Viime keväänä kävimme katsomassa kosken kuohuja täällä new link eli Maaningan Korkeakoskella.
Runsaiden sulamisvesien ansiosta koskessa ja vesiputouksessa olikin nähtävää ja koettavaa, kaikkialla ei ollut rakennettua jalansijaa ja putouksen reunalta alas katseleminen ja alas laaksoon laskeutuminen oli aika jännittävää!
Itse rotkolaakso, johon vesi syöksyy, oli myös kuin oma maailmansa, kuumana kevätpäivänä rotkon pohjalla oli viileää ja kosteaa, ainoana äänenä kosken pauhu, jonka ylittivät vain kirkasäänisimmät linnut. Sieltä ei olis malttanut lähteä pois ollenkaan.
Tässä on kuva kosken alkutaipaleelta, se mutkittelee vielä rauhallisesti täällä ylhäällä tasanteella.
Tästä eteen- tai oikeammin -alaspäin virta ei olekaan enää tyyni, vaan syöksyy jylisten laaksoon.
Vaikutelma on kuin vuoristoradan ensimmäisen laskun edellä…
Tästä kuvasta saa hiukan käsitystä korkeuserosta
Yksinäinen myllynkivi kosken keskellä muistuttaa entisistä ajoista.
Malvankukalla on ollut kuvanlisäyksen hitauden kanssa ongelmia. Pidetään tämä ketju nyt hänelle varattuna kunnes hän on saanut kaikki aiheeseen liittyvät kuvansa laitettua.
Hienoja kuvia
, mahtavat korkeuserot! Olen koski ja putousihminen aina ollut, oi sitä huumaavaa veden pauhua. Pitääpä käydä alkukesästä, lunta riittää tulviin ja sulamisvesiin putousta varten.!!
Kiitos sinulle neuvoista, Nuu 
Valtsu, siellä kannattaa ehdottomasti vierailla, se tunnelma on aivan sanoinkuvaamaton, siellä voisi viettää vaikka päivän aamusta illanhämärään, olla kuin haltijoiden ja menninkäisten mailla, pehmeiden sammalseinien ja tumman kuusikon ympäröimässä lumouksessa…
Tässä ollaan jo miltei laakson pohjalla, putous ei näy kokonaan, jyrkin ja korkein osuus jää tuonne ylös mutkan taa. Kuvassa tämä näyttää puropahaselta, mutta on todellisuudessa useita metrejä leveä.