Saisikohan tähän vielä iltamyöhäkuvan Agrigentosta. Tämä on otettu avuttomalla puhelimella Temppelilaaksostapäin:
Agrigentossa koimmekin ehkä kaikkein jännittävimmän parkkeerauksemme. Ajoimme pimeällä kaupunkiin tietämättä mitään koko paikasta. Tiet kapenivat kapenemistaan. Autojen määrä sen kuin lisääntyi. Kohta oli jo mahdotonta kääntyä takaisin, oli vain mentävä virran mukana, puikkelehdittava katuja vetoketjuperiaatteella. Kaikki kävi entistä ahtaammaksi kun kaksoisparkkeeraus lisääntyi koko ajan. Seurailin kyltejä minkä ehdin ja lopulta näin kaivatun: pienen pienen parkkipaikkakyltin. Emme oikeastaan kuvitelleet sinne mahtuvamme, mutta minnekäs sitä muutenkaan menisi. Siispä siirryimme siihen autovirtaan. Parkkipaikalle meni vain kapea reitti keskellä tietä (molemmat puolet kapeaa tietä oli kaksoisparkkeerattu autoja täyteen) ja sinne siis köröteltiin.
Parkkipaikka osoittautui lähinnä erään pienehkön kaupan takapihaksi. Pari hampparin näköistä miestä ohjasi autot tiiviisti ja taitavasti parkkeihin. Heti mennessä he lämäisivät peilimme kiinni (ettei tulisi kiusausta varoa liikaa) ja ohjasivat pelkästään viittoillen ja auton kattoa rummuttaen meidät hyvin niukkaan, mutta älykkään tuntuiseen kohtaan, josta voimme jopa kuvitella pääsevämme seuraavana aamuna poiskin.
Syvä huokaus ja matkalaukusta yötarvikkeet reppuihin. Keplottelu ulos autosta ja sitten jonnekin illalliselle ja nukkumaan. Niin minne? Toinen parkkimies tuli rahastamaan ohjauksensa (parkkipaikka oli ilmainen) ja kysäisi samalla kaipaammeko B&B:tä vai hotellia. Yritin sanoa, että aivan sama kunhan jonnekin pääsisi, mutta ei hän ymmärtänyt. Onneksi mieheni sitten totesi vain ykskantaan "B&B" ja niinpä meitä lähdettiin pikavauhtia kuljettamaan semmoiseen. Olimme kuin sattumalta osuneet ihan vanhankaupungin keskeiselle alueelle ja saimme taas näpsäkän yöpymispaikan. Parkkisetä sai meiltä kohtalaisen suuren palkan. Yöpaikan pitäjä opasti meidät hyvään ravintolaan ja päivä oli täydellisen pelastettu. Ostin jopa uuden matkalaukunkin rikkoutuneen tilalle.
Paljon pidempäänkin olisimme Agrigentossa viihtyneet - niinkuin kaikkialla muuallakin, mutta seuraava paikka, Marsala kutsui ja Trapaniinkin alkoi olla jo kiire. Viikko lähenteli loppuaan. Aamusella jatkoimme matkaa.
Vielä lounainen ja läntinen kolkka, mutta niitä kuvia laitan joskus toiste. Nyt menen nukkumaan ja jätän meidät tällä erää Agrigentoon.
Nobile
Kiitos Nobile ihanista kuvista, olipa mukavaa piipahtaa aamukahvin ohessa Sisiliassa.
Samoin:) Tällaiset matkat on miun mieleen.
Ihania kuvia ja tarinoita ihanasta paikasta, kyllä tuollakin pitää vielä päästä käymään:) Samanlaisia käenkaaleja kasvoi ylempänäkin, mutta näyttäisi, että kevät oli himpun verran pidemmällä kuin meidän reissulla.
Agrigentosta matkasimme Marsalaan monen kauniin rantamaiseman kautta. Oli appelsiini-, oliivi- ja mantelipuutarhoja, kasvimaita ja kukkuloita linnoituksineen. Kaunista ja mieltä rauhoittavaa maisemaa.
Marsalan vanhakaupunki ei tehnyt meihin enää suurta vaikutusta, ei myöskään Marsalan historialliset alueet. Ilmeisesti oli jo annos täynnä. Päätimme jatkaa rannikon suola-altaille ja takaisin Trapaniin. Jotain matkamuistoja piti ostaa, lähinnä paikallisia juustoja, viinejä, oliiveja, kuivattuja tomaatteja ja manteleita.
Rantateitä ajellessa kohtasimme lopulta suola-altaita ja tuulimyllyjä. Tuulimyllyjen voimalla suolaista merivettä nostetaan altaisiin. Vesi saa kesän kuumuudessa haihtua ja suola kerrostuu altaiden pohjalle. Raavaat miehet kärräävät ja lapioivat suolan jättiläismäisiin kekoihin ja lopulta se pääsee matkalle (ehkä meidänkin kauppoihimme). Ostimme muutaman suolapussin malliksi.
Ensin Marsala-Trapanin suolarantaa myllyineen. Alemmassa kuvassa yksi kattotiilillä peitetty suolakeko. (Näimme myös kuvia siitä kuinka syyskesällä suolaa kärrätään kekoihin. Ja yläkuvan taustalla muuten näkyy jo Erice, se Trapanin vieressä oleva muinaiskaupungin vuori. Saarikierros alkaa olla lopuillaan.)
Suolarannalla meille tultiin tarjoamaan veneretkeä Mozian saarelle. Pieni saari näkyi vähän matkan päässä ja siellä kerrottiin olevan mm. suolamuseo. Saimme kyydin edes takaisin haluamaamme aikaan. No, mikäs siinä, ei kun eväät reppuun ja saarelle. Saarella tosin olikin oikein mukava kahvila, mutta sitä meille ei etukäteen mainostettu.
Tällaisella veneellä kuljimme ja keskimatkassa havaitsimme paikallisen Lions klubin uponneen. 
Saari osoittautui uskomattoman reheväksi, eikä meitä juuri suolamuseo enää kiinnostanutkaan. Vaelsimme saaren ympäri kahden onnellisen ja ystävällisen koiran kanssa ja söimme eväänä olleita tomaatteja ja Etnan rinteen veriappelsiineja. Nuuhkimme kasveja, merta ja kevättä yltäkyllin, että jaksaisimme taas palata lumen keskelle.
Mitä ihmeen kasveja ovat nuo "jättitillit"?
Agaaven jättimäisiä kukintoja talvisateiden kumoamina. Mutta mikä tuo alempi on?
Saaren koirat ja pari niiden rapsuttajaa. Taisimme kaikki olla aika onnellisia siellä kasvillisuuden seassa rymytessämme. Miten koirat sopeutuvat paimentamaan ja seikkailuttamaan koko ajan vaihtuvia turisteja? Nythän saarella oli hiljaista, mutta fasiliteeteista voi päätellä, että kesällä porukkaa on enemmälti.
Sitten vielä iltapyörähdys Ericessä, kun ei malttanut olla menemättäkään. Se kiharatie oli niin kaunis ja Ericestä voi luoda silmäyksen maisemaan ennen kotiinlähtöä (aikaisin seuraavana aamuna). 
Lopuksi vielä ihana neljän ruokalajin ateria ja piippuhyllylle nukkumaan Trapanin vanhankaupungin B&B:n nimeltä Ai Lumi. Sitä voi kyllä suositella.
Sisäpihanäkymä:
Seuraavana aamuna lensimme Bergamoon. Jätimme matkatavaramme (ja kamerankin 
) kentän säilytykseen ja lähdimme bussilla muutamaksi tunniksi kaupungille. Vielä jaksoimme talsia yhdessä rinteellä roikkuvassa vanhassa kaupungissa. 
Olimme olleet Bergamossa ennenkin, mutta emme vanhassa kaupungissa. Halusimme nousta sinne näköalahissillä, vaikka lentokenttäbussilla olisimme päässeet sinne suoraankin. Mukava kierreltävä oli tämäkin kaupunki. Muutama tunti riittää hyvin, ellei halua mennä kovin moneen museoon sisälle. Yhden kirkon tosin mekin katsastimme myös sisältä.
Bergamossa oli tosi kylmä, siellä oli varjopaikoissa luntakin edellisen sateen jäljiltä. Tuon tuostakin pysähdyimme kahvilaan ja kauppaan lämmittelemään, viinilasillinenkin meni ja lounaaksi söimme hauskasta valinta-pizzapaikasta juuri lämmitetyt, isot pizzapalat. Mutkatonta ja mukavaa. Lisää juustoja ja parmankinkkua tuli mukaan. Ai ai, matkalaukut paukkuvat painorajojen yli…
Iltapäivällä palasimme viime tingassa kentälle. Lensimme kotiin matalalla ja mainiossa säässä Alppeja ihaillen. Ahvenanmaakin näkyi hyvin ja Pohjanlahden historiallisen laaja ja ehjä jääalue, samoin Tukholman edustan ahtojäät. Ilta ja alkuyö kuluikin sitten autossa. Kauas on pitkä matka - ja etenkin Joensuusta Tampereelle ja takaisin. Välillä vielä psähdyimme Jyväskylässä opiskelijapoikaa moikkaamassa ja veimme hänellekin tuliaisia - juustot maistuvat.
Ihana reissu. Ei kun uutta suunnittelemaan. Pitänee jatkossa kiinnittää huomiota myös tuohon valokuvaukseen, jos aikoo vaikka Penttiläisiä matkakuvillaan rasittaa. Nyt tuntui siltä, että luotimme aina parhaissa paikoissa vain muistikuviimme ja nautiskelimme.
Nobile
Kiitos kovasti kuvista ja matkakertomuksesta. Erilaista Sisiliaa mitä itse on nähnyt.
Kiitos Nobile ihanista kuvista!
Niitä katsoessa heräsi hirveä hinku päästä uudelleen Sisiliaan. Kävin Pohjois-Sisiliassa viime lokakuussa ja saaren kauneus löi minut aivan ällikällä. Se oli jotain niin toisenlaista kuin mitä Pohjois-Italiassa oli tottunut näkemään. Meidän matkamme keskittyi enemmän paikalliseen ruokakulttuuriin (+ 2 kg viikossa) ja kaikki nuo upeat rauniot ovat vielä näkemättä.
No pöh!
Nyt vasta huomasin, että puhun tuolla ihan alussa Taorminasta, kun tarkoitan TRAPANIA. Enkä pääse enää edes korjaamaan tekstiäni. Trapani on siis Länsi-Sisiliassa, ja Erice on sen vieressä. Taormina on Itä-Sisiliassa, sieltäkin on kyllä myöhemmin ketjussa kuvia. Miten mie nyt noin sekoilin…? Anteeksi.
Nobile
Ruoka oli kyllä to-del-la hyvää. Pari kiloa taisi kertyä tännekin… 
Mutta ei haittaa yhtään. Ruokamatkailu on sitä parasta matkailua.
Nobile
Kurppa (Kurpitsa), ihan pakko on kysyä millaista Sisiliaa sitten olet nähnyt, jos se oli kovin erilaista?
Nobile
En ole käynyt kun perusturistimatkalla muinoin Taormiinassa ja sieltä muutamassa kaupungissa pikapikaa sekä Etnalla päivän retkellä.
Nykyisin tykkään juuri tuollaisista matkoista, kun teillä, että yöpymiset tilanteen mukaan. Eikä ole minuuttiaikataulua.
Sisilia on jäänyt yhdeksi positiivisimista kokemuksista ulkomailla, siellä voisi kuvitella oleilevansa pidempäänkin. Ruoka tietysti tärkeällä sijalla:D
Kiitos Nobilelle mielenkiintoisesta nojatuolimatkasta, nautin siitä kovin