile
Ja sitten kohti Etnaa (Etna Süd, Nicolosin kautta). Laavakentät tekivät jo kaukana suuren vaikutuksen. Valtavia, talonkokoisia laavapommeja oli noin 15 kilometrien päässä. Maa oli mustaa ja mururakenteista, kasvit yrittivät epätoivoisesti vallata sitä…
"Pieniä" laavapommeja ja jäähtynyttä laavaa:
Laavan moneen kertaan tuhoama talo, aina uudelleen rakennettu, sisilialaiset ovat sitkeitä.
Alakuvassa istutusmetsiä.
Lämpö on lähellä maanpintaa, vaikka ei huipulle mentykään:
Etnalla on monta hiihtokeskusta, jotka kaikki vahingoittuivat edellisessä isommassa purkauksessa (v.2002). Mutta eivätköhän ne kaikki ole toiminnassa taas. Kun tulimme vuorelta alas, vastaamme tuli pari bussilastia hiihtoasuisia ihmisiä.
Emme käyneet ihan huipulla asti, koska tyhmästi oletimme, että hissit ja maastoautokyydit eivät ole toiminnassa (liian talvista ja liian vähän turisteja). Myöhemmin kävikin ilmi, että me olimme vain liikkeellä liian aikaisin aamulla. Me yövyimme Etnan rinteellä, joten kaikki oli vielä hiljaista kun kävimme ylhäällä. No, onpa seuraavallakin kerralla jotain uutta Etnalla…
Nyt käyn saunassa ja jatkan kuvien lisäämistä illemmalla tai huomenna.
Huomenna tosin käymme myös juhlimassa Joensuun kuorosotavoittoa Ilosaaressa. Voittokuoromme on luvannut ilmestyä sinne laulamaan.
Nobile
Moottoritien SOS-puhelin paikalle piti vielä pysähtyä jättämään hyvästit Etnalle kun matkasimme kohti Siracusaa. Moinen hätäpaikoituksen käyttö oli tietysti hirmuisen kiellettyä ja sopimatonta. Saimmepa pari paheksuvaa töräystä asiasta:
Siracusaan ajelimme iltapäivällä ja päätimme ensin vilkaista vanhat kreikkalaiset ja roomalaiset temppelialueet (amfeja) kun ne olivat siinä matkalla vanhaan kaupunkiin mentäessä. Ajelimme vähän rundia ja huomasimme menneemme jo ohi pääsisäänkäynnin. No, onneksi löytyi toinenkin - paljon pienempi. Meitä kyllä vähän tuijoteltiin portilla, mutta ei nyt kiellettykään tulemasta. Parkkipaikkakin oli hämäävän pieni ja täynnä mustia limusiineja. Mutta sinne vain ajoimme pienen, sinisen Fiat Bravomme mustien autojen sekaan ja käppäilemään mäelle puiden siimekseen.
Kyselimme siinä jostain kopista vähän lippujakin ja saimme kipakan ohjauksen sinne toiselle portille (tai oikeastaan kokonaan tien toiselle puolelle isoon turistikeskukseen, josta ne liput olisi pitänyt hankkia ja parkkilupakin…). Päätimme nyt mennessä katsastaa mitä mukavaa vastaan tulee ja käydä vasta sitten lippuja hankkimassa. Komeita raunioita riittikin yllin kyllin. Näimme myös sen syyn, miksi pieni erikoisportti oli auki: joukko hyvin vartioituja, mustapukuisia miehiä oli tutustumassa raunioihin. Ei meitä nyt poiskaan ajettu, mutta ei myöskään jätetty vahtimatta:
Siracusassa oli komea kreikkalainen amfi, johon oltiin rakentamassa lavaa klassisen musiikin festareille. Amfia käytetään yhä monta kertaa vuodessa.
Tämä sisilisko oli todella utelias ja seurasi meitä pitkät pätkät raunioilla:
Roomalalainen amfi oli jo paljon huonokuntoisempi:
Dionysoksen korva on syvä luola, jonka akustiikka on osittain syntynt, osittain tehty sellaiseksi, että se toistaa pienimmätkin luolassa sanotut kuiskaukset tiettyyn kohtaan luolan edustalla. Tarinan mukaan se oli Dionysoksen teettämä vankiluola, jossa vehkeily ei onnistunut.
Kaiku oli melkoinen ja luola todellakin syvä. Ja puhelimen taskulampulla ei tehnyt pimeydessä yhtään mitään, luola söi sen valon. Ääni ainakin kaikui herkästi luolassa.
Yövyimme Siracusan Ortegan (Ortegia) saarella vanhassa kaupungissa. Täälläkään ei ollut mitään hankaluuksia löytää B&B:tä tähän aikaan vuodesta. Söimme osteriassa mainion kala-aterian, paikallisine apinanleipäpuu (carub) hyytelöineen. Aterialla joimme kaksi pientä lasillista valkoviiniä. Jälkijuomaksi ravintoloitsija toi meille lasilliset sibobboa, paikallista vahvaa viiniä. Se oli raikkaan tuoksuista ja aika hyvää, mutta voi kuinka petollista: heräsin viideltä pahaan kylmähikeen ja päänsärkyyn. Söin kaksi vahvaa päänsärkytablettia, oksensin ja yritin selvitä hikoilusta peiton alla (oli viileä, mutta silti olin hiestä litimärkä). Ei puhettakaan, että olisin pystynyt maistamaan emännän meille tuomaa herkullisen näköistä aamupalaa. Join vain kaksi kupillista vahvaa italialaista kahvia. Kävin vielä varmuudeksi ostamassa paketillisen päänsärkylääkkeitä lähiapteekista ennen matkan jatkamista. Minä, iso ihminen, joka en koskaan saa krapulaa, olin siis tosi tankeassa krapulassa juotuani kolme pientä lasillista viiniä… Ei enää koskaan sibobboa minulle!
Seuraava varsinainen kohteemme oli Agrigento. Välillä tosin poikkesimme muutamaan kaupunkiin siinä välillä mm. Ispicaan, Ragusan Iblaan. Agrigentokin on rinnekaupunki, vanha, suuri ja ahdas. Emme olleet tutustuneet kohteeseen etukäteen juuri ollenkaan, joten hieno temppelikukkula yllätti meidät iltasella täysin. Kaupunkia lähestyessämme kukkulalla näkyi useita ehjän näköisiä temppeleitä. Pysähdyimme tutustumaan niihin auringon laskiessa.
Nyt pitää jo juosta, että ehtii tuolle ehjimmälle temppelille ennen pimeää:
Mies kävi vielä temppelikukkulan reunan asuinluolastoissa:
Ehjin temppeli auringon viime säteissä: