Jos joku joskus suunnittelee reissua Meksikoon, voin täydestä sydämestäni suositella hotellia Sandos Caracol. Se ei ole ihan Playa del Carmenissa, vaan kaupunkiin pitää aina lähteä taksilla, mutta minä, joka olen aina tykännyt kävellä kaupungissa kaikki päivät, nautin tällä kertaa hotellilla olosta. Ei ollut mitään tarvetta lähteä kaupungille ja kun kolme kertaa siellä käytiin, oli ihana palata takaisin hotellille. Silti on turha kuvitella, että olisin istunut huoneessa tai löhönnyt rannalla. Ei ehtinyt 
Tämmöiselle luonto- ja kasvihörhölle tuo hotelli oli täydellinen valinta. Hotellialue oli 27 hehtaaria, josta suurin osa on viidakkoa. Siellä järjestettiin päivittäin eco-toureja, joita oli 7 erilaista. Minähän kävin tietysti jokaisella, kuten arvata saattaa Sen lisäksi Nohemï piti myös fotosafareja, joilla kierrettiin paikat, joissa suurimmalla todennäköisyydellä tapasi eläimiä. Nohemi kertoi meille alueen luonnosta, kasveista, eläimistä, historiasta jne ihan uskomattoman paljon.
Kauniin luonnon ja eco-tourien lisäksi hotellin taso ja palvelu oli erinomainen. Syödäkseen ja juodakseen sai niin paljon kuin halusi, ja vähän liikaakin (paino tietysti nousi, kuten arvata saattaa ). Normaalien aamiaisen, lounaan ja illallisen lisäksi vähän väliä johonkin pulpahti "pop-up -tiskejä", joilla valmistettiin sushia, tortilloja, herkkuja tai jotain muuta hyvää. Tai sitten tarjoilijat kuljeskelivat allasalueella tarjoten pientä purtavaa. Jos ei näitä sattunut kohdalle tai ravintolat olivat kiinni, oli vielä 24 h snackbaari, mutta sille ei ollut tarvetta kuin kahteen kertaan, kun retkelle lähtö oli jo seitsemältä ja ravintolat vasta avasivat silloin ovensa. Palvelu oli ensiluokkaista, ihmiset ihan uskomattoman sydämellisiä ja ystävällisiä. Tuonne haluan vielä palata ihan ehdottomasti!
Ihan ekaksi voisin laittaa hotellialueen kartan. Lisärakentaminen lopetettiin 3 vuotta sitten, kun hotellin alueelta löydettiin aidot maya-rauniot. Paikalla on ollut pieni kauppapaikka, ei iso kaupunki. 
Kuten arvata saattaa, ihan koko aluetta ei tullut kierrettyä, mutta en usko montaa polkua löytyvän, jota ei olisi kävelty.
Ja pyydän jo etukäteen anteeksi kuvien hidasta lisäämistä. Kuvia tuli näköjään otettua yli 600 kpl ja olen tänään koko päivän yrittänyt poistaa sieltä epätarkkoja ja huonoja kuvia sekä kaksoiskappaleita, mutta silti niitä on jäljellä vielä niin paljon, että oikean kuvan löytyminen voi hiukan kestää 
Hyvää kannattaa odottaa, mikäs kiire tässä on 
Ja koska hotellialueella oli paljon viidakkoa, löytyi sieltä tietysti myös paljon villieläimiä. Hotelli yritti myös lisätä muutamia lajeja, jotka olivat kuolemassa sukupuuttoon tai muuten heikoissa kantimissa.
Iltaisin snackbaarin ympäristössä liikkuivat, yllätys, yllätys, nämä söpöläiset. 
Vielä kun ihmiset olisivat niin fiksuja, että ymmärtäisivät olla syöttämättä niitä, mutta se taitaa olla liikaa vaadittu 
.
Mun suosikkejani olivat punakoatit. Ne oli aivan syötävän suloisia. Niiden tärkein tehtävä oli pitää termiittikanta kurissa.
Senhän kaikki nyt varmaan arvaakin, että papukaijoja tietysti pitää olla myös. Näiltä linnuilta oli sulat leikattu lyhyeksi. Suurin osa tai kaikki oli otettu näiltä pirun kuvaajilta, jotka kulkee villieläinten kanssa turistialueilla tarjoamassa eläimiä kuvattaviksi turistien kanssa. Ne raukathan stressaantuu siitä. Niin kävi myös tälle kuvan siniselle guacamayalle (Ja taas pyydän anteeksi. Opin nimet espanjaksi, mutta suomeksi en ole niitä vielä jaksanut googlata.) Tämä sininen oli hotellille tullessaan erittäin huonossa kunnossa. Se oli nyppinyt kaikki rintahöyhenensä pois ja oli erittäin heikko, minkä vuoksi se joutui toisten lintujen kiusattavaksi. Sen olisi käynyt huonosti, ellei kuvassa oleva punainen naaras olisi ottanut sitä puolisokseen. Kuvan naaras on koko lauman dominantti, ja sen ansioista sininen uros selvisi. Guacamayoilla naaraat ovat isompia ja vahvempia. Tämä pari on kuitenkin siitä erittäin harvinainen, että tässä värit ovat sekoittuneet. Normaalisti linnut valitsevat puolisokseen ainoastaan oman värinsä edustajan.
Toinen erikoinen piirre guacamayoilla on se, että naaras puolustaa urosta eikä päinvastoin. Jos naaraslintua lähestyy, uros ei reagoi mitenkään. Mutta jos lähestyy urosta, naaras tulee heti paikalle suojelemaan sitä. Ja mikäli naaras kuolee, uros voi ottaa uuden puolison, mutta toisinpäin ei tapahdu. 
Pakko laittaa vielä yksi kuva koateista. Tämä herkuttelee valkohäntäkauriiden ruoalla (niiden kuvia tuskin tarvitsee laittaa 
).
Näitä veijareita ei kauheasti paljon näkynyt, mutta niiden houkuttelemiseksi hotelli istuttaa lisää puita, joissa kasvaa apinoiden suosimia hedelmiä. Minäkin istutin yhden ramonin (Brosimum alicastrum eli Maya nut) .
Meksikossa kun ollaan, on tapaaminen iguaanin kanssa taattu. Tässä uros. Tämä kuva ei ole hotellilta, vaan Tulumista, mutta kyllä niitä hotellillakin riitti.
Tämän atsteekkien aikaisen koirarodun kanta on erittäin ja erittäin vähäinen. Hotelli yrittää lisätä niitä, mutta sitä varten nämä kaksi urosta tarvitsisivat seurakseen nartun.
Taaimmaisen koiran nimi on Box (lausutaan bosh), mikä on maya-kieltä ja tarkoittaa mustaa.
Papukaijojen lisäksi hotellialueella käyskenteli 1 uros- ja neljä naarasriikinkukkoa. Tämä yksi naaras päätti uhitella/houkutella/ties mitä yhdelle turistille.
Häpeäkseni minun täytyy myöntää, että olen kuvitellut tuon olevan urosten etuoikeus.
Tämä lintu oli minun suosikkini. Chara yucateca. Reippaana tyttönä googlasin nimen kuvan latautuessa. Se on suomeksi jukataninharakka. Näitä parveili huoneemme ulkopuolella olevissa puissa.
Pari ankkaa viihtyi altaalla.
Tämä aasipoika (nimeltään muistaakseni Pepito) oli aika suloinen 
.
Kiitos, hienoja kuvia!
Kiitos, hienoja kuvia tosiaan.
Hienoj kuvia, kiitos Ja lisää tietysti odotellaan 
No jos nyt sitten siirtyisi vaikka luontoon kasvien muodossa.
Jukatanin niemimaa on joskus aikojen alussa ollut kokonaan merenpinnan alapuolella. Siitä se sitten nousi, en tiedä, oliko kyseessä aika vaiko siihen osunut meteoriitti, mutta joka tapauksessa merenpinnan yläpuolelle nousi niemimaa, joka oli pelkkää tasaista, huokoista kalkkikiveä. Aikaa myöten tähän myös ravinteikkaaseen kiveen alkoi ilmestyä kasveja ja kiven läpi valuva sadevesi muodosti maan alle luolia ja jokia. Näitä luolia kutsutaan nimellä cenote. Cenoteja on avoimia, puoliavoimia, suljettuja ja vanhoja, eli kuivuneita. Cenotet ovat yhteydessä toisiinsa jokien avulla ja kuivuneissa cenoteissa tämä yhteys on katkennut. Hotellimme alueella oli 5 cenotea, joista yhdessä sai uida. Sitä ennen oli kuitenkin käytävä suihkussa ja pestävä pois kaikki kemikaalit. Cenotejen vesi oli nimittäin aivan kristallinkirkasta ja vaikka ne olivat yleensä suht syviä (hotellimme suurimman cenoten, sen jossa sai uida, syvyys oli suurimmillaan 10 metriä), niin pohja näkyi aivan selvästi. Valkoinen kalkkikivi pohjassa muutti veden salaperäisen näköiseksi. 
Ja vielä lähikuva vedestä: 
Sanokaa, jos kuvat ovat mielestänne liian isoja. Tämmöisenä puolisokeana tykkään itse katsoa mieluummin isoja kuvia ja siksi en paljoa pienennä niitä.