12 kpl paahdettuja kastanjoita, olikohan 5 e. Ei maistuneet juuri miltään.
Lähdettiin paikallibussilla Ribeiro Frioon, a 3.30 e. Tarkoitus patikoida levadaa Portelaan.
Tässä Monten kukkulalta otettu kuva, tulipalo oli tehnyt siellä pahaa jälkeä. Alhaalla näkyy Funcal.
Levada on kastelujärjestelmä, vuorilta otetaan vesi talteen ja se virtaa omalla painollaan uomaa pitkin jaettavaksi viljelypalstoille.
Levadan vierellä kulkevaa polkua oli ihana patikoida, ilma raikasta ja kosteaa.
Joissain paikoin polku kulki syvennyksissä, oli ihan paratiisimainen tunnelma.
"Jakelukeskus".
Reissun parasta antia.
Levada kulki todella korkealla. Kohta minua odotti kaikkien aikojen kauhun paikka.
Se oli jossain tämän solan takana. Polku kapeni ja äkkiä oli edessä (noin puolet tuon polun levyinen) kapea väylä, toisella puolen kallio kaartui levadan päälle ja toisella puolen oli tyhjää. Suksisauvan näköisiin keppeihin oli viritetty pyykkinarun paksuinen naru. Takana tuli saksalaisporukkaa ja kun minä haapuroin eteenpäin, alkoivat laulaa reippaasti. Isäntä hoputti takana että mene mene. Polku kapeni vieläkin noin kolmekymmen senttiseksi, ei tullut mieleenkään katsoa alas. Isäntä sanoi että n.200 metriä oli pudotusta.
Täällä voisi kuvitella näkevänsä vilauksen Aadamista ja Eevasta.
Aika rauhassa siella sai kulkea, muutama porukka ohitti meidät.
Hassu peipponen ei pelännyt ollenkaan, tuli uteliaana kurkistelemaan kun otin siitä kuvan.
Vaaleanpunaisia liljoja kasvoi siellätäällä.
Saaren pohjopispuolta.
Porto de la Cruz. Valtavat mainingit vyöryivät rantaan ja kohina kuului selvästi ylös asti.
Taksikyyti pikatietä ja tunneleita pitkin Portelasta Funcaliin ei ollut ollenkaan niin hauska kuin paikallisbussikyyti.