Kew Gardens on kasvitieteellinen puutarha ja UNESCO:n maailmanperintökohde Lontoon lounaisosassa.
Kew’‘n kasvikokoelmaa pidetään maailman kattavimpana elävien kasvien kokoelmana. Siihen kuuluu noin 44 000 eri alkuperää olevaa kasvia.
Vaikka Kew’'llä on melko laaja arboretum ja suuri kivikkokasvien kokoelma, on kokoelman perusta trooppisissa kasveissa.
Nopsis ehdotti tuolla "Matkakuvia: Lontoo"- ketjussa tälle omaa paikkaansa ja tutkailun jälkeen sellaisen tähän sitten perustin. Eiköhän se paikkaansa puolusta 
Puolustaa, ilman muuta. Vielä kun pääsisi käymään siellä ja esittelemään tässä matkakuvia… 
Ja sitten pääsee ja vanhaan luotettavaan kameraan iskee joku Murphy, joka neljäs kuva ehkä katselukelpoinen. Kaksi viikkoa sitten kevät oli alkamassa. Tässä Kew’'n pääportti ja muutama parimetrinen unikon siemenkota. Portilta lähtevän leveämmän tien varrella oli koko joukko risuista punottuja jättikokoisia siemeniä ja siemenkotia. 
Orangeriissa ei huomannut mitään toimintaa, joitakuita lounastivat isossa komeassa salissa. Ensimmäiset narsissit kukkivat.
Kew Gardens oli enemmänkin valtaisa puisto kuin puutarha. Suurimman vaikutuksen minuun tekivät ikivanhat, korkeat ja komeat monenmoiset puuvanhukset.
Alueen useista kasvihuoneista valitsimme lauhkean alueen kasvihuoneen, jossa hupsahti pari tuntia todella mielenkiintoisten tuttujen ja tuntemattomien kasvien kanssa. Rakennus on suurin viktorianaikainen kasvihuone ja hieno ympäristö ja upeat kasvit oli ikimuistoinen elämys.
Oli rhodojen aika - häkellyttävä yhdistelmä, eikö totta?
Sanomattoman kaunis valkoinen rhodo:
Kuivempaa ympäristöä kuvaavassa kahdeksankulmaisessa rondellassa:
Tietorikas matkakumppani huomasi ja tunnisti monia pelargonin luonnonlajeja. Uhkea kaunotar:
Kanervamme sukulainen ja taaempana hassu hapsuttelija.
Tällä kertaa nautiskelin enkä tehnyt muistiinpanoja. Tässä tämä tv:stäkin tuttu - mikä se nimi olikaan?
Komeaa pääkäytävää.
Kun suuntaatte Kew Gardensiin, varatkaa koko päivä - tai kaksi. Mukavia levähdys- ja ateriapaikkoja on useita ja alueella kulki pikkujuna, johon pääsi aina välillä hyppäämään kyytiin ja lepuuttamaan kinttuja.
Nyt tiedän, miten jakaisin päivän : D.
Kew’n Palmuhuone viime maanantaina. Ilma oli aika synkeä, joten kuvat on vähän hämäriä.
Erilaiset kirsikkapuut aloittelivat kukintaansa.
Jouluruusut oli parhaimmillaan!
Aioloksen, tuulten jumalan pikkuinen ‘temppeli’ narsisseja kasvavalla kumpareella.
Emme olleet ainoita puistossa kulkijoita…