Tämän nimeä en tiedä. Oli vaan aika vaikuttava.
Mayojen pyhä puu ceiba (kapokkipuu). Nuori puu on mielenkiintoinen, kun varsi on kirkkaan vaaleanvihreä ja piikikäs. Se myös kumisee ja sitä onkin käytetty koollekutsumiseen. Nuoren puun alimmat oksat osoittavat vaakasuorassa neljään ilmansuuntaan. Vanhempana puun runko muuttuu "normaalimmaksi" ja oksatkin näyttävät tavallisemmilta. Vanhan puun runko muodostaa naisen lantion. Siitäkin on olemassa legenda, mutta ihan sen loppua en ymmärtänyt täysin. Espanja kun on hiukan ruostunut tässä 24 vuoden aikana, joina en ole sitä käyttänyt. Muuten kyllä puhuin espanjaa enemmän kuin varmaan koko ikänäni yhteensä. 
Näyttää ja kuullostaa tosi mielenkiintoiselta ja kauniilta paikalta.
Iiris-kukka, sitä se todella oli!
Varmasti, Anita, ihana reissu!Katselin kuvasi niin antaumuksella läpi, että unohdin vallan peukuttaa. Kiitos kuvista ja kivasta selostuksesta. Olisit ittekin varmasti hyvä opas.
Kiitos, Memuli. Mulla oli tuolla hyvä opettaja, näkyy vikassa kuvassa 
Kuvia tulee lisää, kunhan selviän flunssastani. Kuvat on kaikki pöytäkoneella enkä jaksa nyt istua sen ääressä.
Paranna itsesi ensin ja sen jälkeen anna meidän vielä nauttia hienosta matkakertomuksesta, jookosta jookos
Lumi, älä luulekaan, että kaikki olisi tässä 
Tässähän oli vasta osa kuvista hotellilta. Jatkoa seuraa
Kuten tuolla alussa jo taisin mainita, löydettiin hotellin alueelta 3 vuotta sitten maya-rauniot. Ne ovat pienet ja vaatimattomat, mutta aidot. Arkeologit tutkivat raunioita. 
Tämä on sen sijaan jo "hiukan" isompi. Minulle oli uutta, että todellisuudessa tässä Kukulkanin temppelissä Chichen Itzassa on kaksi temppeliä päällekkäin. Mayat aloittivat kolmannenkin rakentamisen, mutta se jäi kesken. Matalampia askelmia on joka sivulla 91 kpl, ja kun se kerrotaan neljällä, saadaan 364. Temppelin harjalla on vielä yksi askelma, eli yhteensä 365 (päiviä vuodessa). Kun temppelin juurella taputtaa käsiään kovaa yhteen, ääni toistuu jännän kumisevana kaikuna.
Chichen Itza oli mayojen pyhä paikka.
Valitettavasti otettiin Chichen Itzan retkelle venäjänkielinen opastus, mutta oppaan venäjän taito oli melkeinpä heikompi kuin mun espanjani, sekä myöskin tiedot vähäiset, mutta ego suuri, eli ei voinut antaa puheenvuoroa Chichen Itzan oikealle oppaalle, jotenka tiedot alueelta jäi erittäin vähäisiksi sekä epäselviksi. Tämän rakennuksen tarkoitusta en tiedä, mutta oppaan puheesta olin ymmärtävinäni, että rakennuksen edessä olevat pylväät ovat sotureille omistetut. Pylväs/soturi. Ajanjaksosta en osaa sanoa mitään enkä perusteista, millä soturit nuo pylväät ansaitsivat, mutta paljon niitä oli.
Ja jatkuu silmänkantamattomiin…
Jalkapallon tyyppinen peli, jonka historia ylettää aina 2500 eKr., oli mayoille uskonnollinen sekä ilmeisesti myös poliittinen rituaali. Sitä pelattiin pienellä nahkapallolla, joka piti potkaista kuvassa seinässä näkyvän pienen renkaan läpi. Apuna sai käyttää ainoastaan polvia, lanteita ja kyynärpäitä. Pelin historiasta kaksi opasta kertoi täysin päinvastaista tietoa, mikä on sikäli ymmärrettävää, että todellista tietoa ajasta on erittäin vaikea saada. Ensimmäinen opas sanoi, että alunperin pelissä käytettiin pallona päätä, mutta sitten siirryttiin kumipalloon. Hän myös kertoi, että oli voittajajoukkue (tai joukkueen kapteeni) syötiin, sillä mayat uskoivat pelaajan voiman siirtyvän syötyjen elinten mukana ja että voitto ja syödyksi tuleminen oli kunnia sotureille. Toinen opas kuitenkin kertoi pelin historian liittyvän legendaan, jonka mukaan maailman luojan kaksospojat keksivät muokata/leipoa täydellisen ihmisen maissijauhoista, koska savesta, puusta ja muista meteriaaleista muovattu ihminen oli epäonnistunut (itsekäs, ym. ym). Kaikki eivät tästä ajatuksesta ilahtuneet, joten kun pojat potkivat keskenään palloa, heidät haastettiin jalkapallo-otteluun. Kaksospojat hävisivät ja heidät tapettiin. He nousivat maan päälle uudelleen puiden muodossa ja jonkun tytär rakastui toiseen pojista ja synnytti tälle myöskin kaksospojat. Uudet kaksospojat vaativat uusintaottelun, jonka he voittivat. Jalkapallossa on siis kyse hyvän ja pahan taistosta.
Älkää nyt nirhatko mua, jos olen ymmärtänyt opastuksesta jotain väärin tai muistan väärin. 
Kuningas ym. korkea-arvoiset istuivat ylhäällä olevassa rakennuksessa ja he kuulivat kaikki äänet alhaalta, mutta alhaalla olevat eivät kuulleet heidän puhettaan.
Tässä on kuulemma kuvattu voittajan (tai häviäjän) pään katkaisu. 
Chichen Itzan alueella on myös tämä Cenote Sagrado (Pyhä), johon on uhrattu ihmisuhreja sateen jumalalle Chaacille.
Kuten arvata saattaa, oli Chichen Itzalla myös vino pino myyjiä kilpailemassa turistien dollareista. Osa tuotteista oli käsintehtyjä, osa tehdastekoisia mukamas käsintehtyjä.
Jaguaari eli maya-kielellä balam oli hyvin edustettuna. 
Toinen suuri maya-kaupunki Jukatanilla on Tulum (Tulu’'um, joka Wikipedian mukaan merkitsee muuria, oppaan mukaan maata, joka haisee pahalta 
). Kaupunki on joka tapauksessa muurilla ympäröity, joten ilman oikeaa tunnussanaa sisään oli varmastikin aika mahdoton päästä. Portit olivat erittäin kapeat ja aika syvät, useampia metrejä. (Tai onko se nyt syvä vai leveä vai pitkä vai paksu, jos portin alta pitää kulkea useampi metri?). Tarkistin wikipediasta. Muurin paksuus on 8 m ja korkeus oli alunperin 3-5 m.
Kuvassa portti ei näytä mitenkään erikoiselta, mutta todellisuudessa se oli erittäin kapea, matala ja portin sisällä kivien reunat olivat erittäin terävät, eli siellä piti kävellä varoen.
Ja kuten näkyy sekä edellisestä että tästä kuvasta, mayojen rakennuksia eivät tuhonneet ainoastaan espanjalaiset 
. Myös luonnolla oli suuri osuus asiaan.
Tuntuu siltä, että Meksikossa kasvit eivät todellakaan kaipaa maata jalkojensa alle. Kunhan jotain kovaa, esim. kiveä, löytyy, se riittää. Kaatuessaan ja juurten noustessa ylös maasta monet puut eivät useinkaan kuulemma kuole, vaan aloittavat uuden kasvun ylöspäin. 
Tulumissa oli luonnollisesti myös raunioita. Jos tarkkaan katsoo, näkee kuvassa myös iguaaniuroksen haareminsa kanssa. Parin viikon kuluttua alkavat kuulemma reviiritaistelut.
