Ääh, Giardina. "Kurjaa", kun joukossamme on yksi asiantuntija. Oikeassahan sinä olet. Aurinko hehkuu talojen seinissä ja oliivilehdot hohtavat hopeisina ympäri vuoden vain minun haave-Italiassani. Siellä, missä silloin muinoin prinsessakävelyitä tein. Huoks... 
Kävimme Herra Miehen kanssa 10-vuotishääpäivää juhlistamassa / tekemättömällä häämatkalla Toscanassa viime huhtikuussa, ja matka oli yksi elämäni hienoimpia, ellei juuri hienoin. Asuimme ihan mitättömän pienellä paikkakunnalla kohtalaisen lähellä Firenzeä, vuokrasimme lentokentältä auton viikoksi ja hurruuttelimme ympäri maakuntaa. Minä, vanha rallikuski (also this only in my dreams), hurruuttelin diesel-Lancialla mutkaisia teitä suoriksi (Herra Mies EI aja autoa), kun maisemia piti saada ihailla ja samalla yrittää väistellä sekä muita autoilijoita - no, he nyt enimmäkseen ajoivat meistä ohi aina siinä pahimmassa mahdollisessa mutkassa - että niitä iänikuisia pyöräililjöitä virtaviivaisissa asuissaan. Cheesez, että podin reisipoltetta joka jumalan (anteeksi) kerta ihan myötätunnosta, kun katselin niitä tyyppejä olivat 99-prosenttisesti kaikenikäisiä miehiä tikkaamassa mäkiä ylös - alas.
Sydän ja sielu jäivät sinne. Ei ole ihanampaa paikkaa. Tai ehkä on, mutta tuo on ihanin, mitä minä tiedän. Sen matkan kuvia en koskaan kyllästy katselemaan.
Ja Kurpitsa, jos puhut siitä Uffizin galleriasta, olen kanssasi samaa mieltä. Se ihan uuvutti. Siellä pitäisi OIKEASTI viettää viikko: ensin kiertää kaikki läpi, jotta saa jonkin kokonaiskäsityksen, ja sitten alkaa herkutella vähitellen, pala palalta...
Intopii, ei siellä kuitenkaan koko ajan lunta sada ja ole pakkasta (jos ei täällä meilläkään) ja jos mulla olis rahaa niin kyllä taitaisin muuttaa minäkin sinne ainakin osaksi vuotta, on se niin ihana maa. Mutta kunhan nyt edes pääsisi sinne Siciliaan ystävätärtä tapaamaan.
Missäpä ne asiat olisivat parhaalla tolalla ympäri vuoden... Eikä kai niin haluaisi olevankaan. Eihän sitä osaisi nauttia ihanista aurinkoisista päivistä täälläkään, elleivät männäviikot olisi roikkuneet harmaina hartioilla.
Tänään seisoin kodinhoitohuoneen ikkunassa kello 16 ja tuijotin silmät lautasina ulos: aurinkoista, valoisaa, AURINKOISTA. Kello 16 iltapäivällä. Ja taas heitti sydän onnesta voltin.
Terveisiä vaan Italiaan siitä huolimatta, näin otsikkoon palatakseni 
Hei, mutta kyllähän Italia, ainakin mielestäni, on paljon enemmän kuin sää. Se on jokin mielentila, jossa ihmiset siinä kultuurissa ovat ja elävät. Pitkiä illallisia, perheen ja ystävien tärkeyttä, viheltelyä töihin mennessä (muistelen vain matkallani ollutta miestä, kun anteliaasti vihelteli), toisten ihmisten huomioon ottamista. Ruokaa ja viiniä tietysti, se on jo oma maailmansa... Jotenkin minustakin tuntuu, että olen ominut jonkun italia geenin. Olen joissain asioissa elänyt italialaisittain, ilman sitä edes tajuamatta...
Kävin täällä taas haaveilemassa. Ethän, summerwhisper, pahastu, jos laitan muutaman kuvan meidän viimekeväiseltä matkalta tähän samaan ketjuun?
Tässä kuva meidän majapaikastamme Montespertoli -nimisellä paikkakunnalla. Tämä on entinen huvila, jonka yhteydessä on entisten omistajien yksityinen kappeli.
Oli siis kevätaika, huhtikuun puoliväli. Paikallisten kertoman mukaan tuolloin oli aivan poikkeuksellisen lämmintä, reilusti +15 yli koko ajan. Passasi meille...
Vihreyttä riitti. Tämä on mun mielestäni oikeastaan paras kuva, jonka otin koko reissulla. Tarkoitus oli kuvata noita villakirvojen - hehheh - näköisiä lampaita, mutta tulikin jotakin ihan muuta. Tykkään tästä otoksesta ihan hirveästi.
...samoin tästä. Arno-joki Pisan kaupungissa.
Oli siellä se tornikin. Vinossa.
Aivan mahtavan kaunis oli Luccan kaupunki. Muut kuvat jääköön, mutta tämän laitan. Tornin huipulla kasvaa tammia. Jep. Tammia.
Eikä kai mikään Italian matka olisi täydellinen ilman paikallista jäätelöä... Tämä on Firenzestä.
Takaisin Montespertoliin ja hotellin pihalle.
Tää sit kukkis tässä.
Sähköjohtoja tai ei, jotain niin tunnelmallista tässäkin maisemassa ja näissä väreissä on. Hotellilta otettu maisemakuva.
Ja tässä vielä pienen hotellimme sisäänkäynti huhtikuisessa ilta-auringossa.
Arnosta tulee mieleeni oopperan Gianni Scicci - O mio babbino caro, missä neito uhkaa hypätä jorpakkoon ellei isä anna lupaa naida nuorta miestä. Sotkin händyjäni sen puvustamiseen joskus nuoruudessani. Muuten Italia tuo mieleeni myös kuvia joita en välttämättä haluaisi muistaa. Päivä jonottaen Monzan liepeillä moottoritiellä paahtavassa kuumuudessa, ei vessaa, ei juotavaa. Illan tullen syykin selvisi: rekan ja 52 pikkuauton kolari, jossa kuolleitakin saman suuruisia lukemia. Tuo kumpuileva tilkkutäkkimaisema joka kuvissasi vastaa maisemaa San Marinon kaupungista katsottuna laaksoihin vei kyllä sydämeni.
Giardina, olen tehnyt edellisestä Sisilian matkastani pienen koosteen kotisivuilleni, eli tuolla: Osan kuvista olet muistaakseni nähnyt, mutta en muista mitä kuvia laitoin aikoinani tänne. Kóska olen myös aina tykännyt matkustella Italiassa niin nyt keväällä on tarkoitus lähteä Amalfin rannikolle. Niihin pikkukaupunkeihin.
En keksinyt äkkiseltään kuinka linkki olisi tehty omaan ikkunaansa eli avaa omassa välilehdessä.
Intopii, kiitokset kuvista. Italia on tosiaan mukava matkailumaa, vaikka liikenne onkin joskus hiukan holtitonta ja ahdasta.
Sori, siellähän oli myös muiden kuvia. Kiitokset kaikille.
Ihania kuvia oli täälläkin. Italian maaseutu on todella kaunista!!
Aah, vanha kunnon Toscana! Me ollaan siellä myös kierrelty juuri huhtikuussa. Silloin oli minimissään tuo 15 ja yleisesti sellainen vajaa 20 astetta. Juuri tuollainen upea kukkulamaisema avautui ikkunasta yksi aamu kun oltiin matkalla varrella sattumanvaraisesti iltapimeällä painuttu hotelliin. Aamulla on ensin sumua ja sitten avautui juuri tuontapainen maisema, upeeta.
Hienoa, että täällä on myös Italian kuvia, sillä olen lähdössä sinne huhtikuun alussa. Matkan varasin pari viikkoa sitten ja taas ihan ex tempore. Iseossa, järjen rannalla on varattuna idyllinen hotelli. Ensin ajatuksena oli käydä Milanossa, mutta lähellä on pieni paikka, Bergamo, jossa tuntuu olevan enemmän "paikallista aitoa tuntua" ja siellä on myös kaunis vanha kaupunginosa. Toivon, että silloin olisi tosi lämmintä ja voisi myös uida tuossa kauniissa järvessä. Italiasta en tiedä juuri mitään, sillä tämä on ensimmäinen visiittini siellä. Ja nyt käyn katsomassa Katariinan linkin kuvia.
Huhtikuu on hyvä kuukausi olla Italiassa. Ollaan oltu siellä nimenomaan huhtikuussa 5 kertaa ja aina on ollut tosi kivat kelit ja mikä on myös hyvä, porukkaa ei ole niin paljon liikkeellä. Ei ruuhkia (paitsi kun tungettiin Venetsiaan pääsiäisenä 
). Kevät on pitkällä ja puutarhat jo ihan kivan näköisiä. Kevään ensimmäista satoa (esim. parsaa) tarjoillaan ruokapaikoissa jne.
Memuli. Jos ei huvita Milano, käy Veronassa ym. pienemmissä kaupungeissa. Junalla/bussilla pääsee yleensä hyvin ja tietysti jos vuokraa auton, vielä paremmin. Italiassa on kiva ajaa kun vaan muistaa, että ajamisen rytmi on aika kiivas. Ei pidä pelätä vaikka näyttää siltä, että autoja on siellä täällä - ilman mitään logiikkaa - sekaan vaan. Yleensä antavat ihan hyvin tietä. Maaseudulta löytyvät ne parhaat paikat: pienet kylät, viinitilat, maisemat. Välillä on tullut suorastaan seikkailtua. Kerrankin näkyi kartassa pienenpieni tiepahanen ja me heti sitä etsimään. Missään ei ollut tienviittoja, katsottiin vaan että tästä sen pitäisi jostain lähteä. Lopuksi oltiin pienen vuoren laella, tiestä ei tietoakaan ja ei kun menoksi. Sieltä päädyttiin vuoren toiselle puolelle pienen maatalon pihaan, josta lähti taas varsinainen tie eteenpäin. Lopulta kävi selväksi, että oltiin suunnistettu ihan oikein . Eli sekaan vain ja nokkaa tunkemaan joka paikkaan.
Ai niin, Roomassa riemuvuoden 2000 pääsiäisenä oli myös muutama muukin paikalla......